Yleinen

Haluan ihan ensimmäisenä sanoa, että tämä ei ole valitus, koska itse olen omat askelmerkkini valinnut ja pääsääntöisesti olen todella ok oman elämäntilanteeni kanssa ja itseasiassa todella onnellinen sekä kiitollinen kaikesta mitä minulla on, mutta välillä tulee sellaisia pudotuksia pohjalle, että tuntuu, että ei saatana jaksaisi enää päivääkään. Minä olen yksin poikani kanssa suurimman osan vuodesta.

Okei tuli aika raflaava otsikko, mutta sainpa sinut tänne. Olin Anni Valliuksen podcastissä vieraana ja sanoin Annille, että seuraajat eivät oikeastaan merkitse minulle mitään ja mietin nyt kuunneltuani jakson, että saankohan mie sanoa noin, koska kuitenkin te seuraajat ja lukijat tuotte minulle osittain leivän pöytään. Tavallaan merkitsette ja tavallaan ette. Ajauduimme tähän aiheeseen, kun puhuimme negatiivisesta

Tiedättekö mikä on väärin? Se, että epätoivoisia ihmisiä käytetään hyväksi ja sillä tehdään rahaa. Epätoivoisille ihmisille, jotka kamppailevat painon kanssa myydään jotain helvetin hulavannetta ratkaisuksi ylipainoon. Eihän se ongelma nyt jumankekka ole se ylipaino vaan jokin aivan muu. Kukaan tuskin on päättänyt, että hei nyt haluan voida pahoin ja olla ylipainoinen. Ongelmat ovat jossain aivan

Välillä sitä vain yksinkertaisesti miettii, että miten kertakaikkisen idiootteja me ihmiset täällä pohjolassa olemme ja miten itsestäänselvyytenä pidämme kaikkea sitä mitä meillä on. Tuhannet, kymmenet tuhannet ja ties kuinka monet ihmiset joutuvat päivittäin myymään itseään, että saisivat ruokaa itselleen ja lapsilleen. Kuinka monet tuhannet äidit joutuvat myymään itseään, että saisivat ruokaa lapsilleen? Kuinka monet vanhemmat