Jos joku katsoo minua, lukee minun juttuja tai kuuntelee minun horinoita niin tuskin kukaan kuvaisi minua ensimmäisenä nöyräksi, mutta sekin puoli minusta löytyy. Olen itsevarma, äänekäs, reipas, rohkea, ronski, oman tieni kulkija ja en enää todellakaan häpeile tuoda onnistumisiani esille, koska olen huomannut, että ei sitä kukaan muukaan minun puolesta tee. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin jollain tavalla ylimielinen tai, että minulta puuttuisi nöyryys, koska uskon, että nimenomaan se nöyryys siellä kaiken pohjalla on tuonut minut tähän missä olen nyt.
Työttömyys ei ole vaihtoehto
En ole ikinä ollut työtön, en päiväkään. Minulle ei ole koskaan ollut vaihtoehtona nostaa minkäälaista toimeentulotukea ja se, että olisin työtön olisi minulle todella nolo ja häpeällinen asia. En kehtaisi enkä ole koskaan kehdannut valita työttömyyttä, koska se ei ole ollut minulle mikään valintakysymys vaan kunniakysymys. Olen nuoresta pitäen ymmärtänyt sen, että mitä enemmän muurahaisia kantaa kortensa kekoon niin sitä kevyemmäksi näiden työtä tekevien muurahaisten kuorma käy.
Syy miksi en ole ollut työtön on se, että olen ollut aina valmis ottamaan sitä työtä mitä on ollut sillä hetkellä tarjolla. Aina vain ei ole ensimmäisenä se unelmaduuni tarjolla vaan jotain on tehtävä ennenkuin pääsee sinne minne haluaa ja oikeastaan kaikki työt mitä olen tehnyt on auttanut minua siihen missä olen nyt. Kaikissa paikoissa olen löytänyt omia vahvuuksia, oppinut itsestäni asioita ja huomannut, että minkälaista työtä oikeastaan haluan tehdä, mutta vaatii valtavasti nöyryyttä ryhtyä työhön, joka ei ole kelvannut kenellekkään muulle.
Pesulasta Norjaan
Olen ollut lapsesta asti vanhemmilla ja perheellä töissä, mutta ihan ensimmäinen oikea tilinauha tuli pesulasta. Rahaa piti saada ja hain vaikka mitä töitä. Hain lehdenjakajaksi, kaupan kassalle, kahvilaan, siivojaksi ja lastenhoitajaksi, mutta mikään ei natsannut. Sitten viimeisenä menin kolkuttamaan pesulan omistajan ovea ja sain töitä. Aloitin pesulalla ” paskapäädystä” eli sieltä minne laitetaan kaikki sellaiset jotka ei osaa vielä yhtään mitään muuta. Paskapäädyssä siis lajitellaan kaikki likaiset saapuvat pyykit. Pyyhkeet yhteen häkkiin, lakanat toiseen ja kylpytakit toiseen. Kirjaimellisesti paskapäädyssä välillä lakanat jotka kaivoit pyykkipussien joukosta oli paskassa, kylpytakkien taskuissa käytettyjä kortsuja ja pyyhkeissä kaikkia eritteitä sekaisin, mutta jostain oli aloitettava.
En valittanut vaan tein työni niin hyvin kuin osasin. Hiljalleen huomasin, että en enää ollutkaan paskapäädyssä töissä vaan puhtaalla puolella mankelilla, sitten pyyhkeillä ja lopulta pakkaamassa. Jossain vaiheessa huomasin, että en enää ollutkaan pesulalla vaan olinkin siivomassa mökkejä pomon kanssa ja tein työni niin hyvin kuin osasin. Lopulta sain jo tehdä itsenäisesti mökkisiivouksia, koska minuun luotettiin ja siihen, että teen hyvää työtä.
Seuraavaksi löydänkin itseni Norjasta töistä, jossa aloitan keittiöapulaisena hotellista, mutta koska ei ollut täysiä tunteja niin lupaudun myös siivoamaan hotellihuoneita ja tekemään kaikkea missä apua tarvittiin. Tästä seurasi se, että seuraavana kesänä olin vuoropäällikkönä samaisessa ravintolassa ja viimeisenä kesänä pyöritänkin koko hotellia ja minut palkataan vaikituisesti taloon. Olisiko minut palkattu taloon jos olisin vaatinut heti johtajan paikkaa ja sen mukaista palkkaa? Ei, mutta olin ensin nöyrä ja näytin mihin pystyn niin löysin itseni tilanteesta, että pystyin pyytämään mitä vaan ja olin itseasiassa todella hyvä työssä, koska tiesin tarkalleen mitä kaikkea muuta talossa tapahtuu.
Tämä sama kaava on toistunut lähes kaikissa paikoissa missä olen ollut töissä. Levi Wellness Clubilla aloitin yhdestä kahvakuulatunnista, koska muuta ei ollut tarjolla ja nyt 5-vuotta myöhemmin omistan koko kioskin, mutta vaatii nöyryyttä aloittaa jostain ja olla aloittelija, koska kaikki vie sinua eteenpäin ja riittää, että aina tekee parhaansa, koska sitä kautta saa aina kengän oven väliin.
Jokainen työ on antanut minulle jotain.
Ihan jokaisesta työpaikasta, jossa olen ollut niin olen saanut jotain. Joistakin paikoista olen saanut ikuisia ystäviä ja ihmisiä elämääni joiden kanssa olen tänäkin päivänä tekemisissä. Yhä edelleen, kun viikkaan lakanat kaappiin niin mietin, että olisinkohan koskaan oppinut viikkaaman näin siististi lakanoita ja pyyhkeitä jos en olisi ollut pesulassa töissä? Kun leikkaan lihaa niin mietin, että olisinko koskaan oppinut käsittelemään lihaa näin hyvin, jos en olisi ollut teurastamolla töissä? Kun kohtaan vaikean asiakkaan niin mietin, että olisinko näin hyvä ihmisten kanssa, jos en olisi viettänyt vuosia ravintoloissa kännisiä ihmisiä palvellessa? Aina, kun teen ruokaa niin mietin, että olisinko koskaan oppinut tekemään näin hyvää ruokaa, jos en olisi ammatiltani kokki?
Mikään työ ei ole elinkautinen, mutta jokainen työ antaa sinulle työkaluja loppuiäksi. Vaikka juuri nyt ei olisi tarjolla sitä työtä mitä haluat niin ota se mitä on tarjolla, koska jos et opi mitään muuta niin ainakin opit itsestäsi asioita ja sen mitä et ainakaan halua. Paskakin työ opettaa ainakin sen, että sitä työtä ei ainakaan halua tehdä.
Syy miksi aloin kirjoittamaan tätä on se, että viikonloppuna tuli keskustelua siitä, että nykyään joillekin ihmisille on valintana työ tai työttömyys ja itselle tuo kuulostaa korvaan todella kummalliselta. Miten voi olla mahdollista, että on olemassa ihmisiä, jotka ei ole ikinä ollut työttömänä ja sitten on ihmisiä, jotka on jatkuvasti työttömänä? Uskon, että kyse on paljolti nöyryydestä ja todellisesta tahdosta. Vaatii nöyryyttä ottaa vastaan työ, joka ei vastaa koulutusta tai ei ole välttämättä niin hohdokas.
Mietin myös itseäni työnhakijana ja totesin, että en ole tainnut ikinä lähettää yhtäkään työhakemusta. Olen aina soittanut tai mennyt paikalle ja aina saanut töitä. Huomaan myös itsestäni työnantajana, että sellainen joka kävelee tiskille ja kysyy töitä niin palkkaan hänet lähes aina vaikka töitä ei olisi, koska jo se kertoo niin paljon enemmän ihmisestä kuin jokin hajuton ja mauton sähköposti. Se kertoo hänen halusta tulla minulle töihin, nöyryydestä olla uuden asian edessä ja asenteesta.
