Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Näyttääkö toisen elämä aina paremmalta? Näyttääkö somessa jonkun toisen koti aina täydelliseltä? Koetko somea selatessasi, että oma elämä ei ole kaksista? Tuntuuko, että kun selaat somea olet laiska, huono ja epäonnistunut kaikessa? Tuntuuko, että oma elämä on huonompaa kuin muiden?

Välillä mietin, että ymmärtääköhän ihmiset, että se mitä somessa näkyy ei ole todellisuus? Ymmärtääköhän ihmiset, että kenenkään elämä ei ole täydellinen? Ymmärtääköhän ihmiset, että meillä kaikilla on ongelmia vaikka se elämä somessa näyttäytyykin suurimmaksi osaksi todella hienolta?

Törmään todella usein siihen, että omaa elämää verrataan jonkun toisen elämään ja mikä pahinta tällä vuosituhannella niin verrataan täysin tuntemattomien ihmisten elämään. Vertaamme kotiamme, työtämme, kehoamme, puolisoitamme, lapsiamme, harrastuksiamme, lemmikeitämme ja autojamme ihmisiin, joita seuraamme somessa, mutta joita emme ole koskaan tavanneet. Seuraamme muiden ”täydellistä” elämää ja luomme itsellemme mielikuvaa, että tuollaisen elämän minäkin haluaisin! Ajattelemme, että jonkun toisen elämä on jotain sellaista mitä itsekkin haluaisi saavuttaa ja minkälaista elämään itsekkin haluaisi elää..

Näemme täydellisesti sisustetun kodin somessa ja, kun nostamme katseen ruudusta näemme oman kodin pyykkivuorineen ja tiskikasoineen. Näemme ruudussa täydellisen vartalon ja kun katsomme ruudusta alaspäin näemme oman vatsamakkaran ja selluliitillä varustetut jalat puhelimen alla. Näemme ruudussa täydellisen perhepotretin, jossa kaikilla on täydellinen hymy, siistit vaatteet ja kauniisti laitetut hiukset ja kun nostamme katseen kännykästä näemme oman lapsen piirtämässä juuri tinneritussilla naamaansa, miehen sohvalla kaivamassa muniaan ja koiran puremassa sitä sohvan jalkaa. Ja kun näitä kahta vertaa niin en epäile hetkeäkään etteikö tulisi tunnetta, että jonkun toisen elämä on parempaa ja oma elämä huonompaa.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella

Haaveilemme jatkuvasti paremmasta elämästä. Kadehdimme muiden täydellistä elämää, mutta unohdamme, että kenenkään elämä ei ole täydellistä eikä kenenkään elämä ole sitä mitä some on. Some on vain vilahduksia toisen ihmisen elämästä. Ihailemme toisen ihmisen elämää tietämättä mikä on todellisuus. Keskitymme niin paljon muiden ihmisten elämän seuraamiseen ja kadehtimiseen, että unohdamme elää omaa elämää.

Haaveilemme siitä täydellisestä kodista unohtaen oman kodin ja mitä siellä tapahtuu. Älä kadehdi muiden elämää, koska todellisuus on silmiesi edessä. Meidän kaikkien elämä on täydellisen epätäydellistä. Älä tavoittele toisen ihmisen elämää vaan tee omasta elämästä parasta. Älä kadehdi toisen ihmisen vartaloa, koska et voi koskaan saavuttaa sitä. Sinulla on sinun keho ja hänellä hänen, ne eivät voi koskaan olla samanlaisia.

Tee siitä mitä sinulla on parasta. Toisen elämä on toisen elämä ja sinulla on sinun elämä. Sinun työ, sinun perhe, sinun koti ja sinun keho. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella vaan siellä missä sitä ruohoa kastellaan.

Meillä kaikilla on omat ongelmamme ja sosiaalisessa mediassa näemme vain toisen ihmisen elämästä pilkahduskia, emme todellisuutta. Todellisuus on sotkuisia koteja, miehiä kaivamassa munia, pilaantunutta maitoa, lapsia piirtämässä seinään, koiria syömässä tuolin jalkoja, selluliittejä, unettomia öitä, maksamattomia laskuja, ruostuneita autoja, pohjaan palaneita puuroja ja raskausarpia. Tee siitä parasta. Nauti siitä, että oma elämä on sitä mitä se on, koska se on elämää. Elämää joka tuntuu elämältä.

Sen sijaan, että käyttäisit aikaasi toisen kadehtimiseen niin käytä sekin aika oman elämäsi elämiseen.

 

P.S Kirjoitin jokunen viikko sitten tekstin toisen ihmisen kadehtimisesta, joten käy lukemassa myös se! 

P.P.S Ystäväni Johanneksen podcastissa puhuttiin tästä aiheesta, joten käyhän kuuntelemassa myös se!