Osaammeko koskaan olla tyytyväisiä siihen mitä meillä jo on? Miltä me näytämme?
Minulla on todella ohuet luonnonkiharat hiukset ja oikeastaan aina 20-vuotiaaksi saakka olin halunnut saada suorat hiukset. Olin aina halunnut saada paksummat suorat hiukset ennenkuin havahduin siihen miten hienot hiukset minulla oikeasti on. Ympärilläni olevat ihmiset, joilla on suorat hiukset ihastelevat hiuksiani ja usein saattavat sanoa, että voi kumpa minullakin olisi tuollaiset hiukset. Ja niinhän se menee… Me haluamme aina jotain muuta kuin mitä meillä jo on.
Kun matkustin enemmän maailmalla niin useassa maassa olin kuin eläintarhan eläin jota kansa saapui katsomaan, kuvaamaan ja ihailemaan. Vaalea nainen. Vaaleat hiukset ja vaalea iho. Joissakin maissa ihailtiin ohuita hiuksiani ja joissakin taas vihertäviä silmiä. Joissakin taas pitkää ja rotevaa vartaloani ja sitä, että sain pukeutua niinkuin itse halusin.
Kehossani on kuitenkin ollut yksi kohta, jota en ole kovin mielelläni esitellyt missään enkä kenellekkään ja se on mahani. Elämäni tärkein asia jätti jälkensä minun kehooni ja se tuskin tulee koskaan palautumaan entiselleen. Alkuun harmittelin sitä ja peittelin, koska onhan sen nyt ällöttävän näköinen kasa arpista nahkaa, mutta en enää. Nykyään se on vaan minun maha, josta olen aika helvetin ylpeä, koska muistin taas sen, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka kadehtivat sitä mitä minulla on.
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka kadehtivat jotain mitä minulla on.
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa, että saisivat nuo arvet mahaansa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka katsovat raskausarpiani toivoen, että he voisivat joskus saada käsivarsilleen jotain yhtä arvokasta mitä minä olen saanut. Joten miksi häpeäisin, jotain mitä minulla on ja jollakulla muulla ei ole ?
Miten itsestäänselvyytenä pidemmekään asioita, että voimme olla tyytymättömiä siihen mitä meillä jo on? Miten itsestäänselvyytenä olen pitänyt sitä, että olen voinut saada lapsen? Miten itsestäänselvyytenä olen pitänyt sitä, että olen saanut terveen lapsen? Miten itsestäänselvyytenä olen pitänyt sitä, että palauduin raskaudesta niin hyvin?
Koska olen pitänyt näitä asioita itsestäänselvyytenä olen ollut tyytymätön johonkin mitä siitä olen saanut.
Kehosi ei määritä arvoasi
Vaikka kehoni olisi täynnä arpia, selluliittiä, ryppyjä tai mitä tahansa olisin silti yhtä arvokas ihmisenä. Olet sitten laiha, lihaksikas, pyöreä, roteva, lyhyt, pitkä, tumma tai vaalea niin olet silti arvokas ihmisenä juuri sellaisena kuin olet. Ulkonäkömme ei määritä meitä ihmisenä eikä meidän arvoamme.
Kehomme ja sen kaikki kohdat on kuin talo jossa asumme. Talo jossa lattiat kuluu, maali haalistuu, kahvat löystyy, putket menee tukkoon, huonekalut vaihtuu ja saranat narisee, mutta se on vain talo jossa asumme. Talo ei määritä arvoasi ihmisenä, mutta tuo talo kertoo sen, että siellä tapahtuu elämä.
Talosta pitää pitää huolta, että se ei kaadu tai lahoa. Putkia pitää puhdistaa ja saranoita kiristää, joten muista myös se mikäli haluat asua talossa, jossa on hyvä olla ja elämä voi tapahtua, mutta se ei määritä sinun arvoasi ihmisenä.
Me voimme aina muokata ulkonäköamme. Me voimme kasvattaa lihasta, me voimme laihduttaa, me voimme nostaa painoa, me voimme värjätä hiuksimme, me voimme leikata kohtia joista emme pidä, mutta ennenkuin ymmärrät arvosi ihmisenä ne ei muuta mitään. Et tule koskaan olemaan tyytyväisempi itseesi ennenkuin näet mitä olet jo nyt. Arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Olen ymmärtänyt, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka kadehtivat jotain mitä minulla on, joten miksi minä en olisi ylpeä siitä millainen olen? En voi olla kukaan muu enkä edes halua olla kukaan muu, koska olen täydellinen juuri näin ja niin olet muuten sinäkin.
