Epäonnistun aina.

Mie nyt vain olen tälläinen kömpelö.

Olen aina ollut hidas.

Epäonnistun aina.

Vituiksi tämä menee kuitenkin.

Olen huono tälläisissä asioissa.

En ole koskaan ollut penaalin terävin kynä.

Olen tälläinen pulla.

Eihän tälläinen läski jaksa.

Lihavalla on lämmin.

Olen tälläinen pelkuri.

 

Viime aikoina minulla on jotenkin särähtänyt korvaan useampaan otteeseen se miten ihmiset puhuu itsestään ja millaisena he itseään kuvailevat. Jotenkin tuntuu ihan kamalalta miten ihmiset puhuu itsestään ja tulen surulliseksi, että eihän hän voi tosissaan nuin ajatella itsestään edes leikillä. Ymmärrän, että usein näissä on varmasti hieman huumoria mukana ja sarkasmia, mutta entä jos toistat näitä joka päivä itsellesi tai entä jos toistat näitä itsellesi vuodesta toiseen?

Se mihin kiinnität huomiota ja se mitä toistat muuttu loppujen lopuksi todeksi. Jos aina vain toistat itsellesi, että epäonnistut kuitenkin niin kyllä sinä epäonnistut, koska et itsekkään usko, että onnistuisit ja jos taas aina kompastuessasi toistat itsellesi, että olet kömpelö niin kiinnität aina enemmän huomiota juurikin siihen kompastumiseen etkä sen ympärillä tapahtuviin onnistumisiin.  Jos vuodesta toiseen toistat itsellesi, että et ole penaalin terävin kynä ja siksi et voi tehdä jotain asiaa niin olet lakannut yrittämästä, olet luovuttanut. Mitä enemmän toistat itsellesi jotain asiaa sen todennäköisemmin se totetuu niin hyvässä kuin sitten pahassakin. Kun ajatukset ja puheet suuntaa johonkin tiettyyn asiaan alat luontaisesti nähdä juurikin niitä puolia itsessäsi tai teoissasi.

On jotenkin hämmentävää, että eihän kukaan puhuisi omalle lapselleen, ystävälleen tai puolisolleen näin, mutta sitten kuitenkin itseään voi haukkua ja soimata päivästä toiseen. Miksi?  Miettikääpä tilannetta, että ystävänne kertoisi uudesta työmahdollisuudesta ja te sanoisitte hänelle, että ei kannata edes yrittää, koska epäonnistut kuitenkin? Sitten omalla kohdallasi niin, mieti kuinka monta asiaa juuri sinulta on jäänyt tekemättä, koska olet sanonut itsellesi, että epäonnistut kuitenkin? Sanoisitteko puolisollenne, kun hän on menossa salille, että varo ettet kaadu sitten omiin kengän nauhoisisi, koska olet niin kömpelö, mutta kuitenkin miksi se on niin helppo sanoa itselle? Murskaisitteko lapsenne unelman tulla vaikkapa pikajuoksijaksi sanomalla hänelle, että alkaisitko kuitenkin kuulantyöntäjäksi, koska olet niin hidas? Ette tietenkään, mutta itsellemme meidän on kuitenkin se niin helppo sanoa.

 

Poikani ja minä. Kaksi ihmistä, jotka pystyvät mihin tahansa mihin ikinä itse uskovatkaan.

 

Olisiko aika osoittaa itsekunnioitusta ja uskoa itseensä? Puhukaa itsestänne kunnioittavasti ja arvostaen, koska se kasvaa mitä te ajattelette ja miten te puhutte itsellenne. Jos toistat itsellesi joka päivä sitä, että olet paras niin sinä alat myös itse uskomaan siihen, että olet paras. Treenatessa kiinnitä huomiota niihin asioihin joissa olet hyvä ja joissa onnistut, äläkä niihin joissa epäonnistut. Voisitko joka aamu sanoa itsellesi, että tästä tulee hyvä päivä ?

Se mitkä ovat ajatuksesi ovat suorassa yhteydessä tunteisiisi. Jos sanot itsellesi, että olet vaikkapa huono juoksussa niin saatat tulla vihaiseksi itsellesi siitä, että olet huono juoksussa. Sen sijaan voit sanoa itsellesi, että minähän opin juoksemaan, jolloin sinulle saattaa tulla iloinen tunne mahdollisesta onnistumisesta. Ajattele sitä mitä haluat elämältäsi, äläkä sitä mitä et halua.

Mitäs jos kiinnittäisimme huomiota tästä eteenpäin meidän hyviin puoliin ja uskaltaisimme kehua itseämme? Vaikka Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana itseään kehua, ettei vain kusi nouse hattuun tai ylpisty niin kyllä meillä olisi kuitenkin aika nousta tästä ahdistuneisuuden ja masennuksen maasta siihen, että ihmiset olisivat onnellisia ja tyytyväisiä itseensä ja omaan elämäänsä. Itsensä ruoskiminen ja lyttääminen lisää vain itsensä lyttäämistä, mutta itsensä kehuminen ja itsestään arvostaen puhuminen lisää arvostusta itseään kohtaan.
.
Tuntuisi hurjalta, että oma poikani oppisi, että jokin asia ei ole hänelle mahdollista tai, että hän toistaisi itselleen jatkuvasti olevansa lihava, tyhmä tai kömpelö, koska sellainen tapa puhua itsestä olisi opittu kotona. Ei käy ainakaan minulle. Haluan, että poikani oppii minulta, että hän pystyy mihin tahansa itse haluaa ja hän saa tuoda esille parhaat puolensa, koska fakta on se, että mitä isot edellä niin pienet perässä. Jos vanhemmat ovat huolissaan siitä, että lapset oppivat kirosanoja niin mie olisin paljon enemmän huolissaan siitä, että miten lapset oppivat arvostamaan itseään ja miten he puhuvat itsestään ja itselleen.
.
“Se miten puhumme itsellemme määrittää sen, miten elämme ja miten koemme maailman.”
-Óscar González-
.