Hoidammeko vain seurausta?

Tämän hetkisessä valmennuskulttuurissa niin meidän valmentajien kuin sitten valmennettavien puolesta minua mietityttää yksi asia todella paljon. Minua mietityttää se, että haluamme valmentaa vain seurausta emmekä syytä ja asiakkaat haluavat vain valmmennusta seuraukseen eikä syyhyn.

Olen aika varma, että kukaan ei päätä elämässään, että nyt minä aijon lihottaa itseni ylipainoiseksi. Eihän kukaan päätä, että nyt minä haluan olla rapakuntoinen, eihän? En usko, että kukaan todella haluaisi olla huonossa kunnossa, ylipainoinen tai voida huonosti! Tai mistäs sitä tietää, mutta ainakin valtaosa haluaisi varmasti voida hyvin ja vaalia omaa terveyttään.  Uuden vuoden aattona ei luvata itselleen, että voidaan mahdollisimman huonosti tuleva vuosi vaan luvataan itselleen pitää parempaa huolta omasta terveydestämme.

Emme siis päätä voida huonosti, mutta jokin elämässä ajaa siihen tilanteeseen, että voimme huonosti, kerrytämme ylipainoa ja laiminlyömme omaa terveyttämme ja ennenkuin tiedämme, että mikä ajaa meidät siihen tai mikä on ajanut meidät siihen tilanteeseen niin emmehän me voi vain hoitaa sitä mitä siitä on seurannut vaan ensin pitää selvittää se, että mikä meidät on ajanut siihen pisteeseen, koska muutenhan sama asia toistuu uudestaan ja uudestaan? Tämä on se asia mikä minua mietityttää.

Homeinen hillo

Mie jostain syystä haluan verrata tätä nyt hilloon. Kun mie olin lapsi niin meidän mummo ei heittänyt IKINÄ ruokaa roskikseen, ei ikinä. Homeiset kohdat leikattiin leivästä pois ja pilantuneet lihat, jotka meidät pakotettiin syömään, syötettiin salaa pöydän alla koirille tai käytiin vetämässä vessanpöntöstä alas, mutta mummoni erikoisuus oli homehillo. Kun oli lettukestien vuoro niin mummo kaivoi kaapin perältä hillopurkin, joka oli ollut avattuna ainakin vuoden ja hillon pinnalle oli tullut hometta niin mummohan se vain raapaisi lusikalla homeet pinnasta pois ja ei muutakuin letun päälle ja sehän ei muuttanut sitä faktaa, että se hillo oli homeessa vaikka sitä hometta ei siinä näkynytkään enää.

Ymmärrättekö pointin? Hillo oli homeessa ja mummo hoiti vain sen näkyvän seurauksen. Jokin on ajanut sen hillon homeeseen. (Mummoni tuntien kyseisen hillon oli ajanut homeeseen se, että se purkki oli avattu jo hänen lapsuudesssaan) Ja joka kerta, kun avasimme uudestaan sen saman hillopurkin niin homeet raapaistiin pinnasta pois ja letun päälle.

Mikä on ajanut siihen pisteeseen?

Jos haluamme pysyvän muutoksen niin meidän on ensin ymmärrettävä, että mikä meidät on ajanut kyseiseen tilanteeseen. Valmentajan on mielestäni oltava kiinnostunut siitä, että mikä on se syy siellä taustalla, että ollaan huonossa kunnossa ja asiakkaan on myös tiedostettava se, koska muuten mikään ei muutu pysyvästi. Kuulen liian usein asiakkaan suusta, että hän on mielestään vain laiska ja saamaton, mutta kun alamme kaivamaan pintaa syvemmälle selviääkin, että lapsen syntymän jälkeen jäi liikunta pois, koska ei nukkunut vuoteen tai uusi työ olikin niin kuormittava, että ei enää ollut resursseja lähteä treenaamaan. Joskus taustalla voi olla masennusta, itsetuhoisuutta, itseinhoa, menetyksia, sairauksia tai jotain muuta, joka on ajanut siihen pisteeseen ja silloin ei auta, että lyödään vain saliohjelma käteen ellei näitä ole käsitelty ensin.

Jos lähdemme hoitamaan vain seurausta niin olemme jatkuvassa oravanpyörässä ja usein tälläiset ihmiset ovat niitä, jotka ovat jatkuvasti mukana jossain dieetillä, kuurilla tai haasteessa. Pudotetaan nopeasti painoa pois (joka ei ole siis mahdollista pysyvästi) ja sitten, kun kilot palaa takaisin koetaan, että ollaan epäonnistuneita vaikka kyse ei ole siitä vaan siitä, että ei terveys ja hyvinvointi ole mikään kuuri vaan se on kaikki mitä meillä on. Ja usein sellaiset valmentajat, jotka eivät ymmärrä tätä ovat niitä, jotka myyvät näitä kuureja, dieettejä ja haasteita.

Taustalla on yleensä jotain todella paljon isompaa kuin laiskuus ja se meidän on löydettävä ja ymmärrettävä. Niin valmentajan kuin sitten valmennettavan, koska muuten palaamme uudestaan ja uudestaan lähtöruutuun.

 

Miksi?

Mie jotenkin niin rakastan tuota miksi kysymystä.  Kun mietit, että haluat lähteä pudottamaan painoa tai treenaamaan niin kysy ensin itseltäsi, että miksi? Kysy miksi olet nyt siinä pisteessä missä olet ja miksi haluat nyt tehdä asialle jotain? Ja valmentajana kysyn aina miksi. Miksi haluat pudottaa painoa? Miksi olet omasta mielestäsi tässä tilanteessa nyt? Miksi haluat voida paremmin? Tuo miksi sana avaa paljon portteja, joten valmentajan on kyseenalaistettava, että miksi asiakas haluaa jotain ja asiakkaan ymmärrettävä, että miksi on nyt siinä missä on ja miksi haluaa muuttua.

Miksi?

Liikunta auttaa käsittelemään elämän haasteita, mutta on ymmärrettävä kokonaisuus. Jos on masentunut niin liikunta voi edesauttaa parantumista ja jos on kokenut jotain todella traumaattista niin liikunta voi olla keino selvitä siitä, mutta tärkeää tiedostaa mistä kaikki johtuu, mihin on menossa ja mitä haluaa treeniltä.

Tottakai olisi helpompaa vain hoitaa seurausta, mutta silloin harvemmin mikään muuttuu pysyvästi.