Koska sinä viimeksi pysähdyit miettimään mitä kaikkea olet jo saavuttanut? Koska viimeksi pysähdyit huomaamaan miten pitkälle olet jo päässyt?
Olen paahtanut nyt pari vuotta töitä tukka putkella ja rakentanut omaa unelmaani. Tänään, kun palasin lomalta töihin tajusin vasta ensimmäisen kerran, että mitä kaikkea tässä on oikein tullut tehtyä. Aina, kun olen saanyt yhden homman pakettiin niin on jo oltu tekemässä seuraavaa projektia. Olen jatkuvasti asettanut aina vain seuraavan tavoitteen ja mennyt sitä kohti pysähtymättä oikeastaan kertakaan ihailemaan sitä kaikkea mitä olen saanut yhdessä kaikkien ihmisten kanssa aikaiseksi.
Tänään kun lähdin töistä kotiin jäin muutamaksi kymmeneksi sekunniksi vain katsomaan ulko-ovelta meidän Levi Wellness Club Basementin salia ja hymyilin. Hymyilin, koska ensimmäisen kerran pysähdyin ja havahduin siihen, että niin minä olin niin rohkea, että uskalsin tehdä päätöksen rakentaa Leville meille vielä yhden kuntosalin. Ajoin meidän Levi Wellness Club Span salin ohi ja hymyilin. Hymyilin siksi, että minulla oli joskus aikoinaan rohkeutta soittaa puhelu ja ehdottaa, että ostaisin kyseisen kuntosalin toiminnan. Ajoin auton Span salin pihalle ja näin ikkunassa KuruYogan teippaukset ja hymyilin. Hymyilin siksi, että minulla oli joskus niin paljon rohkeutta sanoa kyllä, kun kyseistä liiketoimintaa minulle tarjottiin. Ajan kotiin ja näen eteisen lattialla Levi Wellness Clubin takin ja hymyilin. Hymyilin siksi, että minulla oli joskus rohkeutta lähteä yrittäjäksi.
Yhdenkään päätöksen edessä minulla ei ole ollut mitään varmuutta, että se olisi hyvä päätös tai, että se olisi kannattava päätös. Yhdessäkään hetkessä en ole saanut laskelmia, että toiminta kannattaisi tai, että siinä olisi yksinkertaisesti mitään järkeä, mutta minulla on ollut uskoa. Uskoa siihen, että tämä toimii ja kun on tehnyt päätöksen on ollut ainoa vaihtoehto saada kaikki toimimaan yhtenä isona kokonaisuutena.
Maailma tarvitsee hulluja
Joka kerta olen hypännyt täysin tyhjän päälle reppu ainoastaan täynnä vahvaa luottoa sekä uskoa omaan ja tiimin tekemiseen. Se ei ole ollut helppoa eikä se sitä todellakaan vieläkään ole, mutta onpahan tullut tehtyä. Jos en olisi uskaltanut hypätä täysin epävarmaan tilanteeseen olisi aika monta asiaa jäänyt tekemättä.
Minun yksi ystävä sanoo minua aina hulluksi ja jokainen kerta, kun olen päättänyt tehdä jotain uutta niin hän on muistanut kertoa, että olen hullu, mutta hän myös muistaa joka kerta kertoa, että maailma tarvitsee meitä hulluja. Ilman meitä hulluja ei tulisi mitään uusia asioita eikä asiat muuttuisi mihinkään suuntaan.
En ole ollut yksin
En olisi kuitenkaan koskaan uskaltanut tehdä mitään asioita jos en olisi voinut luottaa omaan henkilökuntaani ja ystäviini, jotka varmasti seisoisivat minun päätöksieni ja hullutuksieni takana. Toki ystäväni epäröivät ja yrittävät tehdä kaikkensa, etten jatkuvasti tekisi jotain hullua vaikka he tietävät, että eivät saa päätäni kääntymään, mutta sitten kun olen tehnyt päätöksen hypätä tyhjän päälle niin tiedän, että he nostavat minut ylös, aina. Tähän matkan varrelle on mahtunut kymmeniä työntekijöitä, joista jokainen on antanut oman käden jälkensä Levi Wellness Clubille ja jokaisella on ollut oma paikkansa, hetkensä ja roolinsa siinä missä nyt ollaan.
Välillä matkalla huomio on kiinnittynyt liikaa niihin ihmisiin ympärillä jotka ovat toivoneet epäonnistumistani ja epäilleet, kun kuitenkin todistetusti ympärillä on ollut paljon enemmän ihmisiä, jotka ovat olleet aidosti iloisia ja onnellisia kaikesta siitä mitä olemme Leville luoneet ja jotka ovat toivoneet meille vain parasta ja ennen kaikkea menestystä.
Joskus on hyvä pysähtyä
Vasta nyt tänään uskalsin itse pysähtyä ja huomata miten isoksi pieni Levi Wellness Club on kasvanut. Miten paljon olen saanutkaan aikaiseksi ja miten hemmetin hyvältä se tuntuu. Jos olen pystynyt tähän kaikkeen nyt jo niin mihin kaikkeen minulla onkaan vielä potkua viedä tätä firmaa? Sen tiedän, että tämä on vasta alkua ja tärkeintä on vain uskaltaa ajatella isosti.
Jos ei koskaan pysähdy katsomaan mitä on jo saavuttanut ei välttämättä pysty havahtumaan siihen, että mitä kaikkea voikaan vielä saavuttaa.
