Elämän ei kuulu olla pelkkiä saippuakuplia, vaahtokarkkeja ja yksisarvisia, joten miksi me tavoitellaan sellaista, jota ei ole mahdollista saavuttaa? Me juoksemme jatkuvasti paremman elämän perässä ja ajattelemme, että sitten elämä on hyvää, kun taivaalta sataa vaahtokarkkeja ja voit olla tekemättä mitään palmun alla vailla huolen häivää.
Täydellisen elämän tavoittelu on todella masentavaa, koska jos sitä yrittää saavuttaa niin sitä ei kyllä koskaan saa. Olen kirjoittanut tästä aiheesta varmasti kymmeniä kirjotuksia ja nyt kirjoitan lisää ja kirjoitan niin kauan, kun törmään tähän aiheeseen. Me yritämme jatkuvasti löytää onnea jostain muualta kuin missä nyt juuri tällä hetkellä olemme ja ajattelemme, että se parempi elämä tulee sitten, kun jotain.
Meille on pinttynyt joku todella kummallinen käsitys siitä, että onnellinen ja hyvä elämä ei sisällä vastoinkäymisiä, pahaa oloa, epäonnistumisia, pettymyksiä, menetyksiä tai huonoja päiviä, mutta eihän se nyt niin vain mene vaikka sie kuinka sitä haluaisit uskotella itsellesi, joten miksi teet kaikkesi, että saavuttaisit jotain sellaista mitä ei ole mahdollista saavuttaa?
Joudun tuottamaan teille suuren pettymyksen, täydellistä onnelaa ei ole olemassa. Ei ole olemassa sellaista paikkaa taikka tilaa, jossa elämä olisi pelkkää ruususadetta, saippuakuplia ja täydellisyyttä, sellaista ei ole. Ja sellaisen elämän tavoittelu on todella masentavaa, koska onhan se nyt todella masentavaa yrittää saavuttaa jotain sellaista mitä ei voi saavuttaa tai ainakaan se ei ole kovin palkitsevaa saatika motivoivaa.
Palmun alla.
Istun tällä hetkellä palmun alla Atlantin rannalla kirjoittamassa tätä tekstiä ja hetkeksi mieleeni juolahti, että olisihan tämäkin elämää asua täällä ja olla tekemättä yhtään mitään.
Samalla mietin, että kuinka moni ihminen maailmassa haaveilee huolettomasta elämästä palmun alla? Minä olin ennen yksi näistä haaveilijoista, mutta kun kokeilin sitä elämää niin se onni kesti vain hetken. En kokenut olevani merkityksellinen ja mikä tärkeintä minulla tuli ikävä ihmisiä, jotka tekivät minut onnelliseksi. Kaikki se minkä ajattelin, että tekisi minut onnelliseksi alkoi muuttumaan tylsäksi tavalliseksi arkiseksi.
Ihminen tarvitsee arkea ja ihminen tarvitsee tunnetta, että on merkityksellinen ja osa jotakin, jos se puuttuu niin silloin puuttuu myös onni.
Onni on jo tässä.
Onni löytyy heti, kun hyväksyt sen mitä elämä on. Elämään kuuluu kaikki. Siihen kuuluu iloa, naurua, onnistumisia, saavutuksia, rakkautta, intohimoa ja ihan yhtä paljon pettymyksiä, surua, itkua, huutoa ja epäonnistumisia. Siihen kuuluu se, että taivaalta sataa vettä ja siihen kuuluu se, että aurinko paistaa.
Onni on jo sinulla, se on kaikissa pienissä hetkissä jos vain uskallat avata sille silmät. Se ei ole sitten, kun saavutat jotain. Se on tässä ja se on nyt.
Elämä menee niin, kun yksi huoli lähtee pois niin tilalle tulee toinen ja niin sen kuuluukin olla, koska elämä on.
Missä onni on?
Se mikä tekee minut onnelliseksi on tänään jotain aivan muuta kuin huurteinen mojito palmun alla. Vaikka elämässäni on todella paljon kaikkea kakkaa, vastoinkäymisiä ja pettymyksiä niin siitä huolimatta huomaan, että en ole koskaan ollut näin onnellinen elämässäni.
Mietin paljon mistä se johtuu ja se johtuu nimenomaan siitä, että on uskaltanut pysähtyä niihin pieniin hetkiin ja hyväksyn sen, että onnelliseen elämään kuuluu myös epäonnea. Uskallan olla onnellinen.
Meillä on Pikku-Peipon kanssa aina samat rutiinit kun eroamme toisista, joskus vain tunniksi ja joskus viikoksi, mutta rutiini on sama. Ensin molemmat antaa poskipusut, sitten tulee nenäpusu, jonka jälkeen tulee oikea pusu, jota seuraa tiukka halaus ja minä sanon, että äiti rakastaa Peetua ja hän sanoon jos sanoo, että Peetu rakastaa äitiä ja viimeisenä kun kävellään pois päin niin tulee vielä molemmilta lentopusut, jotka pitää ottaa kiiinni.
Miksi kerron tämän ? Kerron sen siksi, että tuossa hetkessä tunnen aina jotain niin suurta onnea, että silmät kastuu joka kerta. Se pysäyttää minut joka ikinen kerta muistamaan miten onnellinen olen ja miten kiitollinen olen siitä missä olen nyt. Me huudetaan, me nauretaan, me mennään molemmat tarvittessa jäähylle, me itketään, meillä lentää tavarat seinään ja puurot lattialle, mutta niin sen kuulukin olla, koska sitä elämä on.
Meillä kaikilla on niitä pieniä hetkiä joissa onni ja joissa voit nähdä onnen, sille pitää vain uskaltaa avata silmät, pysähtyä ja nauttia siitä hetkestä.
Se mihin kiinnität huomiosi elämässä lisääntyy. Jos kiinnität huomiosi vain epäkohtiin niin varmasti olet onneton, mutta jos kiinnitat huomiosi onnen hetkiin niin olet varmasti onnellisempi.
P.S Uusimmassa Fitlehdessa iso juttu minusta, joka kannattaa kyllä ehdottomasti lukea.
