On asioita jotka saavat minut tuntemaan todella suurta lohduttomuutta ja jotka vie minut todella epätoivoiseen tilaan. Yksi niistä on ihmisten välinpitämättömyys ja se miten itsestäänselvinä me pidämme ympärillä olevia asioita.
Tänä syksynä olen huomannut, että olen mennyt ajatuksieni kanssa aika syvissä vesissä ja se on varmasti myös näkynyt kirjoituksissa. Elämässä on tapahtunut paljon synkkiä asioita, jotka väkisinkin painaa mieltä maahan. Tänä syksynä olen saanut useaan otteeseen muistutuksen siitä, että mikään ei ole itsestäänselvyys ja samalla, kun olen saanut näitä muistutuksia huomaan, että lohduttoman moni pitää kuitenkin ympärillä olevia asioita täysin itsestäänselvyytenä.
Pitääkö meitä ihmisiä muistuttaa jatkuvasti siitä, että elämä on tässä ja se on nyt? Miksi me emme ymmärrä sitä ennen kuin menetämme sen mitä meillä jo on? Miksi meidän pitää menettää terveys, jotta ymmärtäisimme miten arvokas asia se on? Miksi meidän pitää menettää läheisiä, jotta ymmärtäisimme miten tärkeitä he meille olivat? Miksi meidän pitää menettää työmme, jotta ymmärrämme, että sekään ei ole itsestäänselvyys? Miksi meistä on tullut sellaisia, että pidämme kaikkea olemassa olevaa itsestäänselvyytenä?
Pari viikkoa sitten olimme veljeni muistotilaisuudessa Isäni kanssa ja jotenkin katsoin vain todella ulkopuolisena sisaruksiani, heidän lapsiaan ja kaikkea sitä ympärillä olevaa. Tajusin itse miten itsestäänselvyytenä olen pitänyt perhettäni ja olemassa oloamme. Riitelemme antamatta anteeksi, emmekä varmasti anna periksi.
Yritän nykyisin aina ajatella asioita niin, että kaikella on tarkoituksensa, mutta oliko veljeni kuoleman tarkoitus muistuttaa meidän perhettä siitä, että kukaan meistä ei ole itsestäänselvyys ja meidän perheessä olisi aika lopettaa välinpitämättömyys toisiamme kohtaan? Miten paljon jäi sanomatta, koska ajatteli ihmistä itsestäänselvyytenä?
Miksi emme ota opiksi koskaan? Miksi emme ota opiksi toisen ihmisen tuskasta? Miksi meidän pitää menettää aina itse jotain henkilökohtaisesti, jotta ymmärrämme mitä meillä on? Tuntuu uskomattomalta, että meidän pitää menettää elämästä jotain ennen kuin ymmärrämme mitä meillä on.
Toivoisin, että tänään katsot ympärillesi ja huomaat mitä sinulla on ympärilläsi ja olet kiitollinen siitä, että sinulla on. Kerro heille joita rakastat, että rakastat ja arvosta sitä mitä sinulla on. Se, että saat herätä aamulla ei ole itsestäänselvyys tai se, että voit kävellä omin jaloin töihin ei ole itsestäänselvyys. Arvostakaa sitä mitä teillä on ja ennen kaikkea olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on.
Meidän kaikkien ei tarvitse menettää sitä mitä meillä on, jotta voisimme arvostaa sitä.
