Tiedättekö sen tunteen, kun tekee vaan mieli luovuttaa? Se tunne, kun tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, koska tuntuu ettei vaan enää jaksa metriäkään? Miksi yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista?
Istun Helsingissä hotellihuoneessa ja en voi mennä nukkumaan, koska tuntuu, että tästä on nyt pakko kirjoittaa, että voin mennä levollisin mielin nukkumaan. Tänään meillä alkoi jälleen Johanneksen kanssa Dreamsin koulukiertue, jossa vierailemme yläkouluissa puhumassa nuorille unelmista, tavoitteista ja elämästä.
Joka ikinen kerta, kun kerron oman tarinani kaikkineen epätoivon hetkineen mietin, että onneksi en luovuttanut. Onneksi menin eteenpäin vaikka olin lopen uupunut, onneksi jatkoin vaikka en olisi jaksanut enää metriäkään ja onneksi en koskaan luovuttanut omien unelmieni suhteen. Joka ikinen kerta, kun puhun omasta elämästä kaikki ne epätoivon tunteet nousee pintaa niin kuin tänäänkin, koska näen niissä nuorissa itseni. En ole unohtanut yhtäkään hetkeä elämästäni, jossa olen käynyt täysin pohjalla enkä ole unohtanut yhtäkään tilannetta, jossa olen venynyt omien voimieni äärirajoille, koska ne kaikki on opettanut minusta enemmän kuin yksikään koulu tai opettaja. Ne hetket on opettanut miten vahva oikeasti olenkaan ja mihin kaikkeen pystynkään, kun ei ole muita vaihtoehtoja.
Meillä kaikilla tekee välillä mieli luovuttaa
Meille jokaiselle tulee elämässä eteen tilanteita, joissa olisi helpompi vain luovuttaa. Meille jokaiselle tulee elämässä tilanteita, joista tuntuu ettemme selviä ja meistä tuntuu, että emme jaksa enää hetkeäkään. Meille jokaiselle tulee elämässä tilanteita, joissa epätoivo vie niin paljon voimia, että emme pysty edes nousemaan sängystä ylös. Minun on tehnyt elämässä mieli luovuttaa satoja kertoja vaikeiden asioiden edessä. Minun on tehnyt mieli satoja kertoja lyödä hanskat tiskiin tilanteissa, joissa tuntuu, että kaikki on mahdotonta ja ympärillä ainoa mitä näen on epätoivo.
Olen huutanut epätoivoa, olen yrittänyt turruttaa tuskan viinalla. Olen jäänyt sängyn pohjalle makaamaan, kun on tuntunut, että en jaksa enää metriäkään, mutta jokin minut on kuitenkin aina sieltä nostanut ylös. Jokin on saanut siitä huolimatta minut jatkamaan eteenpäin vaikka luovuttaminen olisi tuntunut helpommalta tieltä. Mikä saa ihmisen nousemaan ylös, pyyhkimään kyyneleet pois silmistä ja jatkamaan matkaa kohti omia unelmiaan niin kauan kunnes se on saavutettu? Mikä saa ihmisen yrittämään uudestaan ja uudestaan vaikka jatkuvasti epäonnistuu?
En ole ennen tiedostanut näitä asioita, mutta mitä enemmän olen kasvanut sen selkeämmäksi nämä on tullut minulle. Epätoivon hetkellä huomaan, että kysyn itseltäni samoja asioita.
- Miksi aloitin?
- Onko tämä minulle niin tärkeä asia, että olen valmis tekemään sen eteen töitä?
- Uskonko tähän itse ja siihen, että se on mahdollista?
- Miten pitkälle olen jo päässyt?
- Mistä aloitin ja missä olen nyt?
Mikä saa ihmisen uskomaan itseensä vaikka kukaan muu ei usko sinuun? Mikä saa sinut uskomaan, että mahdoton on mahdollista? Kun kysyn itseltäni näitä asioita muistutan samalla itselleni ne perimmäiset syyt miksi edes aloitin. Miksi olin valmis luopumaan jostain asiasta, että voisin saada jotain muuta tilalle?
Unelmia ei saavuteta unelmoimalla
Tässä tämän hetken ” unelma-onnellisuus-hygge ” kuplassa unohdamme sen, että unelmia ei saavuteta unelmoimalla. Unelmat saavutetaan määrätietoisella työllä ja periksiantamattomuudella. Kukaan ei tee asioita puolestasi ja kukaan ei tuo haluamaasi menestystä sinulle kotiovelle. Mikäli oikeasti haluat saavuttaa unelmasi ja se on sinun unelmasi ja se on sinulle merkityksellinen, et luovuta vaikka kuinka vastaan tulisi ylämäkiä ja elämää suurempia mutkia. Mikäli unelmasi on sinulle merkityksellinen olet valmis tekemään sen eteen töitä vaikka kuinka väsyttäisi ja tuntuisi siltä, että et pysty enää menemään metriäkään eteenpäin.
Kun luulet, että voimasi ovat lopussa niin sinulle on vielä 70% jäljellä, joten jaksat kyllä ennemmin tai myöhemmin, jos se on sinulle tärkeä asia.
Olen palanut loppuun, masentunut, uupunut ja vaikka mitä, mutta ne ei silti vie minulta unelmiani, koska unelmat merkitsevät enemmän ja ne ovat syyt jatkaa eteenpäin.
Unelmien eteen tehdään töitä
Jos mietin nyt omaa elämääni ja oman elämäni kohokohtia niin olen joutunut tekemään niiden eteen ihan helvetisti töitä. Kukaan ei ole tuonut minulle mitään kotiovelle. Olen joutunut epäonnistumaan satoja kertoja ja olen joutunut menemään eteenpäin, kun minulla ei ole ollut enää yhtään voimia jäljellä, mutta sitä se on jos haluaa saavuttaa jonkin itselle merkityksellisen asian.
Elastisen sanoin, jos se ois helppoa niin kaikki tekis niin.
Uskaltakaa unelmoida, mutta ennen kaikkea tehdä niiden eteen töitä. Ikinä koskaan vaihtoehtona ei ole luovuttaa. Kukaan ei luvannut, että se olisi helppoa, mutta kun tavoitat sen mitä olet halunnut se on jotain sellaista mitä et ole koskaan tuntenut.
Nuorille unelmista puhuminen saattaa kuulostaa hömpältä ja höpönlöpöltä, mutta jos tämä teksti kolahti sinuun niin mieti miten meidän puheet kolahtaa nuoreen joka on hukassa itsensä ja oman identiteettinsä kanssa ja täysin epätoivoinen tulevaisuudesta.
