Se, että joku saattaa vaikuttaa kylmältä ihmiseltä, ei tarkoita sitä, että hän olisi kylmä. Se ei tarkoita sitä, että ei tunne vaan se tarkoittaa sitä, että tuntee niin paljon ja silloin ainoa keinoa selviytyä elämästä on olla tuntematta.
Tiedätkö kenties sellaisen ihmisen läheltäsi, joka selviää mistä tahansa ja joka kestää mitä tahansa? Tunnetko kenties jonkun joka aina surun keskellä laittaa vaan vauhtia lisää tai vastoinkäymisen edessä nostaa kierroksia? Tälläisiä ihmisiä ihannoidaan, koska he ovat niin vahvoja ja voimaannuttavia. He ovat pidettyjä työntekijöitä, koska heitä ei pysäytä mikään muu kuin kuolema ja yrittäjinä aivan loistavia, koska mitä huonommin menee sen kovemmat kierrokset on koneistossa päällä. Tälläiset ihmiset myös monesti vaikuttaa todella kylmiltä ihmisiltä etenkin parisuhteessa ja monesti ajatellaan, että heillä ei ole minkään valtakunnan empatiakykyä.
Minä tiedän ainakin yhden, itseni.
En minä ole halunnut olla ihminen, joka kestää mitä tahansa tai joka pystyy mihin tahansa. Elämäntapahtumat ja tilaneet on vain tehnyt minusta sellaisen ja ainoa selvitymiskeino elämästä tähän saakka on ollut sulkea pois tunteet ja mitä enemmän on joutunut hillitsemään omia tunteitaan sen vähemmän kokee empatiaa itseään kohtaan saatika muita kohtaan.
Olen jo aivan pienestä lapsesta lähtien kokenut vääryyttää sekä epäoikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan sekä ympärillä olevia ihmisiä kohtaan ja sitten, kun niitä tulee eteen uudestaan ja uudestaan niin ihminen alkaa suojautumaan siltä kaikelta rakentaen ympärilleen suojakuoren, jonka läpi ei pääse kukaan eikä mikään. Samalla, kun kylmettää tunteensa sulkee pois epämiellyttävät tunteet, jolloin myös sulkee pois miellyttävät tunteet.
Jo lapsesta asti olen oppinut sen, että itku ei auta. Eteenpäin on mentävä. Olen joutunut opettelemaan omien tunteiden kontrollointia elämän myötä ja eikä se edes ole kontrollointia vaan se on tunteiden sisälle sulkemista, jota ei ole edes aikaisemmin tiedostanut tekevänsä.
Osaanko edes itkeä?
Joskus aina minulta kysytään, että osaanko edes itkeä ja ei, ennen en itkenyt. Ihmisiä kuoli ympärillä ja sairastui niin minä en itkenyt. Minua pahoinpideltiin tai minua kohtaan tehtiin vääryyttää niin ei, minä en itkenyt. Mikään elokuva, musiikki tai taide ei saanut minulle minkäänlaisia tunteita aikaiseksi. Toisen ihmisen kosketus, välittäminen tai rakkauden tunnustus ei ole ennen saanut minussa mitään suurempia tunteita aikaiseksi.
Kun lyötyä lyödään niin siihen tottuu ja sitä oppii sietämään ja kestämään. Ihminen on siitä uskomaton eläin, että se kyllä sopeutuu tilanteseen kuin tilanteeseen ja jos se tilanne on olla tuntematta niin siihenkin oppii ja sitä tilannetta oppii sietämään sekä kestämään. Ihminen kestää yllättävän paljon henkistä sekä fyysistä väkivaltaa itseään kohtaan muilta sekä itseltä.
Tämä kuitenkin muuttui sillä hetkellä, kun minusta tuli äiti. Silloin koin ehkä ensimmäistä kertaa elämässä niin, että muistan jotain käsittämättömän suurta rakkauden tunnetta jotain toista ihmistä kohtaan eli lastani kohtaan. Sillä hetkellä myös tajusin miten paljon minulla on tunteita sisällä joita olen vuosia vain pinonnut sisälleni ja niistä oli muodostunut valtava huojuva torni, joka on luojan kiitos tässä viime vuosien aikana kaatunut ja olen saanut opetella tuntemaan asioita.
Ei vieläkään en liikutu kissavideoista, mutta huomaan jo, että osaan olla empaattisempi itseäni kohtaan ja sitä kautta osaan olla huomattavasti paljon empaattisempi muita ihmisiä kohtaan. Olen myös ymmärtänyt ja oppinut aika paljon, että miksi joku on muuttunut ” kylmäksi” ihmiseksi ja miksi hän toimii niinkuin toimii. Se, että joku on kylmä ihminen sinun silmissä ei tarkoita sitä, että hän olisi kylmä. Se tarkoittaa sitä, että tuntee niin paljon ja ainoa keino selviytyä niistä suurista tunteista on sulkea ne sisälle.
Ikirouta
Peippo sinä olet ikirouta. Ikirouta, joka ei sula koskaan ja joka kestää mitä tahansa, miten kukaan voi olla yhdenvertainen vieressäsi? Näillä sanoilla yksi mies jätti minut. En ole koskaan ollut ikirouta. Tunnen todella paljon ja isosti ja aina ääripäästä ääripäähän. Ei mitään keskitietä vaan aina mustalta valkoiselle ja se vaatii todella vahvan ihmisen lähelle, joka pystyy kannattelemaan sen kaiken.
Ei kukaan ole ikirouta syntyessään. Elämä muokkaa meitä kuhunkin suuntaan ja se ympäristö, jossa me eletään. Kylmä ihminen tarvitsee empatiaa, jotta voisi oppia empatiaa itseään kohtaan. Poikani myötä olen oppinut mitä on välittäminen ja toisen ihmisen rakastaminen. Olen oppinut mitä on kiitollisuus ja miltä tuntuu, kun tuntuu, että halkeaa onnesta. Ja mikä tärkeintä? Olen oppinut mitä on empatia toista ihmistä kohtaan. Nykyinen työ on opettanut myös todella paljon ja välillä tuntuukin niin hullulta, että miten paljon olen omilta asiakkailta oppinut ja miten paljon on joutunut rikkomaan omaa jäätä, jotta on voinut auttaa toista ihmistä.
Olen aina ajatellut niin, että minulla ei tarvitse olla miestä vaan siksi, että minulla pitää olla mies vaan siinä ihmisessä täytyy olla jotain sellaista miksi haluaisin elämäni jakaa hänen kanssaan. Olen loistava työntämään ihmisiä pois elämästäni, mutta ehkä tulevaisuudessa osaisinkin päästää heitä lähemmäs.
Tässä tekstissä ei nyt ollut mitään sen suurempaa sanomaa tai punaista lankaa vaan omaa ajatuksen virtaa.
