Haluatteko tietää mitä on olla Peippo?
Me Peipot ollaan vähän sellaisia, että me jäädään hyvin usein ensitapaamisella ihmisten mieleen. Minun harvemmin tarvitsee esitellä itseäni kahdesti. Hyvin usein me Peipot teemme lähtemättömän vaikutuksen ihmisiin niin hyvällä kuin huonolla tavalla, mutta tiedättekö mitä on oikeasti olla Peippo?
Minähän en suinkaan ole perheessäni poikkeus, päinvastoin. Olen meidän perheessä enemmänkin ehkä sieltä normaalista päästä, tapaisittepa pikkuveljeni tai isäni. Meitä oli yhteensä seitsemän lasta ja kaikilla sama isä ja kaikki ihan yhtä sekaisin päästään, kukin omalla tavallaan, mutta on meillä kaikilla jotain yhteistä. Haluan nyt kertoa mitä tuon nimen takana on.
Mitä on olla Peippo?
Se on sitä, että uskoo mahdottomaan. Se on sitä, että uskoo asioihin joihin kukaan muu ei usko. Se on sitä, että uskaltaa seistä selkä suorana sanojensa ja tekojensa takana vaikka kaikki muut nauraisi sinulle tai heittäisi sinua mädillä tomaateilla.
Se on sitä, että pään sisällä on jatkuva myrsky, joka ei tyynny koskaan. Se on sitä, että keskellä yötä nousee ylös kirjoittamaan mieleen tulleen idean ylös, koska pahinta mitä voi tapahtua on se, että jokin hyvä idea jää toteuttamatta. Se on sitä, että jaksaa ja kestää mitä tahansa vaikka ei jaksaisikaan eikä kestäisikään.
Peipot uskaltaa kokeilla vaikka on suuri todennäköisyys, että epäonnistuu. Peipoilla pulppuaa veressä taito elää tätä elämää tässä ja nyt.
Meille kirosanat on jotain aivan muuta mihin on totuttu!
Me ollaan siinä mielessä kummallisia, että me vaaditaan täysin kohtuuttomia asioita itseltämme ja emme ole koskaan tyytyväisiä asioihin joita olemme jo saavuttaneet. Peipoille kirosanoja ei suinkaan ole vittu tai saatana. Peipoille kirosanoja on en pysty, en jaksa, en voi, mahdotonta, ei kannata, luovuta. Nämä on pahimpia asioita mitä me voimme kuulla, koska aina pystyy, aina jaksaa, aina voi, mikään ei ole mahdotonta ja koskaan ei ole vaihtoehtona luovuttaa.
Me myös ollaan hyvin suorapuheisia, koska meidän mielestä on aivan turhaa käyttää aikaa jonninjoutaviin asioihin ja monesti ihmiset loukkaantuu suorapuheisuudesta vaikka emme sillä tarkoita mitään pahaa. Me uskallamme sanoa vain ääneen asioita, joita monet ihmiset haluaisi sanoa, mutta ei uskalla.
Peipot myös kiihtyy aivan nollasta sataseen niin hyvässä kuin pahassa. Kun syntyy idea niin alle tunnissa sitä ollaan jo toteuttamassa. Kun suututaan niin suututaan niin saatanasti ja ei varmasti anneta periksi. Ollaan puhumatta vaikka vuodesta toiseen, koska ei ylpeys anna periksi myöntää olleensa väärässä. Pahinta meille Peipoille on niellä oma ylpeys ja nöyrtyä jonkin asian edessä.
Peipoista jää jälki.
Muut tekee mitä ne osaa!
Olen aika varma, että me Peipot olemme jotenkin vähän erilaisia. Me emme ikinä pysty mahtumaan johonkin muottiin. Isäni on aina pienestä pitäen sanonut meille, että muut tekee mitä ne osaa ja me Peipot tehdään mitä me halutaan.
Peipon elämä on aika raskasta, mutta samaan aikaan ehkä hienointa mitä tässä maailmassa voi olla. On raskasta seisoa vesisateessa yksin, mutta me pystymme siihen. On raskasta taistella tuulimyllyjä vastaan, mutta me selviämme siitä. Tiedättekö miksi? Koska me uskomme itseemme ja silloin muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. Peipot on myös äärimmäisen oikeudenmukaisia. Emme siedä vääryttä millään tasolla.
Joskus minä kuolen ja kun kuolen haluaisin, että Pikku-Peippo voisi kertoa, että opetin häntä elämään tätä elämää itseään varten eikä ketään muuta varten. Jos Pikku-Peippo pitäisi muistopuheen niin haluaisin, että se olisi täynnä tarinoita siitä, että äiti pystyi, uskoi, sanoi, uskalsi, pystyi, jaksoi, selvisi ja teki mahdottomista asioista mahdollista.
Kaikki meistä ei jaksanut myrskyä!
Muutama viikko sitten sain aamulla herätä tietoon siitä, että veljeni on nukkunut pois. Hän ei jaksanut enää sitä myrskyä joka meidän pään sisällä on ja silloin aloin kyseenalaistamaan kaikkea sitä mitä me olemme ja mitä minä olen. Mitä kaikkea pitää kestää? Mitä kaikkea pitää jaksaa? Mitä kaikkea pitää muilta ihmisiltä sietää?
Vaikka voimme olla erilaisia niin se ei tarkoita sitä ettemmekö olisi ihmisiä. Vaikka jaksammekin ja selviämmekin niin silti mekin tarvitsemme apua. Vaikka uskommekin itseemme, niin antaisi aika paljon toivoa jos joku muukin uskoisi.
Ihmiset näkee vahvoista ihmisistä vain sen kuoren, mutta sen kuoren alla me ollaan todella yksin kaiken kanssa.
First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win. – Gandhi
Peippona olo on sitä, että ajatuksenjuoksu on jotain sellaista, että jos joku hyppäisi pääni sisään niin olisi elämänsä hurjimmassa vuoristoradassa. Se on sitä, että välillä tuntuu, että olisi helpompi olla olematta, kun jaksaa yrittää ja uskoa, mutta kun ei perkele luonne anna periksi luovuttaa. Periksiantaminen ei ole vaihtoehto. Välillä pitää käydä vaan huutamassa tunturissa kaikki turhautuminen ulos, mutta silti, en vaihtaisi päivääkään.
Meistä Peipoista jää jälki.
Sitä kai se Peippona olo on.
