Näemme vain vuoren huipun!

Kun näemme menestyksen niin näemme vain jäävuoren huipun. Kun näemme onnistumisen, saavutuksen tai tuloksen niin näemme aina vain vuoren huipun ja kun näemme vain sen huipun niin monesti unohdamme sen kaiken mitä se on vaatinut ja mitä kaikkea menestyksen eteen on tehty. On helpompi olla kateellinen kuin nähdä ja ymmärtää.

Järjestän Levillä maailman pohjoisinta estejuoksukisaa Arctic Challengeä ja nyt tapahtuma on kasvanut jo niin isoksi, että pitää jo rajoittaa osallistujamääriä, mutta ei se ole aina ollut niin. Ensimmäisessä kisassa vuonna 2015 mukana oli 150 kisaajaa ja nyt jos mietin mitä kaikkea tuon 150 kisaajan eteen piti tehdä niin harvalla olisi riittänyt usko, tarmo ja sisukkuus yrittää uudestaan ja uudestaan.

Vuonna 2015, kun aloimme järjestelemään Arctic Challengeä niin mietin, että miten me saadaan tämä tapahtuma ihmisten tietoisuuteen? No minä otin Suomen kartan ja piirsin siihen viivan Oulun alapuolelta Venäjän rajalle ja päätin, että soitan ja kontaktoin jokaiselle kuntosalille tästä ylöspäin. Yritän saada heitä yhteistyöhön mukaan tapahtumaan niin, että he markkinoisivat kisaa omille asiakkaille. Soitin valehtelematta 50 salille ja suurin osa sanoi heti, että ei kiitos, en osta mitään ennekuin sain edes asiani esitettyä. Osa jäi kuuntelemaan, mutta kieltäytyi, koska ei ollut kuullut tapahtumasta mitään ja loput ei vastannut. 50 yhteydenotosta 1 sali lähti mukaan ja se oli Rovaniemen Kunnon Paikka ja olen kyllä yhä edelleen kiitollinen, että he lähtivät. Koska se, että 50 yhteydenotosta yksi päätti lähteä mukaan merkitsi minulle enemmän kuin ne 49 pettymystä, koska se antoi uskoa tapahtumaan ja siihen tekemiseen. Nyt tänä päivänä jotkut noista 49 salista soittaa minulle, että saataisiinko heidän asiakkaille vaikka jotain alekoodia kisaan, että ovat keräämässä joukkuetta kasaan.

 

Matka onnistumiseen on täynnä pettymyksiä!

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että on helppo kadehtia ” menestystä ” ja sitä, että vaikkapa Arctic Challenge on nykyään sitä mitä se on näkemättä mitä kaikkea se on vaatinut. Matka menestykseen on ollut täynnä pettymyksiä, epävarmuutta, pelkoa, riskien ottamista ja epämukavuusalueella käymistä.  Tämä sama asia pätee mihin tahansa saavutukseen, onnistumiseen tai menestymiseen.

Jotta voimme menestyä meidän on otettava riskejä ja poistuttava omalta mukavuusalueelta. Meidän on siedettävä pettymyksiä, epämiellyttäviä tunteita ja epävarmuutta. Epäonnistumiset kuuluu asiaan, mutta ne ei saa lannistaa. Koska jos oikeasti haluaa saavuttaa jotain niin epäonnistumiset on vain pieniä töyssyjä matkalla eikä seinä edessä.

Jos meille oikeasti määränpää on selkeä niin me emme anna pettymyksien tai epäonnistumisen pysäyttää meitä vaan ne toimii ikäänkuin hidasteina. Hetkinä jolloin punnitaan sitä mitä me todella haluamme saavuttaa. Pitää epäonnistua, jotta voi onnistua. Ihminen kyllä sietää kaikkea mitä matka huipulle eli onnistumiseen vaatii, jos todella haluaa huipulle.

 

Ennenkuin tuomitset niin pysähdy!

Täysin sama asia pätee ihmisiin. Meidän on todella helppo tuomita tai arvostella ihmistä näkemättä mitä kaikkea hän on kokenut. Minulla aina huvittaa, kun somessa/mediassa kommentoidaan vaikka johonkin artikkeliin minua tuntematta, että mitä tuokaan tietää yksinhuoltajuudesta, yrittäjyydestä tai elämästä. Niin mitäpä minä tiedän.

Ei kaikesta voi aina kertoa vaikka täällä julkisuudessa. Minä ainakin haluan suojella tietyiltä asioilta omaa perhettäni ja vaikka jostain asiasta ei ole kirjoittanut tai kertonut mediassa niin ei se tarkoita sitä, että sillä ihmisllä olisi ollut helppoa. On niin helppo tuomita ja arvostella tietämättä mitä kaikkea on jo matkallaan kokenut. Minä en varmasti jaksaisi hymyillä ja etsiä asioista hyviä puolia jos elämäni ei olisi ollut tälläinen. En osaisi elää tässä hetkessä ja täysillä, jos en olisi ollut useampaan otteseen lähellä menettää henkeäni. Siinä vaiheessa, kun ohimolla on ollut ase niin kyllä siinä menee vähän elämässä asiat uuteen järjestykseen ja oppii ymmärtämään, että ei mikään elämässä ei ole itsestäänselvyys ja elämä on tässä ja nyt.

Me näemme ihmisistä pääsääntöisesti vain sen vuoren huipun emmekä tiedä mitä kaikkea hän on kokenut elämässä. Seuraavan kerran, kun löydät itsesi arvostelemasta toista ihmistä tai huomaat, että olet kateellinen niin pysähdy ja mieti mitä kaikkea hänen on täytynyt tehdä ja kokea ennen kuin on saavuttanut kaiken sen. Mieti mitä kaikkea hän on voinut menettää ja mistä hänen on pitänyt luopua menestyksensä vuoksi. Tämä asia pätee elämään, urheiluun, työelämään ja oikeastaan mihin tahansa.