Olen Oulussa ja istun kahvilaan, vedän tuttuun tapaan kuulokkeet korviin, otan hörpyn kahvista ja päätän alkaa kirjoittamaan, mutta huomioni kiinnittyy edessä olevaan seurueeseen. Ei siksi, että heillä olisi jotenkin äärimmäisen hauskaa vaan siksi, että he löysivät kaikista asioista huonot puolet. Mietin vain mielessäni, että miksi?
Suomi ja koko maailma on täynnä elämäntapa valittajia ja yleensä sellaiset jotka valittavat kaikesta niin heillä on asiat oikeastaan aika hyvin. Valituksen aihe voidaan löytää vaikka kahvista, kun kahvi on niin kallista, kylmää, kuumaa, laihaa, liian paljon maitoa, liian vähän maitoa, huono kuppi, liian pieni kuppi, liian iso kuppi, huono kuppi käteen, kummallisen värinen kuppi ja no kyllä te tiedätte. Jos oikeasti haluaa löytää kaikesta huonot puolet niin se on täysin mahdollista. Kahvilan penkki on liian matalalla, liian korkealla, pöytä keikkuu, tuoli on liian pehmeä, liian kova, liian kirkkaat valot, liian hämärät valot, musiikki on liian kovalla ja musiikki on liian hiljaisella. Mikä hitto siinä on niin vaikeaa vain nauttia siitä hetkestä ystävien tai perheen kanssa? Miksi ei voisi yrittää löytää niitä hyviä asioita siitä hetkestä ? Miksi valittamisen sijasta, et vaikka kysyisi ystävältäsi, että mitä hänelle kuuluu?
Jos jollakin oikeasti asiat huonosti niin hän on hyvinkin kiitollinen pienistä asioista ja hän ei jaksa valittaa pienistä asioista, joilla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Sellaiselle äidille, joka ei ole nukkunut vaikka pienen lapsen takia viikkoihin niin on ihan yksi paska hailee onko se kahvi kuumaa tai kylmää, kunhan saa kahvia ja edes hetken juoda se kahvi rauhassa loppuun. Jatkuva valittaminen siitä, että selkä on kipeä tai polvi on kipeä on aivan turhaa, koska ainoastaan sinä voit itse tehdä sille asialle jotain ja on hyvä muistaa, että sinulla sentään on vielä se käsi tai polvi olemassa, koska on ihmisiä, jotka ovat menettäneet raajansa ja he ovat onnellisia siitä, että ovat hengissä.
Valittajat hei.
Joskus on ihan hyvä painaa pause-nappia, kun löydät itsesi valittamasta pienistä asioista, että onko minulla oikeasti asiat niin huonosti, että tarvitsee valittaa vai onko minulla oikeastaan asiat aika hyvin? Minulla on rahaa taskussa sen verran, että minulla on mahdollista käydä kahvilassa. Minulla on kaksi jalkaa, joiden avulla oli mahdollista kävellä itse omin jaloin kahvilaan. Minulla on ylimääräistä aikaa sen verran, että on mahdollista istua kahville ystävien kanssa. Minulle on kerääntynyt ympärilleni ihmisiä, jotka haluavat lähteä kanssani kahville.
Kun valittaja seurue poistui pöydästä katseeni suuntautuu kauppakeskuksen keskelle, jossa näen nuoren miehen katsomassa kattoon. Hän hymyilee kaikille jotka tulee vastaan, nauraa yksinään, menee rullaportaita ylös ja alas ja hyppii todella iloisesti kauppakeskuksen keskellä lattiassa olevien valojen päällä. Hänellä näyttäisi olevan todella hauskaa yksinään. Hän on kehitysvammainen ja hänellä olisi varmasti aihetta valittaaa, mutta hän ei valita eikä ehkä osaakkaan. Hän katsoo valoja ja kattoa vuorotellen ja naureskelee yksinään.
Olisiko aika huomata miten hyvin oikeastaan justiinsa sinulla asiat on. Valittamisella saat ainoastaan itsellesi huonoa oloa ja ruokit tyytymättömyyttä elämääsi.
