Nauratko puolisollesi aamulla, kun hän tekee itselleen vihersmoothien? Pilkkaatko kaveriasi, kun hän menee iltakaljan sijaan iltasalille? Löydätkö itsesi kuittailemasta ystävälle hänen eväsrasioista töissä? Tuputatko kakkua sellaiselle työkaverille, joka on kertonut, että on aloittanut elämäntapamuutoksen ja pyrkii välttämään turhia herkkuja? Naljailetko kokouksessa, kun joku ottaa omenan pullan sijasta?
Viimeksi eilen pysähdyin miettimään miten valtavan iso voima meidän ympäristöllä ja ympärillä olevillä ihmisillä on meihin. Ympäristö ja ympärillä olevat ihmiset vaikuttaa ihan käsittämättömän paljon meidän hyvinvointiin niin liikkumiseen, syömiseen, uneen, palautumiseen ja no kaikkeen. Jos vaikkapa parisuhteessa toinen osapuoli kantaa jatkuvasti kaupasta herkkuja kotiin on tietysti paljon helpompi myös itse niitä sortua syömään vaikka olisi tehnyt päätöksen, että ei syö.
Miksi toisen päätöksiä pitää vähätellä?
Olen miettinyt, että miksi toisen päätöksiä pitää vähätellä? Jos työkaveri kertoo, että on päättänyt ettei syö enää kokouksissa pullaa niin miksi sitä pitää sitten tuputtaa? Miksi ei voisi kannustaa ja tukea? Miksi omaa puolisoa ei voi tukea elämäntapamuutoksessa sen sijaan, että syyllistää? Liian usein kuulen, että kun on parisuhde, jossa toinen osapuoli panostaa omaan hyvinvointiinsa ja toinen taas ei niin se joka ei panosta niin syyllistää toista siitä, että käyttää aikaa itseensä eikä heidän suhteensa ylläpitämiseen.. Täh?
Jos joku kertoo olevansa alkoholisti ja sanoo, että ei enää juo niin ei tulisi kuulonkaan, että kukaan tuputtaisi viinaa hänelle, mutta jos kertoo, että haluaa voida paremmin ja siksi kiinnittää huomiota omaan syömiseen niin johan silloin vasta tuputetaankin pullaa ja pannaria kahvihuoneessa ja saatetaan oikein syyllistää, että ei se yksi pulla nyt mitään muuta tai, että varta vasten leiponut justiinsa tätä hetkeä varten!
Jos joku kaveriporukasta tai perheestä on vaikka nyt päättänyt, että ei halua juoda päätä täyteen juhannuksena, koska haluaa voida hyvin myös juhannuksen jälkeen niin mitäs jos hyväksyttäisiin toisen ihmisen päätös ja enemmänkin kannustettaisiin ja tuettaisiin sen sijaan, että hänen päätöstä kyseenalaistettaisiin? Joillakin voi olla ihan yhtä hyvä juhannus, joulu tai mikä tahansa vuoden päivä ilman herkkuja tai kuppia ja se ei tee kenestäkään yhtään sen huonompaa ihmistä!
Pelkäänkö, että jokin suhteessamme muuttuu?
Oli ihmissuhde mikä tahansa niin uskon, että jos suhteessa on kaikki tasapainossa ja molemmat osapuolet ovat itsensä kanssa tasapainossa ja voivat hyvin niin toista ei tarvitse lannistaa eikä syyllistää vaan silloin voi kannustaa ja tukea. Se, että lannistaa kertoo vain omasta huonosta olosta ja epävarmuudesta. Jos huomaat, että lannistat niin on hyvä kysyä itseltään, että miksi toimin näin? Pelkäänkö menettäväni puolisoni tai ystäväni? Pelkäänkö, että jokin suhteessamme muuttuu?
Meille tärkeitä asioita ei voi kukaan ympärillämme muuttaa ja on tärkeää ymmärtää, että emme voi muuttaa ketään tai heille tärkeitä asioita. Jos omana arvona ei ole hyvinvointi niin se ei tarkoita sitä etteikö ympärillä olevillä ihmisillä sitä voisi olla. On tärkeää, että kukin yksilönä saa vaalia omia arvojaan eli itselleen tärkeitä asioita vaikka ne ei kohtaisi oman ajatusmaailman kanssa. Vaikka itse en ymmärrä miksi ihmiset kuluttaa niin paljon aikaa vaikkapa kalastukseen niin ymmärrän sen nyt tänään, että se on heille tärkeä asia ja he ovat onnellisempia kun saavat sitä tehdä. Aivan samalla tavalla kun minun liikkumista ei kukaan kyseenalaista, koska ympärilläni olevat ihmiset näkevät kuinka onnelliseksi se tekee minut!
On todella tärkeää, että ystävä, verkosto tai kumppani tukee ja kannustaa, jotta muutokset voi onnistua ja omissa päätöksissään voi pysyä! Vastuu omasta terveydestämme, päätöksistä ja tavoitteista on loppujen lopuksi jokaisella meillä itsellään, mutta eikait siitä tarvitse tehdä haastavampaa kuin mitä se saattaa jo sillä hetkellä olla?
