Mie olen tässä viime aikoina useampaan otteeseen miettinyt, että miksi kaiken elämässä pitäisi olla niin kauhean mukavaa? Miksi kaiken tekemisen pitäisi olla kivaa? Miksi kaiken pitäisi tuntua hyvältä? Miksi kaiken pitäisi olla mahdollisimman helppoa? Jos kaikki on koko ajan vaan mukavaa niin koko elämä on oikeastaan aika epämukavaa.
Olimme viikonloppuna This Is The Real Shitissä suolla treenaamassa ja sanoin treenin alussa, että teillä tulee olemaan kylmä ja te tulette olemaan aivan umpijäässä ennenkuin pääsemme salille, mutta se on tavoite ja teistä ei kukaan tunnissa kuole hypotermiaan tähän suolle. Treenasimme ja porukka oli aivan umpijäässä ja yltäpäältä suoturpeessa ennekuin pääsimme salille ja kaikki suuntasi ensimmäisenä hampaat kalisten lämpimään suihkuun ja vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja kun porukka tuli suihkusta niin kysyin, että onko lämmin suihku ja kuivat vaatteet koskaan tuntuneet niin hyvältä kuin nyt? Ja kaikki joilta tätä kysyin vastasi, että ei. Yksi treenajista kertoi, että kuivat, mutta likaiset sukat ei ole koskaan tuottanut niin paljoa iloa kuin mitä ne tuotti nyt. Miksi kerron tämän? Siksi, että jos ei ole koskaan ollut kylmä niin miten voisi osata arvostaa lämpimää suihkua, joka on lähes meille jokaiselle Suomalaiselle itsestäänselvyys.
Olen pohtinut paljon kaikkea tätä mukavuuusasiaa. Meille elämä täällä Suomessa Suomalaisille on todella mukavaa ja helppoa ja jos joku on erimieltä niin kannattaa käydä kotoa kauempana vaikka ihan Itänaapurissa lastenkodissa tai lukea uutisista muutakin kuin lottonumerot ja kuka voitti formuloiden aika ajot. Kun kaikki on meillä koko ajan vaan mukavaa ja helppoa niin olen vahvasti sitä mieltä, että se on yksi suurin syy siihen miksi meillä on niin paha olla. Meillä on paha olla, koska emme joudu pinnistelemään asioiden eteen vaan kaikki tuodaan meille kuin manulle illallinen.
Jos ei koskaan ole ollut kylmä niin ei voi osata arvostaa lämpöä.
Jos kaikki on vain koko ajan mukavaa niin siitä tulee itsestäänselvyys ja sittenhän se ei enää ole mukavaa vaan se vaan on. Jos jokin asia on itsestäänselvyys niin sitä ei osaa arvostaa.
Ironista. Jotta voisit hyvin fyysisesti niin sinun täytyy voida huonosti. Jos haluaa voida hyvin fyysisesti niin silloinhan pitää hengästyä vaikka se ei tunnu sillä hetkellä mukavalta vaan oikeastaan aika helvetin epämukavalta, mutta sen jälkeen tuntuu hyvältä.
Joskus on hyvä palella, jotta muistaa miten hyvältä tuntuu kun jalassa on kuivat sukat. Joskus on hyvä, että on nälkä, jotta osaa arvostaa sitä, että jääkaapissa on ruokaa. Joskus on hyvä saada potkut, jotta muistaa miten mukavaa on se, että on mahdollisuus tehdä töitä. Joskus on hyvä, että sairastuu, jotta muistaa miten mukavaa on olla terve. Joskus on hyvä käydä lähellä kuolemaa, että osaa arvostaa sitä, että on elossa. Joskus on hyvä menettää ystävä, jotta muistaa miten mukavaa on, kun on ystäviä.
Jos aina vaina haluaa, että kaikki on mukavaa ja helppoa niin ei voi koskaan saada selville, että mihin kaikkeen oikeasti elämässä pystyy, mitä kaikkea elämässä jo on ja mitä kaikkea voi elämässään saada. Ei mikään hieno asia elämässä tule helpolla vaan sen eteen on tehtävä töitä. Ei kukaan ole saavuttanut yhtään mitään vain olemalla vaan sen eteen on pitänyt tehdä töitä vaikka olisi ollut kuinka väsynyt. Sen eteen on tehty uhrauksia ja sitä varten on pitänyt kohdata omat pelkonsa.
Ei kaiken pidä aina olla mukavaa ja helppoa.
Sanotaan, että elämä alkaa, kun poistut mukavuusalueeltasi epämukavuusalueelle ja tuossa on niin paljon totta. Kun voitat pelkosi niin koet onnistumisen tunteen. Kun ylität itsesi niin vasta ymmärrät miten valtavasti sinussa on potentiaalia. Jos rakennat elämäsi niin, että kaikki on aina vain helppoa ja mukavaa niin todennäköisesti pelkäät kaikkea, mietit mitä muut ovat sinusta mieltä, keksit selityksiä ja kadehdit muiden saavutuksia. Onneksi on olemassa se toinen vaihtoehto, jossa asetat itsesi epämiellyttäviin tilanteisiin, mutta tunnet eläväsi.
