Itse saan todella vähän mitään halventavia kommentteja tai viestejä, mutta tuntuu, että osalle täällä somemaailmassa niitä satelee sitten muidenkin edestä. Mie aina mietin, että miksi ihminen haluaa loukata toista ihmistä tahallisesti ja samalla aina toivon, että toivottavasti tuo aikuinen ihminen, joka haukkui juuri jotakin ihmistä läskiksi somessa/netissä ei ole kenenkään äiti tai isä.
Mie en jotenkin osaa loukkaantua, jos joku haukkuu minua jossain somessa ja harvoin reagoin niihin millään tavalla. Jos joku minun läheinen sanoisi pahasti niin sitten se sattuisi, mutta nuo netissä huutelijat nyt ei kovin hetkauta enää, mutta tiedän, että suurin osa ei pysty suhtautumaan näihin kommentoijiin näin ja siksi tekee todella pahaa välillä katsoa miten ihmiset täällä puhuu toiselle ihmisille.
Tuntuu siltä, että ihmiset ei ymmärrä, että kun kommentoidaan niin ei kommentoida jotakin kuvaa netissä vaan kommentoidaan ihmisenä toiselle ihmiselle. Siinä välissä on vain näppäimistö, mutta ne ajatukset tulee toiselta ihmiseltä ja toinen ihminen lukee ne. On jotenkin todella surullista ajatella, että ne jotka haukkuu somessa on jonkun lapsen äiti tai isä. On todella surullista ajatella, että se joka huorittelee toista somessa on todennäköisesti jonkun puoliso. On todella surullista, että se joka pilkkaa toista kommenttikentässä on jonkun työkaveri, ystävä, tytär tai treenikaveri.
Harvemmin ne haukut, ivat, ilkeät kommentit ja toiselle naureskelu nimittäin rajoittuu vain tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Sellainen puhe on läsnä kaikessa tekemisessä ja olemisessa. Toisen ihmisen arvostelu harvemmin nimittäin jää vain Instagramin kommenttikenttiin. Se on myös läsnä työpaikan kahvitauoilla, koulujen välitunneilla, treenien jälkeen pukuhuoneessa, kotona sohvalla lasten kanssa ja illalla sängyssä puolison vieressä.
Miksi tämä on surullista?
Mietitään tilannetta, että istutte lasten kanssa sohvalla kotona ja katsotte telkkarista yhdessä jotakin ohjelmaa, jota aina katsotte. Sovitaan vaikka, että se on Salkkarit. Mietitään miltä kuulostaa lasten korvaan, kun ohjelmaa katsoessa vanhemmat kommentoivat näyttelijöiden ulkonäköä, vaatteita tai puhetapaa? Onko tuo lihonnut? Miksi tuo puhuu tuollalailla? Onpas tuolla kauheat hörökorvat. Kamalat silmät tai hiton iso nenä. Mitä me viestitään lapsille tälläisellä puheella?
Ensinnäkin sitä, että toisia voi arvostella, haukkua ja ivata ja se on ihan ok. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. On täysin hyväksyttävää arvostella toisen ihminen ulkonäköä, pukeutumista, puhetapaa tai jotain muuta.
Toisekseen sitä, että on häpeällinen asia lihota tai puhua eritavalla. Ei olisi hyväksyttävää omien vanhempien silmissä näyttää joltakin tai pukeutua jollain tavalla. Sama asia pätee kaikkeen. Jos kommentoit jonkun ulkonäköä jollekkin niin muista, että silloin on aina enemmän korvia kuuntelemassa. Kaikki nauraminen, haukkuminen ja halventaminen antaa viestiä lähellä oleville ihmisille, että se ei olisi hyväksyttävää näyttää joltakin tai tehdä jotakin.
Mietitään tilannetta, että sinä haluaisit todella paljon värjätä hiuksesi punaiseksi ja se on salainen haaveesi, mutta et ole vielä sitä tehnyt, koska kuulit kerran, kun poikaystäväsi sanoi, että punapäät on oksettavan näköisiä. Tai olet todella paljon halunnut aloittaa tankotanssin, mutta et uskalla aloittaa sitä, koska työkaverisi kerran sanoi nauraen, että vain horot heiluu tangon ympärillä. Saatteko kiinni ajatuksesta?
Pysähdy ja mieti
Seuraavan kerran, kun olet haukkumassa jotakuta jossain kommenttikentässä niin pysähdy ja mieti, että haluaisitko, että lapsesi näkisi sinun kirjoittaman kommentin? Pysähdy ja mieti, että pystyisitkö lukemaan sen saman tekstin ihmiselle, joka tulee lukemaan viestisi niin, että hän olisi sinun edessäsi ja joutuisit katsomaan häntä silmiin? Seuraavan kerran, kun olet kommentoimassa jonkun ulkonäköä somessa niin mieti, että miltä se tuntuisi jos joku sanoisi niin sinulle?
Jos ihmiset edes hetkeksi pysähtyisi miettimään sitä, että kun kommentoidaan niin kommentoida jotakin vaan kommentoidaan aina jollekkin ihmiselle. Joka ikisen artikkelin, kolumnin tai blogin on joku kirjoittanut. Joka ikisessä kuvassa, jossa esiintyy ihminen on joku oikea ihminen.
Pysähdy ja mieti, että haluaisitko, että sinun lapsesi kirjoittaisi samalla tavalla, kun sinä juuri kirjoitit?
