Voinko auttaa?

Tiedättekö mikä kuulostaa väsyneen korvaan samalta kuin haista paska? Se, kun hänelle sanotaan, että muista levätä. Hitto tuo ei varmasti käynytkään aikaisemmin hänen mielessä. Tai, kun joku tekee kovalla draivilla hommia ja saattaa sanoa, että nyt on vähän loppu niin hänelle, kun sanotaan, että älä vaan aja itseäsi loppuun on sama, kun vain nostaisi keskarin pystyyn. Paras on se, kun on kauhea stressi päällä niin sanotaan, että älä stressaa tai itkevälle ihmiselle, että älä itke.

Tiedättekö, kun on ollut tässä elämän varrella masentunut, uupunut, väsynyt, rikki, stressaantunut, sairas, kiireinen, ylikuntoinen, itsetuhoinen, lihava, työnarkomaani ja huonokuntoinen niin sitä on saanut kuulla kaikenlaisia lausahduksia ja sillä hetkellä ne lausahdukset iskeytyvät jonnekkin todella syvälle ytimeen ja ensimmäinen tunne on se, että lyön tuota ihmistä.

Kaikkien näiden lausahdusten taustalla on hyvä ajatus sekä kaunis ajatus enkä yritä nyt tässä kirjoituksessa tehdä itsestäni mitään jumalasta seuraavaa, koska sorrun näihin täysin samoihin lausahduksiin, mutta haluan antaa meille jokaiselle ajatuksen aihetta.

Teen itse asioita tällä hetkellä elämässä valtaosin niin, että se mitä teen niin siihen minulla on intohimoa ja se on minulle tärkeä asia. Kun jokin asia on tärkeä ja siihen on paloa se vie mukanaan ja sen asian on valmis viemään loppuun vaikka väsyttäisi ja vaikka olisi ihan loppu ja silloin aina kuulee näitä lausahduksia, että älä aja itseäsi loppuun. Ja niin kuin aikaisemminkin kirjoitin niin tässä on kaunis ajatus, mutta minun korvaan se kuulostaa suurinpiirtein tältä: ” Se mitä sinä juuri teet ei voisi vähempää kiinnostaa minua ja älä vaan sotke minua siihen ”.

Muistan, kun Pikku-Peippo oli pienempi ja elämä heitti todella raskaita asioita eteen ja olin töissä kuin muumio, koska yöunet oli mitä oli ja koko arki oli todella kuormittavaa. Niin silloin, kun ihmiset sanoivat minulle, että koita levätä tai muista nukkua kunnolla ja mietin vain mielessäni, että no helvetin hyvä, että kerroit tuon minulle, koska sehän ei itsellä käynyt mielessä.

Yhtään tunnetta ei voi sulkea pois

Jos meille tulee jokin tunne niin me ei voida sitä sulkea pois. Monesti itkevälle ihmiselle sanotaan, että älä itke tai murehtivalle ihmiselle, että älä murehdi ja kun suremme jotain asiaa niin meille sanotaan, että älä ajattele sitä. Se ei vaan mene niin. Ei me voida vain sormia napsauttamalla sulkea jotakin tunnetta, tilaa tai ajatusta pois. Me emme voi laittaa stressiä työpöydän laatikostoon ja ottaa sitä sieltä takaisin päälle sitten, kun me itse halutaan stressata. Jos nyt sanon teille, että ÄLKÄÄ ajatelko karhua ajamassa polkupyörää niin onhan se varma, että teillä kaikilla on nyt mielessä karhu joka ajaa liian pientä polkupyörää.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Sen sijaan, että sanomme itkevälle, että älä itke niin mitäs jos vaikka ihan vaan halaisimme?  Yksinhuoltajaa, jolla ei ole mahdollisuutta nukkua ei lohduta se, että hänelle sanotaan, että muista nukkua. Mitäs jos kysyisimmekin häneltä, että voinko auttaa? Voinko ottaa lapsen hoitoon, että sinä saat nukkua? Minä arvostan, kunnioitan ja olen yhä edelleen kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat tarjonneet apua Pikku-Peipon kanssa, kun on ollut todella vaikeita hetkiä. Se, että joku kysyy, että voinko auttaa ei tarkoita sitä, että ihminen ottaisi avun vastaan, mutta se antaa lohtua, että joku on oikeasti kiinnostunut minusta ja se antaa tilaa hengittää, kun tietää, että on mahdollisuus pyytää apua heiltä, jotka ovat tarjonneet auttavaa kättä. Ne ovat ikäänkuin oljenkorsia, jotka ovat käytettävissä, kun ei ole enää mitään muita keinoja jaksaa seuraavaan päivään.

Kun ihminen on masentunut niin hänelle ei auta se, että sanotaan, että nouse ylös. Hänelle auttaa se, että joku kysyy mitä kuuluu tai tulee keittämään kahvit paskasta seurasta huolimatta.  Kun ihminen on uupunut niin häntä ei auta se, että sanotaan, että älä aja itseäsi loppuun vaan se, että kysytään, että voinko auttaa sinua?  Huonokuntoinen ihminen tietää, että on huonokuntoinen ja se mikä häntä voi auttaa on se, että jaksetaan kysyä mukaan treeneihin kerta toisensa jälkeen vaikka tiedetään, että hän ei lähde. Mutta tulee vielä se päivä, kun hän on valmis ja lähtee mukaan treeneihin ja sillä, että kysytään mukaan on isompi merkitys. Se kertoo siitä, että ihmiset ympärilläni ovat kiinnostuineita minusta ja haluavat minulle hyvää.

Se, että joku edes kysyy ja tarjoaa apua antaa lohtua siitä, että ei ole yksin. Harvoilta, jotka ovat apua tarjonneet tässä matkan varrella olen ottanut avun vastaan, mutta ne sanat on merkinnyt enemmän kuin koko maailma sillä hetkellä. Jos ihan oikeasti olemme kiinnostuneita muustakin kuin itsestämme niin sen sijaan, että annamme näitä helvetin hyviä elämänohjeita, kuten suosikkini ” koita jaksaa ” niin tarjoamme hetken omasta ajastamme. Kuuntelemme ja autamme.

Voinko auttaa?