Rakennamme itse omat kynnyksemme.

En voi lähteä salille, koska olen liian huonossa kunnossa.

En voi lähteä kavereiden kanssa  treenaamaan, koska olen liian lihava.

En voi lähteä työkavereiden kanssa kimppalenkille, koska en jaksa juosta yhtä paljon kuin he.

En voi lähteä tanssimaan, koska olen liian vanha.

En voi lähteä jumpalle, koska polvi on kipeä.

En voi lähteä joogaan, koska olen liian jäykkä.

 

Onkohan minulta jäänyt lukematta se sääntökirja, johon nämä on listattu vai onko olemassa jokin sivusto, jossa tosiaan kerrotaan, että näin on närhen munat? Vai onko nyt kuitenkin niin, että nämä rajoitteet ja säännöt on luotu vain omassa päässä? On jännä miten ihminen itse rakentaa omat kynnykset elämäänsä ja etenkin silloin, kun kyse on liikunnan aloittamisesta.

Olen itse ollut juurikin tämä selittelijä. Muutamia vuosia taaksepäin selitin itselleni, että en voi mennä jumppaan, kun olen niin huonossa kunnossa, että pitää treenata ensin, että voin osallistua mukaan ohjatuille tunneille.  En sitten kuitenkaan voinut treenatakkaan ennen sitä, kun en tiennyt miten treenata.  En voinut lähteä kaverien kanssa pelaamaan jalkapalloa, koska entä jos en jaksakkaan tai osaakkaan? En voinut lähteä kaverin kanssa juoksemaan, kun kaveri oli juossut enemmän kuin minä.

Enemmin tai myöhemmin ymmärsin, että selittelin ainoastaan näitä asioita itselleni ja mitä kauemmin selittelisin niin sitä korkeammaksi kynnys tulisi kasvamaan ja sen huonompaan kuntoon menisin. Jostain kumman syystä se kunto ei sitten kuitenkaan kohonnut selittelemällä, sohvalla makaamalla, bisseä juomalla ja röökiä polttamalla.

On hyväksyttävä oma tilanne

Silloin, kun ymmärtää, että jokainen aloittaa jostain ja hyväksyy oman tilanteensa niin rajoitteet poistuu omasta päästä. Missään kuntosalilla tai urheiluseuran säännöissä ei lue, että sinun tulisi olla huippukunnossa, jotta sinulla olisi lupa liikkua. Kaikki kuntosalit, urheiluseurat, ryhmäliikunnat ja ties mitkä on olemassa juuri sitä varten, että voisit tehdä asialle jotain. On vain yksinkertaisesti hyväksyttävä ja ymmärrettävä, että jokainen siis JOKAINEN aloittaa jostain, mutta tärkeintä on aloittaa.

Useat ihmiset seurasivat, kun tein aivan järjettömän suorituksen boxihyppyjä (1600)  tässä muutama päivä sitten ja sain viestejä, että voi kunpa joskus itsekkin uskaltaisin hypätä edes boxin päälle ja tiedättekö mitä? Myös minä olen aloittanut nollasta, koska seitsemän vuotta sitten en pystynyt edes hyppäämään steppilaudan päälle ja kun salille tuli ensimmäinen boxi niin en uskaltanut hypätä koko laatikon päälle, mutta hiljalleen kunnon kohotessa uskaltauduin tekemään ensimmäisen hypyn, sitten toisen ja parin vuoden päästä kymmenen ja sitten 1600.

 

Jos on tahtoa, keksii keinot. Jos ei ole tahtoa, keksii selitykset.

Luin haastattelun seikkailujuoksija Jukka Viljasesta ja haastattelussa hän sanoi, että jos on tahtoa niin keksii keinot ja jos ei ole tahtoa niin keksii selitykset ja tuossa on aika paljon perää. Niin kauan, kun ei todella halua tehdä omalle tilanteelleen, terveydelleen ja kunnolleen mitään niin keksii selitykset ja rakentaa omaa kynnystään isommaksi ja isommaksi aloittamiselle.

On tärkeää, että ymmärtää miksi haluaa päästä parempaan kuntoon? Miksi haluan voida paremmin? Kun ymmärtää, että mikä on se perimmäinen syy miksi haluaa voida paremmin niin uskaltaa kaikista peloista huolimatta ylittää kynnyksen ja aloittaa matkan kohti parempaa kuntoa.

Tottakai se on iso kynnys lähteä ihmisten joukkoon liikkumaan, jotka ovat jo ylittäneet kynnyksen ja päättäneet aloittaa, mutta jokainen on aloittanut jostain. He kaikki ovat ylittäneet omat kynnyksensä ja voittaneet omat pelkonsa ja joutuneet murskaamaan omat ennakkokäsityksensä. Kenenkään meidän kunto ei ole kohonnut sohvalla makaamalla tai baarissa roikkumalla. Mitä kauemmin selittelet itsellesi niin sitä vaikeampaa aloittaminen on.

Miksi sinä haluat olla terve mahdollisimman pitkään?

Jos mietin mikä ajaa minua nyt treenaamaan niin se on se, että minulla on nykyään elämässä jotain niin tärkeää ja arvokasta, että haluan pysyä toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Minulle on aivan sama paljonko mie painan tai miltä mie näytän, mutta olen valmis tekemään kaikkeni, jotta minun poikani saisi elää huolettoman lapsuuden ja nuoruuden. Jo ajatus siitä, että poikani joutuisi tulemaan sairaalaan katsomaan minua sen takia, että olisin laiminlyönyt omaa terveyttäni on kamala, joten olen valmis etsimään keinot.

Meillä jokaisella on se jokin asia joka on meille todella tärkeä, joten kun tiedostat sen niin keksit keinot pitää itsestäsi huolta ja rikkomaan rajoitteet omasta päästäsi.

Kunhan aloitat.