Tiesittekö, että yksikään sykemittari ei voi treenata puolestasi? Tiesittekö, että yksikään mittari, sormus tai kello, joka kertoo, että et nuku palauttavaa unta niin ei voi nukkua puolestasi? Me mittaamme kaikkea tekemistämme askelia, unta, sykettä, kehonkoostumusta ja no kaikkea, mutta mitä sitten? Lisäämmekö mittauksella hyvinvointia vai pahoinvointia? Kadotammeko kyvyn kuunnella omaa kehoamme? Osaammeko me kohta enää tehdä mitään muuta kuin optimoida, analysoida ja laskelmoida kaikkea tekemistämme?
Olimme sopineet tuttavani kanssa treenit Levin portaisiin ja kun hän saapui paikalle niin moikkasi ja heti seuraavana alkoi virittämään sykemittariaan päälle ja kirjaamaan mikä harjoitus olisi tiedossa. Sykemittari ei jostain syystä ensin halunnut toimia, joten tuttavani siinä kymmenisen minuuttia kirosi sykemittarille ja yritti saada sen toimimaan. Selvisi, että sykemittarin vyöstä oli patteri loppunut ja seuraavaksi hän lähti juoksemaan kohti autoa, jossa oli vaihtopatteri sykevyöhön. Sovitusta treenin alkamisajasta oli nyt mennyt n. 20-25 minuuttia sykemittarin virittelyyn ja kun hän palaa uusien patterien kanssa niin hän katsoo minua ensimmäinen kerran silmiin ja kysyy, että mitäs tehdään portaissa?
Tarvitsemmeko me tosiaan niin tarkkaa analyysia kaikesta tekemisestämme?
Minusta tuntuu, että mittaaminen tuottaa meille jo enemmän pahoinvointia kun sitten hyvinvointia. Aamulla, kun heräämme näemme, että yöllä ei ole tullut yhtään palauttavaa unta ja stressaannumme jo heti aamusta, että mitenköhän mie nyt jaksan päivän, kun tämä mittari näyttää koko yöltä punaista käyrää? Tieto lisää tuskaa ja uskon myös, että täysin sama asia pätee tähän jatkuvaan mittaamiseen sekä analysointiin. Tarvitseeko ihminen todella niin paljon tietoa omasta toiminnastaan?
Lisäämmekö stressiä itse mittaamisella? Mitä jos et tietäisi miten olet nukkunut yöllä? Toteasitko vain olevasi väsynyt, mutta et stressaisi siitä sen kummemmin? Tarvitsetko kaiken datan raskaasta treenistä, että voit syödä juuri oikean määrän kulutettuja kaloreita vai toteastiko vain, että olipa raskas treeni ja nyt pitää syödä kunnolla?
Miksi treenaat?
Mie kirjoitin joskus blogini alkuvuosina teknologia vapaasta treenistä ja moni asia on muuttunut, mutta tuosta olen yhä edelleen itse samaa mieltä. Itse en halua käyttää mittareita. Treeni on minulle terapiaa ja asia josta saan hyvää oloa. Se ei ole suoritus tai pakollinen asia, joten en tarvitse siitä mitään analytiikka. Treenaan mikä tuntuu kehostani ja mielestäni hyvältä enkä sitä mitä mittari sanoo, että kehoni tarvitsee.
Olen kokeillut silloin tällöin muutamia sykemittareita, mutta en koe, että saisin niistä yhtään mitään. Toki oli ihan hauskaa seurata, että missä sykkeet meni ja kuinka pitkä matka sitä tuli juostua, mutta kun patteri loppui mittarista niin eipä sitä tullut enää latauksen jälkeen laitettua takaisin ranteeseen. Huomasin, että sen sijaan, että olisin keskittynyt treeniin ja siihen miltä minusta tuntuu niin tuijoittelin mittaria ja sen tarjoamaa dataa.
Huomaan myös työssäni, että joillekkin ihmisille mittareista on tullut ikäänkuin sellainen oman hyvinvoinnin to do-lista. On tärkeää raportoida someen omat kulutukset, kilometrit, unenlaadut ja palautusajat, mutta miksi? Käytämmekö mittauksia todellakin itseämme varten vai muita varten? Kun kysyn asiakkaalta, että mitä kuuluu niin monet asiakkaat esittävät ensimmäisenä raporttia unestaan ja aktiivisuudestaan, jotka eivät kerro yhtään mitään siitä, että mitä ihmiselle kuuluu.
Kaikki tämä perustuu täysin omiin mielipiteisiin ja omaan kokemukseeni eli ei mihinkään tutkimukseen, joten voitte ottaa herneet jo tässä kohtaa nenästä. Haluaisin kuitenkin haastaa teitä miettimään, että osaatko enää kuunneella kehoasi? Tunnistatko itse milloin keho tarvitsee lepoa vai tarvitsetko jonkun mittarin sen sinulle kertomaan? Tarvitsetko mittarin kertomaan sinulle koska sinun tulee lähteä liikkeelle vai tunnistaisitko kenties kehon merkit itse?
