Olen miettinyt paljon, että miksi me käytämme aikaamme ihmisiin, jotka eivät ansaitse aikaamme? Miksi me tuhlaamme energiaa asioihin, jotka eivät ole panoksemme arvoisia? Miksi me teemme päivästä toiseen asioita, joilla ei ole meille merkitystä?
Jos joku ihminen on välinpitämätön sinua, kohtaan niin silloin hän ei ole arvoisesi eikä todellakaan ansaitse seuraasi. Jos joku ihminen tuntuu itsekkäältä niin silloin hän todennäköisesti on sitä. Ihminen löytää aina aikaa ja energiaa itselleen tärkeisiin asioihin ja jos hän ei löydä aikaa sinulle niin silloin sinä et ole hänelle tärkeä.
Monesti me saatamme tuhlata aikaamme ihmisiin, joille emme ole tärkeitä. Koemme olevamme huonompia tai riittämättömiä, koska toinen ei huomioi meitä tai ei löydä sopivaa aikaa yhteiselle tekemiselle. Tämä sama asia pätee kaikkiin ihmissuhteisiin. Oli kyse sitten ystävyyssuhteista, parisuhteista tai mistä tahansa. Jos ihminen ei löydä aikaa sinulle koskaan ja selittelee aina miksi aikaa ei löydy niin silloin hän ei ole seurasi arvoinen. Täysin sama asia pätee kaikkeen tekemiseemme. Me löydämme aikaa aina meille tärkeisiin asioihin. Oli sitten kyse liikunnasta, perheestä, työstä tai mistä tahansa.
Älä ikinä tuhlaa aikaasi ja energiaasi ihmisiin, jotka eivät ansaitse aikaasi!
On kaksi eri asiaa itsekäs ja terve itsekkyys.
Jotenkin tuntuu, että emme osaa erottaa enää sitä, että mikä on tervettä itsekkyyttä, mikä välinpitämättömyyttä ja mikä on ihan vain itsekästä. Minusta tuntuu, että tässä nykymaailmassa meillä on kaksi todella ääripäätä, joko on todella itsekkäät ihmiset tai sitten täysin epäitsekkäät ihmiset, mutta ei tervettä itsekkyyttä.
Ihminen saa ja ihmisen pitää olla itsekäs, jotta voi vaalia itselleen tärkeitä asioita, mutta ihminen ei saa olla välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan. Jos mietimme vaikka hyvinvointia tai terveyttä niin se on varmasti jokaiselle tärkeä asia ja jotta voisimme vaalia sitä niin se on aina jostain pois. Se, että lähdemme salille treenaamaan sen sijaan, että menisimme kavereiden kanssa kaljalle on tervettä itsekkyyttä. Tai jos sinulla menee auto rikki, pyydät apua kaveriltasi ja jos kaveri sanoo, että muuten voisin tulla auttamaan, mutta juuri nyt on elokuva kesken niin se on taas ihan puhdasta itsekkyyttä. Näin mie koen ja näen sen asian.
Me emme tarvitse kaikkien ihmisten hyväksyntää!
Meillä ihmisillä on jokin kumma tarve tulla hyväksytyksi sellaisten ihmisten silmissä, joiden hyväksyntää emme tarvitse ja jotka eivät hyväksy meitä. Ja kun emme saa sitä hyväksyntää niin tuhlaamme aikaamme ihmisiin, jotka eivät ansaitse aikaamme. Ja mitä siitä seuraa? Pettymyksiä, pettymyksien perään, koska vaikka mitä tekisit niin silti et ole hänelle tärkeä asia, joten miksi tuhlaat aikaasi?
Minkätakia me haluaisimme sellaisen ihmisen elämäämme, joka ei näe sinua eikä kuule sinua? Miksi me haluamme sellaisen ihmisen elämäämme, joka ei välitä sinusta? Miksi annat itsestäsi paljon sellaisille ihmisille, jotka eivät anna sinulle mitään takaisin? Miksi luomme odotuksia, koska tiedämme, että petymme?
Minä olen itsekäs
Mie olen itse oppinut, että en enää tuhlaa aikaani sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole sen arvoisia. Jos joku ei vastaa viesteihini tai ei löydä aikaa minulle niin he eivät ole ansainneet aikaani. Olen myös yrittänyt kasvaa ihmisenä ja ystävänä, että löytäisin aikaa minulle tärkeille ihmisille silloin, kun he sitä tarvitsevat. Minä olen ollut todella itsekäs ihminen ja en todellakaan terveellä tavalla, mutta olen halunnut muuttaa sitä itsessäni ja teenkin paljon töitä sen eteen, että olisin ystävieni ajan arvoinen.
Nykyään haluan vaalia minulle tärkeitä asioita ja raivaan niille aikaa. Haluan olla terveesti itsekäs, jotta minulla olisi hyvä olla, mutta en halua olla itsekäs enkä todellakaan välinpitämätön muita ihmisiä tai asioita kohtaan, jotka ovat minulle tärkeitä. En enää, sekin elämän jakso on koettu ja se oli todella ahdistavaa. Olen elänyt sen, että miellyttää ihmisiä, joiden hyväksyntää ei tarvitse ja olen tullut miellytetyksi ihmisiltä, joiden aikaa en ole ansainnut.
