Onko kesäloma takana ja töihin paluu edessä? Oliko kulunut loma elämäsi parasta aikaa ja nyt töihin paluu vituttaa enemmän kuin mikään muu tällä hetkellä elämässä? Kaksi päivää töissä rutiinien parissa tuntui jo ihan mukavalta, mutta kolmantena päivänä olit jo aivan loppu? Kuulostaako tutulta?
Nyt kun lomat alkaa olemaan takanapäin ja on aika palata töihin niin suhtautuminen aivan liian monella on todella negatiivinen. Porukka on aivan hajalla siitä, että loma loppui ja töihin paluu on edessä. Jotenkin haluaisin vähän kyseenalaistaa tätä asiaa.. Puhuin tästä samaisesta aiheesta jo Instagramin puolella ja aiheen tiimoilta sain enemmän viestejä kuin koskaan mistään, joten koen, että aihe koskettaa hyvin montaa ihmistä ja siksi päätin, että kirjoitan myös ajatukset puhtaaksi tänne.
Mielestäni on jotenkin surullista, että niin monet ihmiset elää oikeasti haluamaansa elämää vain lomilla. Millaista sellainen elämä on jossa valtaosan vuodesta on tyytymätön elämäänsä tai ehkä enemmänkin työhönsä? Työ on vaan haluttiin me tai ei on iso osa meidän elämää, joten miksi et tekisi sellaista työtä josta pidät ja jossa itse tekemisestä saat nautintoa? Liian monet sekoittaa sellaisen asian, että on täysin eri asia olla hyvä työssään kuin sitten nauttia työstään. Se ei tarkoita sitä, että vaikka olisit hyvä työssäsi, että se olisi sinulle miellyttävää. Itse koen, että on äärimmäisen tärkeää, että se työ jota teen on itsessään motivoivaa eikä vain se raha mitä siitä saan, koska jos raha on ainoa, joka motivoi tekemään työtä niin ei voi olla kovin pitkä tie edessä.
Mistä minä mitään tästä aiheesta tiedän? Oi voi, kyllä tiedän. Olen elänyt sitä, monta vuotta.
Olen oikealta ammatiltani kokki ja tein sitä työtä monta vuotta ympäri maailmaa ja oikeasti luulin, että tykkäsin siitä työstä, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, että ei en tykkää yhtään tästä työstä. Inhoan kokin työtä, mutta olin hyvä siinä ja se työ mahdollisti monta seikkailua ja ravintola-alalle oli helppo työllistyä. Minulla ahdisti ajatus siitä, että töihin piti mennä ja aina, kun työpäivä oli ohi niin tuntui, että elämä oli yhtä juhlaa. Siinä on vaan se varjopuoli.. Kun teet monta vuotta työtä, joka ei ole itsessään palkitsevaa vaan ainostaan se rahallinen korvaus on palkitsevaa, niin jossain vaiheessa olet todella tyytymätön elämääsi ja minä vielä kaiken lisäksi paloin aivan loppuun. Kokin työssä olin ulkoisesti motivoitunut eli rahan takia ja sitten nykyisessä työssäni olen sisäisesti motivoitunut eli teen työtä, joka on minulle tärkeää ja se rahallinen korvaus on vain sen sivutuote.
Siinä vaiheessa, kun vaihdoin alaa liikunta-alalle niin ei ole tullut vielä yhtään sellaista päivää, että minua ei olisi kiinnostanut mennä töihin. Minun pitää oikein pakottaa itseni pitämään vaapaapäiviä ja lomia, koska en millään malttaisi olla pois töistä. Muistan vielä, että ennen, kun minusta tuli äiti niin saatoin unohtaa itseni töihin kokeilemaan jotain uusia juttuja tai harjoittelemaan jotakin uutta temppua. Nykyään haluan itse kehittyä jatkuvasti työssäni ja koko haluan koko ajan kouluttautua lisää ja lisää, koska rakastan niin paljon tätä työtä, jota saan tehdä. Toista oli silloin, kun olin kokkina. Silloin ei käynyt mielessäkään, että olisin laittanut omia rahojani johonkin koulutukseen, että minusta olisi tullut parempi kokki. Ei todellakaan, koska työ oli pakollinen paha, joka mahdollisti haluamani elämän elämisen lomilla. Kokin työ vei kaiken energian ja työpäivien jälkeen ei kiinnostanut tehdä mitään, koska olin ihan loppu itse työpäivästä, mutta toista on nyt.
Raha ei motivoi pitkään!
Meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä sellaista työtä, jota oikeasti haluaa tehdä. Ja meillä kaikilla on mahdollista elää vuoden jokaisena päivänä sellaista elämää, jota oikeasti haluaa elää. Sinulla ja minulla, mutta kyse on siitä, että mitä oikeasti haluat tehdä. Haluatko elää sellaista elämää, kun haluat vain muutaman viikon elämästäsi vai haluatko elää elämääsi joka päivä? Tottakai se vaatii rohkeutta poistua oravanpyörästä ja kenties taloudellisesta turvasta tai isommasta palkasta, mutta onko sillä rahalla loppujen lopuksi niin suurta merkitystä? Minun tulot tippui puoleen, kun vaihdoin ravintola-alalta liikunta-alalle, mutta jännä juttu, sillä rahalla ei enää ollutkaan niin suurta merkitystä, kun saikin joka päivä tehdä itselleen tärkeitä asioita.
Huomaan, että monesti sellaiset ihmiset, jotka ovat kovin tyytymättömiä omaan elämäänsä ovat myös niitä ihmisiä, jotka pitävät omaa työtään paskana. Työ on pakollinen paha, joka on päivästä toiseen ihan sieltä ja syvältä. Haluatko elää näin? Haluatko, että se joka vie päivästäsi vähintään kahdeksan tuntia on paskaa vai voisiko kuitenkin vaihtoehtona olla, että tekisit sellaista työtä joka on itsessään palkitsevaa? Onko tosiaan uusi auto niin tärkeä, että olet valmis tekemään päivästä toiseen työtä, josta et pidä?
Ymmärrän toki, että voi olla elämäntilanteita, joissa ei ole mahdollista tehdä välttämättä juuri sillä hetkellä sellaista työtä, jota haluaa, mutta silloinkin voi yrittää miettiä, että mikä juuri siinä työssä on sinulle tärkeää? Mahdollistaako se jotain sinulle tärkeän asian toteuttamista?
Mistä unelmoit?
Miksi juuri sinä et voisi tehdä sellaista työtä josta ehkä unelmoit? Mikä sinua estää?
Se, että teet sellaista työtä, jolla on sinulle merkitystä on yksi iso osa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi. Uskaltakaa hypätä pois tutusta ja turvallisesta, koska se tuo sisältöä elämääsi. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että eläisit sen näköistä elämää, kun haluat vain lomilla. Elämä on tässä ja nyt, joten miksi et eläisi sitä? Miksi elää vain viikko elämästä?
Syksyllä on hyvä pysähtyä miettimään, että elätkö elämääsi ja onko se sinun näköistä. Jos töihin palaaminen ahdistaa ja nostattaa vitutuskäyrää niin se on aika selkeä merkki siitä, että työ jota teet ei ole välttämättä sinun unelmaduuni. Vain ja ainostaan sinä itse voit muuttaa elämääsi ja tehdä valintoja siitä, että milloin elät vai elätkö joka päivä.
Miksi et eläisi tätä elämää vielä kun voit?
