Miten se jaksaa aina olla niin pirteä? Onkohan tuo tekopirteä? Voiko kukaan olla noin iloinen oikeasti vai esittääköhän se vaan? Voiko kukaan olla oikeasti iloinen, positiivinen ja pirteä jatkuvasti?
Mie olen vahvasti sitä mieltä, että pirteys, positiivisuus ja iloisuus on valinta. Se on valinta nähdä synkimmälläkin hetkellä asioiden hyvät puolet ja surullisimpanakin hetkenä löytää pieniä ilon aiheita. Se on valinta hymyillä vastaantulijoille, kaupan kassalle ja bussikuskille vaikka ei ehkä juuri sillä hetkellä hymyilyttäisikään.
Hymyyn vastataan aina hymyllä ja vaikka ei hymyilyttäisikään niin se, että toinen hymyilee sinulle takaisin saa myös sinutkin hymyilemään aidosti ilosta.
Minun suvussa on järjestäen kaikki hyvinkin synkkämielisiä. Osa sukulaisista on ottanut hengen itseltään ja osa on sitä jo yrittänytkin useampaan otteeseen ja olen myös itse ollut siinä tilanteessa, että mietin vakavasti, että ajanko auton ulos tieltä. Olen koko lapsuuteni kasvanut synkkämielisten ihmisten ympäröimänä ja ympäristössä, jossa riidellään enemmän kuin nauretaan. Olen kasvanut sellaisessa ympäristössä missä vihataan, inhotaan ja ärsyynnytään, koska ei haluta tai ei osata ymmärtää, koska on vain helmpompi vihata.
Jossain vaiheessa elämää kuitenkin havahduin siihen, että se ei ole elämäntyyli jonka itse haluan itselleni. En minä halua olla synkkämielinen, minä haluan nauraa ja olla iloinen. Haluan nähdä, että tässä maailmassa on kaikesta pahasta huolimatta myös todella paljon hyvää ja todella paljon hyviä ihmisiä! Se on valinta. Valinta päättää minkälaisten ihmisten seurassa viettää aikansa ja valinta nähdä asiat monelta kantilta. Joskus valinnat on vaikeita, mutta jos ympärillä on ihmisiä, jotka ovat hyvinkin synkkämielisiä niin sitä väkisinkin ajautuu itse samaan tilanteeseen ja yhtäkkiä huomaa, että ilo elämästä on kadonnut.
Minä en ole juuri ollenkaan tekemisisssä oman perheeni tai sukulaisteni kanssa ja se on juuri siksi, että en halua elämääni kaikkea sitä pahansuopaisuutta, riitelyä ja vihaa, josta kukaan ei edes tiedä mistä se on alunperin saanut alkunsa. Ne on vaikeita valintoja ja niitä kyseenalaistaa varmasti läpi elämän, mutta olenko valmis luopumaan omasta onnellisuudestani muiden pahansuopaisuuden takia? En. Haluanko, että poikani oppii kotona vihaamaan ja inhoamaan? En. Haluanko, että poikani oppii tekemään valintoja, jotka tekee hänet iloiseksi ja onnelliseksi. Kyllä. Olen oppinut, että en ole tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haluavat pahaa toisille ihmisille ja sellaiset ihmiset ovatkin jääneet taakse. Se on aina valinta, jonka kanssa on elettävä.
Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!
Mie olen jotenkin ihan kyllästynyt siihen, että jatkuvasti kyseenalaistetaan ihmisiä, jotka on iloisia, että onko ne oikeasti iloisia. Miksi joku ei voisi aidosti olla iloinen ja positiivinen? Miksi joku ei saisi valita iloista ja pirteää elämäntyyliä? Se on ihan yhtä aitoa, kun se, että naurat parhaan ystäväsi kanssa niin, että kuset meinaa tulla housuun. Ei kukaan saa synnytyksessä mitään positiivisuuspölyä päälleen vaan iloisuus ja positiivuus on päätös ja valinta. Voit joko valita vetäistä paperipussin päähän ja nähdä kaikesta huonot ja pimeät puolet tai sitten valita ne vaaleanpunaiset lasit, jonka läpi pahimmatkin asiat elämässä antaa jotain hyvää.
Muistan, että vuonna 2017, kun minut valittiin Suomen iloisimmaksi yrittäjäksi niin juuri se vuosi oli yksi elämäni kamalimmista vuosista. En ole koskaan itkenyt niin paljon, kun sinä vuonna itkin, mutta päätin, että haluan silti nähdä asioista parhaimmat puolet. Kun hymyilin niin minulle hymyiltiin takaisin. Kun kehuin ja näin miten iloiseksi se teki jonkun toisen ihmisen, en voinut olla tulematta itsekkin hyvälle tuulelle. Aina, kun tein jonkun hyvän teon niin siitä tuli itselle niin hyvä mieli, kun näin miten hyvä mieli toiselle tuli. Ne oli valintoja. Olisin voinut valita myös sen toisen tien, mutta en valinnut ja tuskin tulen koskaan enää valitsemaankaan. Hyvä tulee aina takaisin ja se tulee juuri silloin takaisin, kun sitä eniten kaipaat!
Viimeksi tänään mietin erästä ihmistä joka on tehnyt elämästämme ajoittain yhtä helvettiä, mutta kun mietin tarkemmin niin miten paljon hän on opettanut minua? Miten paljon hänen takiaan olen saanut hienoja ihmisiä ympärilleni? Miten paljon olenkaan saanut apua ja tukea? Miten paljon olen hänen tekojen takia saanut auttaa muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä? Ilman sitä, että hän olisi ollut paha minulle en olisi koskaan saanut kaikkea tätä hyvää elämääni. Se oli valinta nähdä synkimmälläkin hetkellä asiasta hyvät puolet ja se on se minkä haluan myös omalle pojalleni opettaa.
Tässä maailmassa on jo niin helvetisti pahoja asioita niin miksi sitä pitäisi lisätä? Mitä se on sinulta pois, jos hymyilet vastaantulijalle? Mitä se on sinulta pois, jos kehut tuntematonta? Miksi et voisi olla onnellinen jonkun toisen menestyksestä? Mitä se on sinulta pois, jos joku toinen on iloinen tai pirteä? Pelkäätkö, että jonkun toisen onni on sinulta jotain pois? Mitä jos vaikka ottaisit mallia seuravaan kerran, koska vain ja ainoastaan sinä voit muuttaa ajatusmaailmaasi ei kukaan muu. Se on sinun valinta.
