Mitä tapahtuu ihmiselle, jota ei hyväksytä sellaisen kuin on? Mitä tapahtuu nuorelle, joka pelkää kertoa kuka on? Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hänet suljetaan pois perheestä sen takia mitä tuntee? Miksi erilaisuutta on niin vaikea hyväksyä? Kenellä muka on oikeus arvottaa ihmiset suuntaumisensa mukaan? Kuka? Miksi?
Olen nähnyt todella läheltä sen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun kaikista lähimmäiset ihmiset ei hyväksy sitä mitä ihminen itse on ja ketä hän rakastaa. Olen nähnyt miten se saa ihmisen murtumaan pieniksi palasiksi ja miten olemattomaksi jonkun voikaan saada sillä, että hänen annetaan ymmärtää olevansa jotenkin viallinen vain siksi, että rakastaa tavalla johon ei olla totuttu. Olen nähnyt miten se, että häntä ei hyväksytä sellaisena kuin on, ajaa nuoren tilanteeseen, jossa ainoana vaihtoehtona tuntuu olevan elämän lopettaminen, koska ei voi muuttaa itseään ja tunteitaan.
Puhun paljon somessa nuorten kanssa ja saan usein viestejä, että nuoret pelkäävät kertoa vanhemmilleen mitä he tuntevat ja ketä kohtaan tuntevat, koska se saattaa olla poikkeava. Olen nähnyt miten vanhemmat hylkäävät lapsensa sen takia, että rakastavat, mutta ei sitä sukupuolta kohtaan, jota vanhemmat odottivat. Olen lukenut tarinoita siitä, että lapselle on sanottu, että hän ei ole vanhempiensa lapsi siksi, että hän ei edusta vanhempien omia arvoja. Ja nyt äitinä mietin, että miten kukaan enää voi edes ajatella noin tällä vuosi tuhannella. Olen nähnyt, kun ystävät ympäriltä katoavat ja miksi ? Siksi, koska on uskaltanut kertoa mitä on ja mitä tuntee.
Jos ei pysty hyväksymään erilaisuutta on hyvä pysähtyä peilin eteen ja miettiä, että miksi minä tunnen näin ?
Erilaisuus on rikkaus ja se, että osaa rakastaa mitä sukupuolta tahansa on rikkaus ja se on taito, joka monelta ihmiseltä puuttuu. Se ei ole häpeällistä, se ei ole kummallista eikä se todellakaan ole sairaus. Jos joku edes kehtaa ajatella noin, niin saa kyllä hävetä. Jos huomaat, että et voi hyväksyä erilaisuutta voit pysähtyä ja miettiä, että miksi? Mitä pelkään? Mitä se on minulta pois, jos joku muu on vieressäni onnellinen ? Mitä väliä sillä on ketä rakastaa ja kuka tekee onnelliseksi kunhan tekee onnelliseksi ja saa rakastaa ja olla rakastettu?
Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa ympäristössä, jossa on erilaisuutta ja nähnyt, että se, että rakastaa ei tee ihmisestä yhtään erilaisempaa vaan päinvastoin onnellisemman ja ymmärtäväisemmän. Se, että ei hyväksytä tekee meistä ihmisistä ahdistuneita, onnettomia ja surullisia, joten toivottavasti ymmärrät, että se, että joku rakastaa ei ole sinulta mitään pois, mutta se jos et hyväksy sitä on toiselta pois.
Nyt vietetään Helsinki Pride-viikkoa ja mielestäni on niin hienoa, että joka vuosi tapahtumaan osallistuu enemmän ja enemmän ihmisiä, koska se osoittaa sen, että ihmiset oppivat vuosi vuodelta enemmän ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Me ollaan kuitenkin kaikki ihmisiä. Jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on, riippumatta siitä, että mikä on seksuaalinen suuntautuminen, ihon väri tai uskonnollinen vakaumus. Kaikilla täysin yhdenvertainen arvo ihmisenä, arvokkaana yksilönä.
Etenkin tällä tekstillä haluan puhua nuorten äänellä. Vanhemmat miettikää miten puhutte kotona erilaisista ihmisistä? Jos puhutte halveksuvasti niin miettikää hetki minkä viestin annatte lapsillenne? Annatteko viestin, että lapsenne on rakastettu aina mistä tahansa huolimatta vai annatteko viestin, että on rakastettu vain jos toimii yhteiskunnan normien tai vanhempien odotuksien mukaisesti? Haluatteko, että lapsenne kokee olevansa huonompi, viallisempi tai sairaampi ihminen seksuaalisen suuntautumisen takia? Haluanko tarjota lapselleni kodin, jossa on rakastettu ja hyväksytty? Ollaan vanhempina esikuvina, koska kukaan ei voi päättää ketä rakastaa ja kukaan ei voi muuttaa ketään.
