Baarit vaihtuivat greeniin, kun laulaja Reino Nordin, 36, rakastui golfaamiseen.
”Kun ensimmäisen kerran osuin palloon, se oli siinä. Kelasin, että vitsi tämä on siisti laji. Tätä haluan tehdä lisää! Täydellinen hurahdukseni golfiin tapahtui kesällä 2018, kun ystäväni Jare Brandt JVG:stä houkutteli minut mukaan golfkurssille. Hän taisi jossain porukassa kysyä kuka haluaisi lähteä messiin ja olin heti käsi pystyssä. Olin sattumalta jo aikaisemmin miettinyt, että golf voisi olla minulle sopiva laji – tasapainottava ja rauhoittava. Kun sitten tutustuin lajiin paremmin, golfin vaikeus ja siihen liittyvä itsensä haastaminen tekivät vielä suuremman vaikutuksen.
Olin koukussa ensimmäisestä harjoituskerrasta alkaen. Ajattelin golfia koko ajan ja treenasin rangella kuukauden lähes aamusta iltaan. Tekniikkani oli aluksi surkea. Löin palloa käsillä kyljet kipeinä, mutta fiilis oli niin mahtava, että se riitti. Päätin, että tässä lajissa haluan tulla niin hyväksi kuin mahdollista. Vaikka olen harrastanut urheilua ennenkin, en ole koskaan saanut esimerkiksi jääkiekosta samanlaisia fiiliksiä kuin golfista.
Olen onnistunut tartuttamaan golfinnostukseni myös poikaani, mikä on hienoa. Tuntuu hyvältä, että voimme viettää aikaa yhteisen harrastuksen parissa. Huono puoli on se, että poikani on nopeampi oppimaan ja on kohta jo parempi kuin minä. Suunnitteilla on rakentaa mökille oma range, jossa voimme harjoitella yhdessä.
Golfbägi kulkee nykyään mukanani kaikkialle. Kun golfhurahdus viime kesänä iski, esiinnyin seuraavana syksynä Espanjan Fuengirolassa Fugefest-tapahtumassa. Kun muut heräilivät aamulla festarikankkusessa, minä tutustuin Fugen golfkenttiin. Voi siis sanoa, että keikkaelämässä on tapahtunut viime vuosiin verrattuna aikamoinen muutos. Jatkojen sijasta herään aamulla aikaisin ja suuntaan kentälle. Rundit on aikataulutettu tarkkaan, jotta tiedän, kuinka monta reikää ehdin pelata ennen päivän esiintymistä. Uudella paikkakunnalla tsekkaan ensimmäisenä, millainen kenttä sieltä löytyy. Keikkaduunissa onkin siisteintä, että pääsen tutustumaan uusiin kenttiin, sillä jokainen niistä on erilainen ja oma haasteensa.
Vuoden pelikokemuksen jälkeen tasoitukseni on 19. Luku ei ole minulle mikään tabu, enkä arastele kysellä toisten tasoituksia. Luvusta saa jonkinlaisen käsityksen, minkä tasoisessa porukassa pelaa. Tasoitus asettaa myös tietynlaista painetta pelata hyvin. Etenkin uudessa porukassa on osoitettava olevansa tasoituksensa arvoinen. Jos luku on isompi, voi ottaa vähän iisimmin.
Pelaan paljon itsekseni ja itseäni vastaan, niin sanottua reikäpeliä. Golfissa onnistuminen on aina itsestä kiinni, joten se ei ole koskaan tylsää yksinkään. Vaikka peli kulkisi kuinka hyvin, on jännittävää ajatella, että voin sössiä koko suorituksen vielä viimeisillä väylillä. Golfin hienous onkin juuri siinä, että se on monen pienen asian summa. On uskomattoman vaikeaa saada kaikki täydellistä suoritusta edellyttävät tekijät kerralla kohdalleen – ja kun siinä onnistuu, fiilis on ihan huikea. Sitten saman haluaa tehdä heti uudestaan.
Olen aina ajatellut, että jonkun asian vaikeus ei ole syy jättää se tekemättä. Koen, että itsensä haastaminen on itsensä kehittämistä, eikä se mene koskaan hukkaan. Harrastin ennen jääkiekkoa, jossa onnistumisia rakennettiin joukkueena. Voittaminen oli aina yhteisen työn tulos. Hurahdin golfiin, koska siinä jokainen peli on henkinen trippi itseäni vastaan.
Rakastan golfin kokonaisvaltaisuutta. Se ei ole vain tekninen suoritus, vaan siihen kuuluu koko kokemus, kun pelaan radan läpi. Nautin luonnosta ja hiljaisuudesta. Pelin aikana tulee helposti käveltyä 12-15 kilometriä. Pelipäivien määrä on ollut viime aikoina sellainen, että kuukaudessa tulee talsittua noin 250 kilometriä. Lisäksi huollan kehoani, venyttelen, meditoin ja teen hengitysharjoituksia. Kaikki tämä näkyy suoraan hyvinvoinnissani ja vireystilassani, mikä on huomattu positiivisesti myös kotona. Letkeästä swingilanteesta on ollut hyötyä myös esiintymislavoilla.
Porukalla pelaaminen on erilaista, siinä on aina mukana leikkimielistä kisaa ja ehkä pienimuotoista vedonlyöntiäkin. Kavereiden kanssa pelaaminen on hauskaa, mutta eniten nautin, kun saan ottaa ajan itselleni. Haluan kehittyä ja selvittää, kuinka hyväksi voin tässä pelissä tulla. Siksi minun on nykyään enää hyvin vaikeaa sanoa ei mihinkään, mikä liittyy golfiin.
Yritän elää luonnonmukaisesti ja kuormittaa valinnoillani luontoa mahdollisimman vähän. Olen kasvissyöjä ja syömme kotona koko perhe pelkkää luomuruokaa. Ajattelen, että jokaisen hyvinvointi tulee sisältäpäin ja siitä, että tunnistaa oman potentiaalinsa ja oppii käyttämään sitä. Musiikkiala on kuormittava, sillä se on jatkuvaa esillä oloa ja sosiaalista kanssakäymistä. Golf on minulle keino tasapainottua ja ottaa oma mieli haltuun. Kun kuuntelen luontoa, tunnen, että saavutan kontrollin omaan elämääni. Haluan keskittyä kaikessa hyvään. Kun luovuin pari vuotta sitten alkoholista, otin tärkeän askeleen itseni kehittämisessä. Elämänmuutos oli valtava. Raitistumisen myötä näen asioita ja ymmärrän kokonaisuuksia, joita en silloin nähnyt. Luovuuteni kasvoi valtavasti, kun aloin kuuntelemaan itseäni ja hakemaan sisäistä rauhaa muualta kuin pullosta. Golf on minulle henkistymisjuttu.”
Lue myös:
James Nikander: ”Bodaaminen alkoi tuntua tosi pinnalliselta”