Lihakseen iskevä kramppi on kivulias mutta vaaraton vaiva. Pidät piinaavan yllätyksen loitolla syömällä ja juomalla riittävästi sekä verryttelemällä ja venyttelemällä lihakset huolellisesti.
Huippu-urheilusta tiedetään, ettei täysin varmaa keinoa kramppien estämiseksi ole. Arvokisoissa kun tehdään kaikki mahdollinen kramppien ehkäisemiseksi. Yleisen käsityksen mukaan kramppaava lihas on yliharjoitettu ja väsynyt. Hermoärsytys, jonka kohteena lihas on ollut, jää ikään kuin päälle, ja lihas alkaa supistua ilman varsinaista käskyä.
Urheilijalla krampit iskevät useimmiten lihaksiin, joita käytetään eniten: pohkeisiin, reisiin, leveisiin selkälihaksiin ja rintalihaksiin. Tyypillisimmin kramppeja tulee juostessa, erityisesti maratonilla, joka on monotoninen, pitkäkestoinen ja kova laji, jota lisäksi harjoitetaan usein kuumassa ilmastossa ja kovalla alustalla.
Jos lihasta harjoitetaan liikaa sietokyvyn rajoilla, se väsyy. Niin sanottu ylikunto eli liiasta harjoittelusta kehittynyt elimistön stressitila voi iskeä hormonaaliseen toimintaan, hermostoon tai lihaksistoon. Kahden ensimmäisen arvioimiseen on olemassa erilaisia testejä, mutta lihasten ylikuntoa on vaikea mitata. Siitä kielivät lihaskipu ja krampit, jotka muistuttavat liikkujaa lihaksen sietokyvystä.
Rasituksen lisäksi kramppien taustalta voi olla erilaisia elektrolyyttihäiriöitä, joista yleisin on kuivumisen kautta syntynyt natriumvaje. Myös magnesiumin ja kaliumin puute saattavat aiheuttaa kramppeja.
Neste- ja suolavajaus iskee erityisesti kuumassa ilmastossa ja pitkäkestoisten harjoitusten yhteydessä. Tällöin kannattaa nauttia pieniä määriä nesteitä harjoittelun lomassa. Muutoin nestetasapainosta voi huolehtia juomalla ennen harjoitusta ja nauttimalla suorituksen jälkeen suola- ja sokeripitoisia nesteitä, kuten urheilujuomia.
Vaikka riittävällä nesteytyksellä pystytään ehkäisemään kramppeja tehokkaasti, tarkoituksena ei ole juoda vettä litratolkulla. Liiallinen vedenjuominen huuhtoo suolat pois kehosta ja näin edesauttaa kramppien syntymistä.
Katso myös nämä:
Ylikunto vaanii suorittajia – näin tunnistat alipalautumisen