Ruokakirjailija Tara Junker: ”Kasvoin ruokaa laittavien naisten keskellä”

Ruokakirjat rauhoittavat minua ja täyttävät pääni kiinnostavilla ideoilla erilaisista mausteista, raaka-aineista ja ruoanlaittotavoista. Hyllyssäni on tällä hetkellä noin sata keittokirjaa. Suosikkini on brittiläinen Anna Jones, jonka reseptit käsittelevät modernia kausiruokaa. Hän käyttää tavallisia raaka-aineita, kuten perunaa, ja loihtii siitä huikeita annoksia.

Ennen innostuin herkästi ruokatrendeistä, ostin avokadoja ja chia-siemeniä. Nykyään ajattelen, että joidenkin ruokatrendien seuraaminen ei ole kovin kestävää toimintaa. Varsinkin, kun samat ravintoaineet voi saada kotimaisesta ruoasta.

Jääkaappini on niin täynnä, että sitä katsoessa luulisi taloudessamme asuvan viisi, eikä kaksi henkeä. Käytän kuukaudessa noin 300 euroa rahaa ruokaan. Rakastan suunnitella erilaisia annoksia ja nähdä vaivaa sen eteen, ettei ruokahävikkiä synny.

Nykyään keittiössäni haisee vähän pahalta, sillä teen omia maitohappokäymiskokeiluja hapankaalilla ja muilla vihanneksilla. Maitohappokäyminen on tuhansia vuosia vanha ruuanvalmistustapa, joka tekee todella hyvää suolistolle. Tärkeintä fermentoinnissa on, että astiat ovat puhtaat ja että suolaa on kymmenen prosenttia annoksen kokonaispainosta. Välillä kyllästyn ja ostan vain hapankaalia vihannestiskistä.

Olen aina uskonut siihen, että ruoka vaikuttaa mieleen. Ravitsemustiedettä opiskellessani ymmärsin, että suolistoflooramme bakteerit todella vaikuttavat suoraan aivoihimme, niiden terveyteen ja mielialaan. Kasvisten ja kuitujen vaikutus on valtava. Moni ei ymmärrä, ettei esimerkiksi papujen kuuluisi aiheuttaa tavalliselle ihmiselle mahanpuruja. Jos näin käy, kehosi ei ehkä saa tarpeeksi kuituja.

Puhun paljon ruoasta ystävieni kanssa. Tutkimusten mukaan suomalaiset syövät aika huonosti ja myös voivat huonosti. Joskus asiat voivat olla niin yksinkertaisia. Omassa lähipiirissäni monipuolisesti syövät ihmiset voivat yleensä myös psyykkisesti hyvin. En puutu ystävieni syömiseen, mutta saatan ehdottaa kokeiluja. Lounasta voi piristää vaikka uudella raaka-aineella, kuten juuripersiljalla. Syömisen on muututtava hitaasti ja omien mielihalujen mukaan.

Ruoka liittyy mielestäni vahvasti nautintoon. Kun ystäväni kysyi minulta, kannattaisiko hänen yrittää syödä paljon raakaa parsakaalia, minua nauratti. Sehän maistuisi aivan kamalalta! Ehdotin, että hän lisäisi joukkoon vähän juustoa ja lorauksen valkoviiniä. Silloin parsakaaliakin tulisi varmasti syötyä enemmän.

Naiset yrittävät usein ansaita ruokansa erilaisilla urheilusuorituksilla.

Naiset yrittävät usein ansaita ruokansa erilaisilla urheilusuorituksilla. En pidä tällaisesta kaupankäynnistä. Herkuttelussa ei ole mitään vikaa, kunhan vain syö muuten monipuolisesti. Toivoisin, ettei ruoka olisi kenellekään rangaistuksen aihe. Rakastan herkuttelemista. Kotini lähellä Punavuoressa on pieniä leipomoita, jotka valmistavat aivan taivaallista hapanjuurileipää, voisin syödä sitä voin kanssa vaikka kuinka paljon.

Lapsuudessani perheeseeni ei kuulunut miehiä, vaan kasvoin äitini ja isoäitini kanssa. He rakastivat ruoan laittamista. Kun olin 3-vuotias, suosikki­ruoka-annokseni olivat valkosipuli­etanat. Ruoka oli aina kiinnostuksen ja inspiraation lähde. Sukumme naisten kanssa opin, että ruokaa tehdään yhdessä alusta asti ja että kaikkein paras hetki päivässä on se, kun syödään yhdessä. Isoäidiltäni opin, että ruokaan liittyy paljon iloa. Hänen kanssaan odotimme aina vuoden ensimmäisiä parsoja, sitten perunoita ja sitten marjoja ja mustikoita. Isoäidillä oli tapana sanoa, että kun ensimmäistä kertaa maistaa suussaan tuollaisen kausimaun, saa toivoa jotakin. Tällaisilla leikeillä hän sitoi minut ruoan ja makujen maailmaan niin tiukasti, että ruoasta tuli minulle lopulta ammatti.

Myös äitini mies ja minun poikaystäväni kokkaavat mielellään, nykyäänkin vietämme siis paljon aikaa yhdessä keittiössä. Koska liitän ruokaan niin voimakkaasti tunteet, jätän valmisruoat aika herkästi syömättä. Ne eivät maistu suussani hyvältä ja minusta tuntuu, ettei niiden valmistamiseen liity iloa.

Viimeiset kolme vuotta olen ollut kasvissyöjä. Ajattelen, että lihan syöminen ei ole kovin kiinnostavaa, sillä erilaisia makuvaihtoehtoja ei ole yhtä paljon kuin kasviksissa. Lautasmalli on mielestäni suurin syy siihen, että Suomessa syödään huonosti. Lapsille opetetaan, että lautaselle kasataan lihaa, perunaa ja vihanneksia. Vihannekset tarkoittavat usein höttöistä jäävuorisalaattia ja muutamaa kurkku- ja tomaattipalaa. Olisi huomattavasti kestävämpää ajatella, että vihannekset voivat edustaa myös proteiineja ja hiilareita lautasella. Näin ruokavaliosta tulisi monipuolisempi, mielikuvituksellisempi ja elimistölle terveellisempi. Esimerkiksi Aasiassa lihaa pidetään mausteena, jonka voi halutessaan tilata tuomaan makua ruokaan.

Tilaa Fit!

Lue myös:

Bloggaaja Anna Saivosalmi: ”Syömisestä ei pitäisi tehdä hankalaa”

Liemessä-blogin Jenni Häyrinen: ”;Treenatessa ruokahalu kasvaa”