anni sirviö ketogeeninen ruokavalio

Anni Sirviö liputtaa ketogeenisen ruokavalion puolesta: “Vatsavaivat häipyivät eikä paino enää jojoile“

Australiassa asuvalle hyvinvointivalmentaja ja ruokakirjailija Anni Sirviölle sopiva ketogeeninen ruokavalio löytyi monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen.

Anni Sirviö, 40, Sertifioitu hyvinvointivalmentaja ja Keto Kickstart -valmennuksen perustaja.

Pituus: 167
Paino: Boikotoi vaakaa.
Asuu: Australian itärannikolla Sydneyssä.
Perhe: Mies Fredu Sirviö ja 3 lasta.
Harrastaa: Nörtteilyä ravinnosta, käy salilla 1-2 kertaa viikossa ja lenkkeilee 3 kertaa viikossa. Kirjoittanut miehensä kanssa 2 kirjaa ketogeenisestä ruokavaliosta.
Haaveilee: Saavansa miljoona elämäntapamuutosta aikaiseksi ja omasta talosta Australiassa.

@annisirvio.fi

Kiinnostuin ­ravinnosta, kun sain ensimmäisen lapseni 23-vuotiaana. Olin jo ennen raskautta ylipainoinen, mutta raskauden aikana lihoin vielä 30 kiloa. Lapsen syntymän jälkeen kärsin niin kovista vatsakivuista, etten voinut syödä juuri mitään ja jouduin kieltäytymään sosiaalisista tilanteista.

Halusin tehdä asialle jotain. Aloin etsiä tietoa ja kävin useilla lääkäreillä. Suolistostani ­löytyi hiivan liikakasvua ja siksi aloitin todella rajoittuneen ruokavalion. En voinut syödä kuin mustikoita ja keitettyjä vihanneksia, koska vatsani oireili kaikesta. Aloin tajuta, että olin vuosien aikana syönyt kehoni niin huonoon kuntoon. Olin kasvanut ympäristössä, jossa einekset olivat normaalia ruokaa. Join teininä ­aamulla vain kokiksen, ja lounaaksi söin kymmenen munkkia. Kun muutin omilleni 16-vuotiaana, ei minulla ollut tietoa, miten syödä terveellisesti, joten epämääräinen linja jatkui.

Rajoitettu ruokavalio auttoi hiukan ja suolisto alkoi hitaasti parantua. Paino-ongelmia riitti edelleen. Kokeilin kaikkea: Painonvartijoista vegaaniruokavalioon ja siitä raakaruokaan. Säästelin pisteitä viikolla, että pääsisin mässäilemään viikonloppuna. Välillä sain tiputettua jopa 17 kiloa, mutta paino sahasi silti edestakaisin. En kuitenkaan luovuttanut. Halusin selvittää, miten voisin voida paremmin. Opiskelin New Yorkissa hyvinvointivalmentajaksi vuonna 2012 ja aloin ymmärtää, miten keho toimii.

Aloitin Paleo-ruokavalion, joka oli jo lähellä nykyistä tapaani syödä. Tosin siinäkin sallittiin mielestäni liikaa hiilihydraatteja ja sokereita, eivätkä ne sopineet minulle, koska suolistoni bakteerikanta oli jo ­ennestään sekaisin liiasta sokerin- ja viljansyönnistä.

anni sirviö
“Kun valitsen ruokaa, mietin ravitseeko vai rankaiseeko se kehoani.“

Ketogeeninen ruokavalio avasi silmät

Seurasin jo silloin eri ravintokeskusteluita ympäri maailmaa ja luin tutkimuksia. Tajusin, että ketogeeninen ruokavalio voisi olla se, joka kääntäisi kelkkani kohti terveempää elämää. Siinä syödään vähän hiilihydraatteja, paljon hyviä rasvoja ja proteiinia maltillisesti. Kun sitten aloitin ketogeenisen ruokavalion 37-vuotiaana, jotain tapahtui. Vatsavaivat häipyivät nopeasti, paino ei enää heilahdellut, energiatasoni olivat aikaisempaa korkeammat, ja iltapäivän romahduksia ja makeanhimoa ei enää tullut. Huomasin, että kehoni alkoi viimein toimia oikein. Painon jojoilu loppui vihdoinkin.

Ketogeenisen ruokavalion myötä vatsavaivat häipyivät, paino ei heilahdellut, energia­tasot nousivat ja makean­himo ­katosi.

Kokemus oli niin mullistava, että se vaikutti jokaiseen elämänalueeseeni. Myös ­mieheni, personal trainer Fredu ­Sirviö, löysi tästä ruokavaliosta itselleen sopivan tavan syödä. Hänkin kasvoi entisenä ammattilaislumi­lautailijana rasvattoman maidon, energia­juomien ja euron hampurilaisten keskellä, joten myös hänelle muutos jaksamisessa ja treenaamisessa on ollut ­merkittävä.

Syön nykyään todella monipuolisesti aiempaan verrattuna. Lautaseltani löytyy muun muassa luomulihaa, kalaa, kasviksia, kaaleja, voita ja pähkinöitä. Enää minun ei tarvitse rajoittaa itseäni ja saan herkutellakin. Pitsaa ja juustokakkua menee meilläkin, tosin ne on valmistettu ketogeenisten periaatteiden mukaisesti eli hiili­hydraatteja välttäen ja hyviä rasvoja suosien. Mistään ruoasta ei tule enää huonoa omatuntoa. Lapset toki syövät enemmän hiilareita, koska ovat kasvuiässä ja liikkuvat paljon.

Voin paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Käyn salilla 1–2 kertaa viikossa ja harrastan juoksua useasti viikossa. Sydneyn rannoilla lenkkeily helpottaa stressiä ja saan vähän omaa aikaa. Se, ettei ilman hiilareita jaksaisi treenata, on puppua. Kun noudatin hiilaripohjaista ruokavaliota verensokerini heitteli suuresti, mutta nyt energiatasoni ovat tasaisemmat ja pitkäkestoisemmat. Erityisesti juoksulenkeillä huomasin eron: kun kehoni oli sopeutunut käymään rasvalla, tuntui kuin olisin leijaillut koko juoksumatkan. Askel on nykyään kevyt ja myös happea riittää paljon ­paremmin.

Tilaa Fit!

Lue myös:

Vatsavaivat ja niiden yleisimmät aiheittajat – opas parempaan ruokavalioon

Eroon painon jojoilusta – näin teet elämäntapamuutoksista pysyviä

Teksti Niina Linna
Kuvat Anni Sirviö