Nyrkkeilijä Eva Wahlströmin uran tärkein oppi on ollut valmentajan neuvo pitää nokka siistinä ja elää aina hetkessä.
Eva Wahlström, 39
• Suomen menestynein naisnyrkkeilijä ja kuusinkertainen WBC-liiton ylemmän höyhensarjan maailmanmestari, tila- ja kalustesuunnittelija sekä taidemaalari.
• Valmistunut liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakoulusta sekä taiteen kandidaatiksi Aalto Yliopistosta.
• Asuu Espoossa poikansa Leonin, 10, sekä puolisonsa nyrkkeilijä Niklas Räsäsen kanssa. Osan ajasta perheen kanssa asuu myös Niklaksen poika Luda, 8.
Kehässä sattuu lähestulkoon aina. Otteluissa haavat syntyvät useimmiten siitä, kun päät osuvat yhteen. Adrenaliinin ansiosta en tunne kipua ja olen enemmän huolissani siitä, joudutaanko ottelu keskeyttämään kovan verenvuodon takia. Kokemus on opettanut olla välittämättä kivusta ja myös luonteeni on aina ollut sellainen, etten pelkää sitä. Moni lopettaa nyrkkeilyn silloin, kun ekan kerran sattuu nenään. Minä saan siitä kehässä voimaa otella paremmin.
Aloitin nyrkkeilyn 15 vuotiaana. Silloin saleilla ei juurikaan näkynyt naisia, mutta viehätyin lajista, jossa sain haastaa itseäni äärirajoille. En alussa ajatellut, että nyrkkeilystä tulisi minulle ura, eikä kukaan minua siihen kannustanut. Perheessäni ei arvostettu urheilua, ja haaveilin yläasteen opettajan ammatista. Luonteeseeni kuitenkin kuuluu, että tahdon kokea elämän vahvasti kaikilla tasoilla. Haluan haastaa itseäni fyysisesti sekä psyykkisesti ja voitontahtoni on kova. Niinpä kasvoin nyrkkeilijäksi ja lajin rankkuus on asia, jota en ole koskaan kyseenalaistanut. Nyrkkeily on työ, johon olen sitoutunut, ja kovan treenin synnyttämä hyvä olo peittoaa pienet murheet.
Ennen jokaista matsia lupaan itselleni, että tämä on viimeinen kerta.
Jännitän rajusti ennen jokaista matsia, mahani on sekaisin ja sydän hakkaa. Olisin mieluummin jossain ihan muualla. Lupaan itselleni, että tämä on viimeinen matsi, mutta kuitenkin aina ottelun jälkeen haluan tehdä kaiken uudestaan. Olen oppinut valjastamaan jännityksen vahvuudekseni. Tiedän, että mitä enemmän jännitän, sitä keskittyneemmin ottelen. Sen ansiosta olen valmiimpi ja aistini terävöityvät.
Olen saavuttanut urallani kaiken minkä haluan, eikä voittaminen ole enää syy miksi nyrkkeilen. Nykyään keskityn oman nyrkkeilytyylini hiomiseen. Haluan muokata itseäni paremmaksi ja kehittyä. Vaikka kehässä saatan näyttää supersankarilta, tunnen itseni kuitenkin ihan tavalliseksi, ajoittain jopa pelokkaaksi ja hauraaksikin. Läheiseni tietävät, että olen sisältä paljon herkempi ja arempi, kuin miltä näytän kehässä. Aistiyliherkkyyteeni kuuluu, että tiedostan hyvin erilaisia tunnetiloja. Esimerkiksi vastustajan käytös punnituksessa kertoo minulle, miten hän aikoo seuraavana päivänä otella. Jos hänestä huokuu epävarmuus, tunnen voimakasta empatiaa. En koskaan haluaisi satuttaa ketään. Kehässä joudun taistelemaan myös omia luonteenpiirteitäni vastaan.
Nyrkkeilijää voi ymmärtää vain toinen nyrkkeilijä. Vaikka treenaamme puolisoni Niklaksen kanssa nykyään eri saleilla, nyrkkeily on vahvasti läsnä myös arjessamme kotona. Puhumme paljon fiiliksistämme ja huolehdimme toistemme jaksamisesta.
Huippu-urheilussa sillä ei ole merkitystä, miltä asiat tuntuvat. Ainoastaan suorituksella on väliä. Nykyinen valmentajani antaa minulle palautetta, jotta kehittyisin paremmaksi. Ei häntä kiinnosta millainen olo minulla on. Lisäksi tässä lajissa kaikenlaisia asiantuntijoita ja paskanjauhajia on joka puolella. Olen ollut tilanteessa, jossa jopa perheystävät ovat yrittäneet kusettaa. Elämänkokemukseni ansiosta itseluottamukseni on niin kova, etteivät mitkään jutut enää hetkauta minua. Operoin paremmin mitä haastavammat olosuhteet ovat. Ja loppupeleissä vain läheisten mielipiteellä on väliä. Vaikka treenaan matsiin, kuin olisin valmistautumassa taistelemaan henkeni edestä, perhe menee kuitenkin aina kaiken edelle.
Lue myös:
Potkunyrkkeilijä Oskari Holmberg: ”Haluan voittaa kaiken mikä on voitettavissa”
Nyrkkeilijä Elina Gustafsson: ”Painoin säästöliekillä liian pitkään”
”Kevyillä painoilla järjettömästi toistoja” Näin treenaa nyrkkeilijä Mira Potkonen
