Nyrkkeilijä Elina Gustafsson söi liian terveellisesti ja laittoi mustalle listalle muun muassa hiilarit. Se oli väärä taktiikka.

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson: ”Painoin säästöliekillä liian pitkään”

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson sairastui ortoreksiaan ja pelkäsi hiilareita. Nykyisin hän tankkaa surutta puuroa, banaaneja ja taateleita.

Ihailen kumppaniani Emmiä, joka syö intuitiivisesti omaa kehoaan kuunnellen. Minäkin haluaisin, mutta nyrkkeily asettaa syömiselleni tiukat raamit. Kroppani palautuu vieläkin syömishäiriöstä, joka on jättänyt syvät jäljet tapaani syödä. Varsinkin vaikeina aikoina se saattaa nostaa päätään.

Nyrkkeily on painoluokkalaji, ja minulla oli hirveä tarve päästä alempaan painoluokkaan. Ajattelin, että näin saisin hyvän pituuseron vastustajiini. Niinpä päädyin syömään liian terveellisesti, blokkasin mustalle listalle muun muassa hiilarit ja söin lopulta vain superfoodeja.

Kroppa meni aivan sekaisin. Kuukautiset olivat poissa kaksi vuotta, mutta en välittänyt. Tajusin tilanteeni toukokuussa 2015 Espanjassa järjestetyn turnauksen jälkeen, kun lihoin parissa viikossa 10 kiloa ja turposin kuin ilmapallo. Olin painanut säästöliekillä liian pitkään ja sitten tuli stoppi. Kamppailulajeissa, varsinkin nyrkkeilyssä ravitsemustietämys valmentajien keskuudessa on hieman heikkoa, eikä minulle osattu antaa hyviä neuvoja painonpudotukseen. Kyllästyin hakkaamaan päätäni seinään ravitsemuksen kanssa, joten hain itse apua ravitsemusterapeuteilta.

Ruoka ei ole pelkkää polttoainetta, siitä täytyy pystyä myös nauttimaan.

Ravitsemusterapeutti sanoi tylysti, että jos haluan jatkaa, on siirryttävä ylempään, 75 kilon sarjaan, ja annan kropan toipua rauhassa. Ottelin vuoden siinä ja nyt olen takaisin omassa sarjassani, 69-kiloisissa. Nykyisin syön neljä ateriaa päivässä ja sen lisäksi tarvittaessa muutaman hedelmävälipalan. Rytmitän ruokailut treenaamisen mukaan. Treenaan kaksi kertaa päivässä, puolitoista tuntia kerrallaan. Aamupäivällä on fysiikka- tai liikkuvuustreeni, iltapäivällä on lajitreenin vuoro. Peruskuntokaudella harjoitellaan kestävyyttä matalasykkeisesti. Ennen kisoja harjoittelussa tahti kiihtyy.

Hiilihydraatit ovat ruokavalioni perusta, niiden avulla jaksan treenata ja otella. Lisäksi kiinnitän huomiota riittävään proteiinin saantiin ja hyviin rasvoihin. Koska tarvitsen paljon hiilareita, syön paljon puuroa, banaaneja, hunajaa ja taateleita. Kisapäivän hiilarimäärä nousee 500 grammaan, en pysty syömään kaikkea tuota, joten käytän Vitargo-urheilujuomaa, jonka avulla saan nopeasti hiilareita koneeseeni. On tärkeää, että ne sulavat nopeasti.

Kun kärsin ortoreksiasta ja elin lähinnä pyhällä hengellä, huomasin usein turnausten jälkeen sortuvani ahmimaan herkkuja, lähinnä karkkeja. Siitä tuli tietysti aina morkkis. Nykyisin, kun hiilaritasapainoni on balanssissa, en enää himoitse makeaa. Silloin tällöin herkuttelen jäätelöllä ja kyllä minulle joskus leivonnaisetkin maistuvat.

En voi sanoa rakastavani ruokaa, mutta yritän ajatella, ettei ruoka ole vain pelkkää polttoainetta. Kun ruoan tekee itse, siihen suhtautuu positiivisemmin. Kotona kokkaan nopeita ja helppoja ruokia – usein kasviksia, nyhtökauraa ja nuudeleita.

Kun hiilaritasapainoni on balanssissa, en enää himoitse makeaa.

En ole syönyt viime kesän Bulgarian EM-kisojen jälkeen lihaa. Olin jo sitä ennen vähentänyt reilusti lihansyöntiä. Ryhdyin pohtimaan tarkemmin eettisiä valintoja ja päätin, etten halua tukea eläinten tehotuotantoa. Käytän kyllä ulkokananmunia, kalaa ja vähän meijerituotteita.

Olen oppinut kuuntelemaan enemmän kehoani. Uskallan keventää tai pitää ylimääräisen lepopäivän, jos sille on tarvetta. Haluan oppia olemaan itselleni armollisempi niin työssäni kuin ruoankin suhteen. Koitan löytää oman kultaisen keskitieni. Tietenkin huippu-urheilussa pitää tehdä paljon työtä menestyäkseen, mutta siinäkään ei enemmän ole aina parempi. Enää en lähde leikkimään ruoalla, vaan ärsyynnyn helposti kaikesta yliterveellisyys-puheesta.

Elina treenaan kaksi kertaa päivässä, puolitoista tuntia kerrallaan.
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Elina Gustafssonin kaapissa on aina:

Kaurahiutaleet

Puuro on helppo ja nopea. Lisään siihen Foodinin vaniljaheraa. Kisamatkoilla ja treenileireillä otan vedenkeittimen ja pikapuuropusseja mukaan, jotta saan varmasti jotain syötävää.

Taateleita

Niistä saan nopeasti paljon hiilareita. Ne myös maistuvat mukavan makealta.

Kanamunat

Tilaan Munaeggspressiltä kerralla ison määrän munia. Niitä on aina kaapissa monta kennoa.

Tilaa Fit!

Lue myös:

Syömishäiriöstä toipunut Lotta Harala: ”Stressasin jokaista suupalaa”

Bloggaaja Anna Saivosalmi: ”Syömisestä ei pitäisi tehdä hankalaa”

Repsahdus, morkkis, entistä kovempi kuri – syömisten kontrollointi voi viedä kierteeseen

 

Teksti Päivi Ekola
Kuvat Marjaana Malkamaki