Syke on korkea ja sydän muljahtelee. Tuttua monelle treenaajalle. Milloin on syytä oikeaan huoleen?
Sydän muljahtelee, pamppailee tai vihloo. Syke nousee korkealle. Etenkin aktiivisille liikkujille tyypilliset oudot tuntemukset sydämessä aiheuttavat usein pelkoja. Mielessä pyörii kysymys, milloin tuntemukset ovat normaaleja.
Sydämen syke nousee ja laskee kehon aktiivisuuden mukaan. Levossa sydän lyö hitaasti ja liikunnan aikana syke tihenee, jotta lihakset saavat riittävästi happea. Sydämen sykettä säätelee autonominen hermosto, joka jakautuu kahteen osaan: sympaattiseen eli sykettä nostattavaan ja parasympaattiseen eli sykettä alentavaan hermostoon.
Kokosimme kuusi kysymystä sydämen hyvinvoinnista liikkujan näkökulmasta. Kardiologian erikoislääkäri Ville Kytö vastaa.
Miksi syke on joskus epätavallisen korkea?
Nopeasti kohoava syke voi johtua monesta asiasta. Keskiraskas treeni, kuten juoksulenkki tai intervallitreeni, nostaa 30-vuotiaalla sykkeen tavallisesti 130–150 tuntumaan. Jos syke nouseekin herkästi 160–190 välille, voi syy olla esimerkiksi stressi, väsymys ja riittämätön lepo, alkava flunssa, niukka ravitsemus, nestehukka tai runsas kahvinjuonti Myös pitkän harjoitustauon jälkeen aloitettu treeni tai muutokset treeniohjelmassa voivat nostaa aluksi sykkeen korkealle, kunnes keho tottuu rasitukseen. Joskus voi olla tunne, että sydän tykyttää treenin jälkeen tavallista nopeammin levossakin.
Korkea syke ei ole vaarallinen eikä estä treenaamista, jos se ei itsestä tunnu epämukavalta eikä se jatku viikkokausia. Jos syke on jatkuvasti koholla, on kuitenkin syytä miettiä, mistä se voi johtua. Esimerkiksi kehon ylikuormitus voi nostaa sekä treenin aikaista sykettä että leposykettä. Tällöin palautuminen edellisistä harjoituksista on vielä kesken ja sympaattinen hermosto on normaalia aktiivisempi. Ainoa keino palautua ylikuormitustilasta on lepo ja treenitauko.
Keskiraskas treeni, kuten juoksulenkki tai intervallitreeni, nostaa 30-vuotiaalla sykkeen tavallisesti 130–150 tuntumaan.
Voiko syke olla liian alhainen?
Syke ei oikeastaan voi olla liian matala silloin, jos oma vointi on hyvä. Normaalisti leposyke on noin 45–80, mutta leposyke voi olla jopa 30–40, mikä yleensä tarkoittaa hyvää aerobista kuntoa. Leposyke on alhaisin syke lepotilassa silloin, kun olet hereillä. Hyväkuntoisella sydämen iskutilavuus on suuri eli sydän pystyy yhdellä sysäyksellä työntämään suuremman määrän verta eteenpäin. Hyväkuntoisen sydämen ei siis tarvitse lyödä yhtä nopeasti kuin huonokuntoisen.
Jos syke ei nouse edes liikunnan aikana, syynä voi olla yhtä lailla kehon ylikuormitus. Autonominen hermosto suojaa kehoa laskemalla harjoituksen tehoa, jotta rasitus ei heikentäisi palautumista entisestään. Esimerkiksi salitreenissä alhainen syke voi aiheuttaa voimattomuutta. Matala syke puree myös treenitehoon siten, että lihakset menevät helposti maitohapoille.
Kertooko sykemittari mahdolliset sykkeen häiriötilat?
Moni liikkuja seuraa treeniään ja kehitystään sykemittarin avulla, joka mittaa sykkeen eli sydämen lyönnit minuutissa. Sykemittarissa rinnalle asetettava lähetin lähettää signaalin magneettikentän avulla vastaanottimeen, joka näyttää sykkeen lukuna. Kun ranne- tai kaulavaltimolta tunnustellaan sykettä, kyseessä on pulssi. Se on veren virtauksen mekaanista sykintää verisuonissa, jonka sydämen supistelu aiheuttaa.
Vaikka pulssin mittaaminen käsin etenkin treenin aikana on vaikeaa eikä välttämättä levossakaan anna täsmällistä tulosta, ei sykemittareihinkaan pitäisi luottaa sokeasti. Etenkin rannemittareiden lukemat saattavat poiketa todellisuudesta paljonkin. Pulssin mittaaminen ilman laitteita, esimerkiksi ranteesta tai kaulavaltimolta olisikin hyvä osata sykemittarin käytön lisäksi.
Oma olo on tärkein mittari sille, onko oireista syytä olla huolissaan.
Jos olo on muuten hyvä, ei treeniä tarvitse sydämen muljahdusten takia lopettaa kesken.
Ovatko lisälyönnit ja oudot muljahdukset?
Muljahtelut johtuvat sydämen lisälyönneistä ja ovat yleensä vaarattomia, jos niihin ei liity muita oireita kuten pyörrytystä, hengenahdistusta tai nopeita pitkäkestoisia rytmihäiriöitä. Lisälyönnit ovat yleisiä etenkin aktiivisilla liikkujilla, mutta lähes kaikki kokevat joskus lisälyöntejä. Ne ovat tavallisia liikunnan jälkeisessä lepotilassa, kun autonominen hermosto rauhoittuu ja syke laskee. Joskus niitä tulee myös treenin aikana, mutta jos olo on muuten hyvä, ei treeniä tarvitse niiden takia lopettaa kesken.
Mistä johtuvat viheliäiset vihlaukset sydänalassa?
Terävät vihlaisut sydämen tuntumassa ovat yleensä rintakehän lihaspistoksia. Ne tuntuvat muutaman sentin alueella, joten on helppo osoittaa kipupiste.
Lihaspistot eivät yleensä ole vaarallisia. Usein ne laukeavat, kun muuttaa rintakehän asentoa ja rauhallinen syvään hengittäminen.
Voiko liikkuminen flunssaisena aiheuttaa sydänlihastulehduksen?
Kyllä voi. Flunssaoireisena ei pitäisi treenata, sillä sykettä nostattava hikiliikunta lisää virusten jakautumista ja niiden aiheuttamaa tulehdusreaktiota. Sydänlihastulehdus on viruksen aiheuttama flunssainfektion jälkitauti, jossa sydänlihaskudokseen pääsee tulehdussoluja. Sydänlihastulehdus oireilee usein rintakipuna, hengenahdistuksena, rytmihäiriönä tai poikkeavana väsymyksenä.
Sydänlihastulehdus ei lievänä ole vaarallinen ja paranee levolla itsestään, mutta toipuminen saattaa kestää pitkään, jopa viikkoja tai kuukausia. On fiksumpaa malttaa levätä muutama lisäpäivä flunssan jälkeen kuin ottaa se riski, että joutuu pitkälle liikuntatauolle sydänlihastulehduksen vuoksi.
Säännöllinen kestävyysliikunta ja lihaskuntotreeni hellivät sydäntä
• Verenpaine ja syke laskevat, elimistön hapensaanti paranee ja jaksat enemmän.
• Valtimot saavat suojaa ja verisuoniahtaumien riski pienenee.
• Sydänlihaksen voima ja kestävyys vahvistuvat ja sydämen työkuorma kevenee, mikä ehkäisee sydän- ja verisuonitautien kehittymistä ja sydän kestää rasitusta enemmän.
• Kestävyyskunto paranee eli verenkierto, hapenkuljetuskyky ja maksimaalinen hapenottokyky tehostuvat
Lue myös:
Tiedätkö millä sykealueella sinun pitää liikkua?
Älykello on sporttaajan lempilelu
Kahvi on tehoja lisäävä urheilujuoma