Kysyimme tunnetuilta juoksunharrastajilta, miksi he lenkkeilevät.
Riikka Pulkkinen, 35, kirjailija:
Ajattelen selkeämmin, kun juoksen säännöllisesti. Juoksu, ajattelu ja kirjoittaminen kuuluvat minulla yhteen. Varsinkin romaania viimeistellessäni käytän juoksemista ikään kuin kirjoitustilanteen jatkeena. Parhaat juoksufiilikset saan toukokuun lopun illoista. Lähden iltalenkille puoli kymmenen maissa ja taivaan himmetessä yhdentoista aikaan havahdun siihen, että lenkistä on tullut aika pitkä.
Hanna Gullichsen, 36, ruokakirjailija ja bloggaaja:
Hyvä ryhti on parasta, mitä juoksu on tuonut ulkonäkööni. Ensimmäiset juoksun näkyviin muovaamat lihakset huomasin vatsassa. Sitä onnen päivää, motivoi kummasti jatkamaan! En ole tarkkaillut painoani vuosiin, mutta juoksulle kiitos siitä, että ylimääräistä ei kerry vyötärölle. Juoksemisesta tulee nälkä, mistä on hyötyä, kun kokkaan työkseni.
Baba Lybeck, 49, toimittaja ja tuottaja:
Olen iloisempi ja uni maistuu. Juokseminen lisää hyvinvointiani, jaksamistani ja kestävyyttäni. Juoksuharrastus on osa pitkään kestänyttä tutkimusmatkaani kroppani piileviin voimavaroihin. Olen oppinut kunnioittamaan ja ymmärtämään kehoani paremmin.