Luonto hoitaa Saimi Hoyeria. Se on auttanut selviytymään avioerosta ja raskaasta työtaakasta.
Punkaharjulla, pienellä kylällä, sijaitsevaa taloa ympäröi koskematon metsä, kuin sadusta. Kuiva kangasmetsä rapisee jalkojen alla. Jykevien honkien oksilla roikkuu naava ja puiden rungot hohtavat ilta-auringossa. Puruveden kirkas vesi aaltoilee taustalla. Sinne Saimi Hoyerin jalat vievät aina kun ahdistaa.
Kun 13 vuoden avioliitto Thomas Hoyerin kanssa kaksi vuotta sitten päättyi ja suru pusersi rintaa, satumetsänsä keskellä hän ikään kuin puhdistui ja kotiin palatessaan tunsi taas olevansa täynnä hyvää energiaa.
Saimi tunnetaan monesta; hän on entinen huippumalli, puhuja, innokas sienestyksen puolestapuhuja ja hotellin omistaja. Hän ja Thomas ostivat entisen Punkaharjun Valtionhotellin vuonna 2016, ja historiallisten rakennusten kunnostamisessa sekä pyörittämisessä on ollut hurjasti työtä. Viime vuonna Thomas myi osakkeensa ja yrittäjyys jäi Saimin harteille.
Viime vuodet ovat olleet Saimille suhteellisen rankkoja, sillä elämään on mahtunut paljon. On täytynyt opetella elämään oman IgG-immuunivasta-ainepuutossairauden kanssa, kohdata läheisen sairastuminen ja käydä läpi ero. Lisäksi hotellin parissa on riittänyt työmaata, eikä kevään koronakriisi tehnyt asioista yhtään helpompaa.
− Jos minulla olisi ollut Helsingissä sama työmäärä kuin mitä minulla nykyisin on, olisin kaatunut totaalisesti vuosia sitten. Työmäärä on kymmenkertainen, mutta en ole yhtään uupunut. Kun tulee tarpeeksi kuormaa, kävelen metsään. Pienikin pyörähdys riittää.
Pinnistely ei vie eteenpäin
Luonto on Saimille voimaannuttava paikka. Metsäretkiltä hän ei tule koskaan tyhjin taskuin takaisin, sillä luonnossa näkee, maistaa ja kokee aina jotain erityislaatuista. Ei tarvitse tapahtua mitään, kokemus on tärkein. Kävelylenkin jälkeen hän on täysi ja jaksaa taas olla läsnä muille.
− Puhun monet työpuhelutkin metsässä kävellen. Minulla on kuulokkeet korvilla ja saatan kävellä kilometrikaupalla puhelimeen puhuen. Se on paljon parempi ratkaisu kuin se, että hoitaisin asioita keskellä hälyä.
Luonto on myös konkretisoinut sen, että elämä voittaa. Vaikka metsässä kävely auttoikin vaikeina aikoina, surun keskellä oli vaikea nähdä kaikkia sen ihmeitä.
− Tänä kesänä luonto on tuotu eteeni monipuolisempana kuin pitkään aikaan. Kun avaan verhot, ulkona saattaa seisoa kettu tai kököttää sammakko. Olen nähnyt karhuja ja hirviä sekä villisikauroksen juoksevan vierestäni, kun olin keväällä korvasienimetsässä.
Korona-ahdistuksessa metsässä kulkiessaan hän sai voimaa uskoa siihen, että kaikki jatkuu. Lumet eivät jää maahan ja järven jäät sulavat paukkuen. Sitten tulevat silmut ja ensimmäiset vihreät lehdet. Luonto ei pysähdy, vaan jatkaa kulkuaan.
Tuohon tietoon Saimi nojaa aina kaikessa. Hänen mukaansa salaisuus piilee siinä, että kun avaa silmänsä ja on sinut luonnon kanssa, alkaa myös nähdä asioita.
− Suru ja pinnistely peittivät aikaisempina vuosina kaikki nuo luonnon ihmeet.
Saimi Hoyerin selviytysmistrategia onkin yksinkertainen: tulevan eteen ei pidä hötkyillä, vaan siihen kannattaa luottaa. Hänestä saattaa saada sellaisen kuvan, että hän yrittäisi pakottaa tilanteita omaan tahtoonsa, mutta näin ei ole. Saimi on oppinut, että ratkaisut tulevat ilman pakottamistakin, juuri silloin kun on avoin niille.
− Malliaikoinani pinnistelin tarpeeksi, ajattelin, että olisi pakko saada jokin työ. Nyt pinnistely on täysin kadonnut elämästäni.
Elämä on opettanut, että kaikesta selvitään ja ongelmiin pitää etsiä ratkaisu. Ei kuitenkaan niin, että ratkaisut pitää löytää väkisin, vaan ne ikään kuin annetaan jostakin.
Saimi Hoyerin suurin epäonnistuminen
− Moni varmaan ajattelee, että avioero johtui muutosta Punkaharjulle ja hotellin perustamisesta. Mutta eivät ihmiset sellaisten asioiden vuoksi eroa.
Ero on ollut Saimille suuri epäonnistuminen. Kun on luvannut olla koko loppuelämän yhdessä, eikä sitten olekaan, on se katteeton lupaus.
− Tunsin epäonnistuneeni, sillä haluan pitää lupauksista kiinni ja olla rehellinen. Minut valtasi hirveä suru, olin todella tyhjä, kaikuva peltipönttö eron jälkeen.
Saimi pohtii olevansa eron käsittelyssä voiton puolella, vaikka epäonnistuminen seuraakin varmasti läpi elämän. Eikä Thomaskaan ole kadonnut minnekään. Hän tulee aina olemaan tärkeä ja rakas ihminen Saimin elämässä, jo ihan lastenkin vuoksi.
− Olemme oppineet toisiltamme paljon, sillä tulimme niin eri maailmoista. Muistan aina, että hän on antanut oman panoksensa hotellille. Thomas tulee aina kuulumaan lähipiiriini.
Eron jälkeen minut valtasi hirveä suru, olin todella tyhjä, kaikuva peltipönttö.
Luottamus omaan tekemiseen
Punkaharjun maisemat ovat Saimin lapsuuden maisemat, siellä perhe vietti kaikki kesänsä. Hän on lapsuudesta asti juurtunut itäsuomalaiseen luontoon. Punkaharjulle muuton myötä hän ymmärsi haluavansa tehdä töitä Järvi-Suomen eteen.
Hotelli Punkaharjun pastellinsävyisen hirsihuvilan ensimmäinen osa on valmistunut jo 1845, ja se onkin Suomen vanhin toimiva majoitusliike. Korkealla harjun rinteellä sijaitsevaa hotellia ympäröivät jykevät männyt, ja niiden takana siintää Saimaa. Saimin johdolla hotelli on saanut uudet, modernit puitteet. Sisustus on kekseliään moderni, mutta kuitenkin talon historiaa kunnioittava. Tänä kesänä valmistui lisää huoneita viereiseen Keisarinnan Huvilaan.
Työtä on siis riittänyt. Välillä uurastus hotellin eteen on ollut rankkaa, ja vasta nyt Saimista tuntuu ensimmäistä kertaa, että hän pystyy hengittämään vapaasti. Rauha on laskeutunut hänen ylleen.
− Hotelliin on liittynyt koko tunneskaala, mutta olen ollut peloton. Kun ihminen alkaa pelätä epäonnistumisiaan, hän ei enää pysty tekemään mitään arvokasta. Epäonnistumista pelkäävä ihminen lakkaa tekemästä.
Elämässä kokee jatkuvasti epäonnistumisia, mutta toki myös onnistumisia. Saimista on ollut vapauttavaa ymmärtää, että kun asiat eivät mene siten kuin olisi halunnut, siihen on jokin syy.
− Jos epäonnistun, epä-onnistun. Otan siitä vastuun. Varmuuteni kumpuaa ehkä
siitä, että tiedän tekeväni oikeita asioita.
Hyvä kiertoon
Saimi Hoyer ajattelee, että elämästä pitää pyrkiä nauttimaan joka hetki. Koskaan kun ei tiedä, miten kauan täällä saa olla. Tämän vuoksi hän on yrittänyt järjestää elämänsä niin, että se tuntuu hyvältä.
− Nuorempana olin seikkailija ja asuin 10 vuotta ulkomailla. En enää kaipaa seikkailua vaan paikkoja, joissa minulla on hyvä olla. Kaipaan kodinomaisuutta.
Puhekeikoiltakin hän ajaa usein kotiin, vaikka ihmiset ihmettelevät, miksi pitää matkata yötä myöten pimeässä huonollakin kelillä. Helsingissä vieraillessaan hän yöpyy aina samassa hotellissa, jossa henkilökunta tuntee hänet.
Metsän keskellä asuvalle naiselle perhe ja ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä. Vaikka välillä on ihanaa olla yksin, parasta on, kun saa jakaa elämän vastuita tärkeiden ihmisten kanssa. Hänellä on luottoihmisiä, joiden apuun hän on oppinut turvautumaan tarvittaessa. Yksi auttaa hotelliin liittyvissä ongelmissa, toinen silloin, kun on suruja, kolmas tulee apuun, jos talo tarvitsee huoltoa.
− Yhteiset projektit yhdistävät ystäviä, se ei ole pelkkää työntekoa vaan ilmentyminen ystävyydestä. Toivon, että pystyn antamaan heille yhtä paljon kuin he antavat minulle.
− Olen huomannut, että asiat järjestyvät aina. Jos on tehnyt hyvää elämässään, hyvä palaa takaisin muodossa tai toisessa.
Saimi on nähnyt tämän käytännössä. Hän haluaa edistää hyviä asioita. Jotkut ovat sitä epäilleet ja jopa moittineet – siinähän uuvuttaa itsensä, kun antaa toisille niin paljon.
− Saan auttamisesta paljon itselleni enkä edes odota, että avuntarvitsijalla olisi voimia antaa takaisin. Kyse on kierrosta. Apu tulee jostain muualta.
Nuo asiat voivat olla hyvin pieniäkin. Iloa voi tuoda se, kun ystävä on tuonut hotellin keittiön kylmiöön kevätkaunolakkeja, sieniä, joita ei kasva Punkaharjulla. Tai kun paikallinen ystävä, matkailuyrittäjä hänkin, tarjosi Saimille ja pojille kesän ajaksi käyttöön moottoriveneen, jotta Kaspar, 14, pääsee kalastamaan.
− Mikä riemu ja onni siitä syntyikään, kun pääsimme ensi kertaa veneilemään kaikki, minä, Kaspar, Hektor ja isäni. Kasvoilla kävi pieni tuulenvire, vaikka Puruvesi oli peilityyni. Sanoin Kasparille, että nyt ajetaan hetki täysillä.
Lue myös:
Elinsiirtourheilija Anni Metsola: Juoksusta tuli suurin intohimoni
Stressi talttuu metsässä – neljä kiinnostavaa faktaa