Syömishäiriöihin kietoutuu monesti ankaraa kuntoilua, joka pahimmillaan ahmaisee koko elämän.
– Heräsin aamuviideltä. Silmät sumeina, ilman aamupalaa. Tajuamatta mistään mitään lähdin rasvanpolttolenkille. Pitkän työpäivän jälkeen olin jälleen lenkkipolulla tai kuntosalilla. En nauttinut liikkumisesta yhtään, seurasin vain sykettä. Pingoin hulluna pitkin metsiä monta tuntia. Rasvaa pidin peikkona, joka syö minut. Pahimpina aikoina elin ruusukaalilla, seitipalalla ja maitorahkalla.
Näin kuvailee ortoreksiasta, anoreksiasta ja kuntoiluriippuvuudesta toipunut 31-vuotias Tuija. Vaikka sydän jyskytti, pyörrytti ja vapisutti, Tuija tunsi olevansa elämänsä kunnossa.
Lenkille vaikka jalka paketissa
Elämän nälkään -syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtajan Pia Charpentierin mukaan Tuijan tarina on varsin klassinen kuvaus vakavasti syömishäiriöisen ja kuntoiluun koukkuun jääneen ihmisen elämästä.
– Kuntoiluaddikti liikkuu, vaikka liikunta rikkoisi nivelet tai taivaalta sataisi pikku-ukkoja. Väsymys tai sairauskaan eivät estä liikkeelle lähtöä.
– Rankka kuntoilu kulkee usein käsi kädessä anoreksian kanssa, sen sijaan bulimiassa se on harvinaisempaa, Charpentier toteaa.
Pakonomaisen terveesti syövä ortorektikko ei useinkaan kuntoile ylenmäärin, ellei se liity hänen noudattamaansa ruokateoriaan.
– Puhdasta ortorektikkoa kehon muoto ei välttämättä edes kiinnosta, Charpentier selventää.
24-vuotias, bulimian ja anoreksian sairastanut Marja kertoo, että hänen liikkumisensa riistäytyi käsistä anoreksian aikana.
– Olin silloin työttömänä, ja melkein kaikki aikani kului lenkillä tai aerobicissä. Ollessani puistotöissä tein tieten tahtoen raskaimmat työt.
Liikunta ahmaisee elämän
Nyky-yhteiskunta on tulvillaan vaatimuksia ja kauneusihanteita.
– Syömishäiriöiset kokevat usein, että kaikessa pitää olla täydellinen. Moni ajatteleekin, että jos voin hallita kehoani ja syömistäni, tulen hyväksytyksi, Charpentier kuvailee.
– Liikkumalla pyritään kuluttamaan energiaa. Monet kuvaavat tunteitaan tähän tapaan: ”mun on pakko mennä, koska muuten tulee niin hirveä olo”, Charpentier kertoo.
– Eräs syömishäiriötä sairastava nuori liikkui yhdeksän tuntia päivässä. Silloin voi jo sanoa, että liikunta on ahmaissut koko elämän, hän jatkaa.
Lievemmissä häiriöissä pelkkä tiedon antaminen saattaa jo auttaa.
– Lievät häiriöt paranevat usein sillä, että sairastuneelle kerrotaan esimerkiksi, mitä nälkiintyneessä kehossa tapahtuu. Tämä ei kuitenkaan riitä, on hoidettava myös ihmisen mieltä ja tunteita.
Sosiaaliset suhteet surkastuvat
Kuntoilun määrästä ei sinänsä voi päätellä, onko liikkuminen hallitsematonta. Lähinnä on kysymys tunteista ja asenteesta. Jos treeni jää väliin, liikuntariippuvaisen olo on sanalla sanoen sietämätön. Tai jos päivän lenkki jäi viisi minuuttia suunniteltua lyhyemmäksi, vajaus on korjattava tunnin juoksulenkillä vaikka sydänyöllä.
Syömishäiriöitä ja ylenpalttista kuntoilua kuvaa joustamattomuus. Charpentier kertoo esimerkin: jos kuntosalilla on jokin laite varattuna, himokuntoilija jää todennäköisesti odottamaan sen vapautumista ja jättää muut menonsa. Kuntoilu rajoittaa pahimmassa tapauksessa sosiaalisia suhteita.
– Jos en voinut liikkua, olin valtavan hermostunut ja tunsin voimakasta syyllisyyttä. Seuraavana päivänä rääkkäsin itseäni tuplasti. Jos piti valita kuntoilun ja ystävien tapaamisen välillä, liikunta meni aina edelle, Marja muistelee.
Ihanteet iskostuvat aikaisin
Syöminen voi mennä sekaisin minkä ikäisellä ihmisellä tahansa, jopa vanhuksilla on raportoitu olevan syömishäiriöitä. Syömiseen liittyvät ongelmat vaanivat etenkin urheilijoita, tanssijoita, näyttelijöitä sekä yllättäen myös muusikoita.
Charpentier arvelee tämän johtuvan siitä, että kyseiset ammattiryhmät joutuvat harjoittelemaan intensiivisesti ja laittamaan itsensä täysillä likoon. Ihminen joutuu tällöin ohittamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan.
– Pienillä luistelijatytöillä saattaa olla harjoituksia jopa kuutena päivänä viikossa. Erityisen haavoittavaa tällainen intensiivinen harrastaminen on, jos sen taustalla on vanhempien painostusta, Charpentier pohtii.
Yhteiskunnan kauneusihanteet iskostuvat napakasti jo teini-ikää lähestyviin nuoriin.
– Tiedän 12-vuotiaan, joka ostoskanavaa katsellessaan totesi, että naisten ongelma-alueita ovat vatsa ja reidet. Nuori tyttö koki nämä myös omiksi ongelmikseen, joille täytyy tehdä jotain.
Lue myös nämä:
Treeniä armollisesti – miten löytyy rentouden ja itsekurin tasapaino?
Löytyykö motivaatio treenaamiseen 8 viikossa?
Repsahdus, morkkis, entistä kovempi kuri – syömisten kontrollointi voi viedä kierteeseen