Robin Packalen: ”Isompi hauis ei auta jaksamaan keikoilla”

Olen hulluna trampoliineihin. Kun asuin vielä vanhempieni luona, meillä oli niitä parhaimmillaan kotona neljä. Tuunasimme tramppoja, laitoimme niihin esimerkiksi vähän paremmat jouset, keksimme kaikenlaisia temppuja ja hypimme uima-altaaseen. Ei siis mitään peruspomppimista, vaikka on sekin kivaa. Trampoliinilla hyppimisessä parasta on se, että sitä voi tehdä vain lyhyenkin hetken. Saatan vaikka laittaa makaronit kiehumaan ja mennä siksi aikaa trampalle.

Tunti liikuntaa päivässä on tavoitteeni. Juuri nyt olen innostunut Cardio HIIT -treenistä. Käyn todella hyvällä kuntosalilla, jonka ryhmäliikuntatunnit eivät ole mitään leppoisia jumppia vaan pelkkää rääkkiä. Olen ihan fiiliksissä siitä, kuinka paljon kehitystä tapahtuu joka viikko. Saan myös mielettömästi energiaa muista ihmisistä ja siitä, etten ole yksin tunnilla ähisemässä.

Turusta en lähde ikinä minnekään. Rakastan merta ja luontoa ja sitä, että pääsen nauttimaan niistä omalla veneelläni milloin haluan. Vapaa­päivänä otan urheilukamat mukaan ja ajan jonnekin luonnonsatamaan lenkkeilemään. Rakastan metsäjuoksua. Kivikkoisilla poluilla puuskuttaminen parantaa tasapainoa ja kehittää liikkuvuutta, jota tarvitsen keikka­lavoilla. Treenaamisessani pitää aina olla joku tavoite ja yleensä se liittyy jollain tapaa työhöni. Esimerkiksi parkourin aloittaminen kiinnostaa, sillä akrobatiasta olisi varmasti hyötyä esiintyessä.

Kestävyysliikunta on se ­juttu. En ole koskaan harrastanut salilla käymistä, sillä isompi hauis ei auta jaksamaan keikoilla. Treenaan intervallijuoksua ja teen pitkiä fillarilenkkejä. Saatan esimerkiksi pyöräillä keskellä yötä ­täysiä Turun keskustasta Ruis­saloon ikään kuin kyseessä ­olisi ­kilpailu.

Muusikon unirytmi on sellainen, että menen aika usein nukkumaan vasta neljältä aamu­yöllä. Äänitän melodioita öisin, koska silloin pystyn keskittymään parhaiten, eikä kukaan häiritse. Päivisin teen muita asioita fiilik­sen mukaan, kuten pelaan ­uutta F1-pleikkapeliä, jota varten hankin myös Playseat-ajotuolin ja polkimet. Tykkään Formuloista ja olen seurannut niitä pari viime kautta aktiivisesti. Autojen tekniset ominaisuudet kiinnostavat minua muutenkin ja pelaaminen kavereiden kanssa on sosiaalinen juttu. Tosin olen ­huono häviämään tässäkin – olen suuttunut pelille jo aika monta kertaa.

Veneily ja urheilu ovat tärkeimpiä tapoja pitää huolta luovuudestani. Hyvät ideat eivät synny väkisin, vaan niille on annettava tilaa. Luonnossa liikkumalla saan ajatukset pois luovuutta haittaavista olotiloista ja hyvät ideat vain syntyvät. Toisinaan nollaukseen riittää se, että menen keskellä yötä sähköpotku­lautailemaan.

Kaverit nauravat eväsrasioil­leni, joita kannan aina mukanani. En harrasta pikaruokaa, enkä ole koskaan tilannut mitään Woltista. Teen ruokani itse, helppo ja nopea arkisuosikkini on kanapasta. Joskus ruokajutut menevät vähän oudoiksi, kun haluan testata, kuinka kauan pystyn syömään yhtä ja samaa ruokaa. Viimeksi tein kahden kilon jauhelihasta ison vadillisen nistipataa ja söin sitä puolitoista viikkoa putkeen. Sitten kulmakarvani alkoivat pudota ja mietin, että ei tässä varmaan ole ravintoarvot ihan kohdillaan. Vähän sellaista outoa itsensähaastamista.

Seuraa Robinia Instagramissa @robinpackalen.

Lue myös:

Reino Nordin: ”Golf on ­henkinen trippi”

James Nikander: ”Bodaaminen alkoi tuntua tosi pinnalliselta”