Päivävaellus metsässä tekee hyvää mielelle. Vaelluksella lihaksetkin rasittuvat huomaamatta.
Päivävaellukset ovat yksi syksyn suurimmista liikuntatrendeistä. Luontoselfiet täyttävät Instagramin, ja vaelluskenkiä myydään marketin hyllyssäkin.
Pitäisikö jokaisen meistä painella aina välillä päiväksi metsään?
Pitäisi, painottavat kokeneet eräoppaat Tanja Laakso ja Pasi Vesterinen vetävät Venlojen Vaellus -nimistä vaellusyhteisöä, joka järjestää iltavaelluksia ja vaelluskursseja naisille.
Tanja ja Pasi arvelevat, että vaellus on kasvattanut suosiotaan siksi, että se ei vaadi keholta eikä kukkarolta liikaa. Sen kun laittaa lenkkarit jalkaan ja etsii lähimmän luontopolun.
Metsään mennäkseen ei todellakaan tarvitse olla partiolainen tai eräpirkko, he vakuuttavat. Mutta hetkinen – eikö vaeltaminen jos mikä ole välineurheilua?
– Sen takia vaellusta ei kannata jättää väliin, ettei muka omista sopivia vaatteita. Farkuissa ja converseissa en menisi metsään, mutta muutoin ei ole niin tarkkaa, Tanja kuittaa.
Toki nyt puhutaan päiväretkistä, ei tunturin valloituksista. Ja juuri sellaisia Tanja ja Pasi suosittelevat meille, joille treeni tarkoittaa yleensä tunnin punttisulkeisia sisätiloissa.
Lue myös: 5 syytä mennä syksyiseen metsään
Lempeää liikuntaa
Himotreenaajalle metsäretki on oiva mahdollisuus höllätä hetkeksi, Tanja ja Pasi perustelevat. Metsässä otetaan verkkaisesti, ei juosta mäkiä eikä kelloteta kierroksia.
Jos jokaiselle mäennyppylälle puuskuttaa hikikarpalot otsalla, hyväkuntoinenkin hyytyy äkkiä. Toki matkaa karttuu silti mukavasti.
Pian saakin huomata, että luonnossa reitti tuntuu pidemmältä kuin karttakilometrien kertoma.
– Helppokulkuisessakin metsässä vaeltaminen on noin 1,2 kertaa raskaampaa kuin tasaisella maalla tallustaminen, Pasi selventää.
Treeniä jo itsessään siis. Mutta tosiaan, kartta. Entä jos on viimeksi tavannut karttamerkkejä koulun suunnistustunnilla? Juuri siksi tässäkin lajissa järjestetään kursseja, Pasi muistuttaa.
Koskematon erämaakorpi ei ole aloittelijaa varten, mutta hienoja 5–10 kilometrin mittaisia luontopolkuja löytyy useimpien kotinurkilta. Kun niille suuntaa ohjatussa porukassa, erätaidot ja ideat riittävät pian omiin päivävaelluksiin.
– Jos valmiiksi tallatut polut tylsistyttävät, niiltä voi myös poiketa sivuun. Maisemat näyttävät erilaisilta jo pari metriä polun vieressä, ja vaellukseen saa haastetta, kun maasto muuttuu vaikeakulkuisemmaksi.
Tanja on varma, että vaelluspäivän iltana palkinto odottaa viimeistään nukkumaan mennessä.
– Rento kävely on auttanut kehoa palautumaan, ja raitis ilma tuo hyvän unen.
Lue myös: Minne matkustaa liikuntalomalle?
Väsymys jää vaellukselle
Meitä stressiputkessa painavia on patisteltu metsään ennenkin, ja luvattu niin palautumista kuin piristymistä. Ei kai metsään kuitenkaan ole väsyneenä sen helpompi lähteä kuin muuallekaan liikkumaan?
Tutkimusprofessori Liisa Tyrväisellä Luonnonvarakeskuksesta on tähän motivointivinkki: luonnossa liikkumisen hyödyt ovat suurimmat juuri silloin, kun väsyttää.
– Metsäretkestä saa eniten energiaa, kun on stressaantunut, hän vakuuttaa.
Jo vartin piipahdus riittää kohottamaan mielialaa, ja reilu tunti viikossa lisää jo selvästi henkistä hyvinvointia. Puiden humina ja linnunlaulu ovat nimittäin akkuja lataavaa hiljaisuutta aivoille.
Myös Tanja kannattaa hiljaisuuden vaalimista. Musiikkivehkeet kotiin ja huomio luonnon ääniin. Paljon taukoja ja metsän tuoksun vetämistä keuhkoihin.
– Levottomatkin ajatukset rauhoittuvat, ja syke laskee. Vaeltaminen on luonnon omaa väriterapiaa ja mindfulnessia parhaimmillaan, Tanja hehkuttaa.
Lue myös: Nautiskelija patikoi Kroatiassa
Treenit metsässä
Hyvä on. Mutta entä jos kaipaan omalta ajaltani nimenomaan maitohappoja, rehkimistä ja rymistelyä? Miksi vaihtaisin treenin päivävaellukseen?
Pasilla on vastaus tähänkin: muhkuraisessa maastossa tarpominen vastaa tehokasta salitreeniä.
Kivien ja juurakoiden väistely kysyy tasapainoa, ja mäennyppylöiden päälle kipuaminen vahvistaa pakara- ja reisilihaksia.
– Erona puntit kourassa rehkimiseen on se, ettei metsässä tarvitse laskea toistoja tai sarjoja, vaan lihaksia tulee rasitettua huomaamatta.
Metsässä myös joutuu kannattelemaan itseään toisella lailla kuin toimistotuolissa. Ranka suoristuu, ja ryhti paranee.
Vielä reppu tai muu kapsäkki selkään, ja ainekset pitkäkestoiseen, rasvaa polttavaan treeniin ovat koossa.
Lue myös: Tämän opin kun kävelin Suomesta Espanjaan
Poluille palautumaan
Päivävaelluksen suosion salat alkavat hahmottua, ja katson tuttuja tuulipukukuvissaan uusin silmin. He näyttävät tyytyväisiltä. Pirteämmiltä kuin minä iänikuisen salitreenini jälkeen.
On reippailtu ja hengitetty väriterapiaa. Eikä kellään edes ole sen hienompia varusteita kuin omasta kaapistani löytyy.
Huomaamattani olen alkanut listata mielessäni paikkoja, joista pääsisin pujahtamaan metsään työviikon päätteeksi. Jos jättäisi hikitreenit väliin ja patikoisi palauttelevan lenkin.
Kaikki Suomen luontokohteet on listattu luontoon.fi-sivustolla. Itselle sopivan reitin voi suunnitella esimerkiksi kilometrien, maaston haastavuuden tai luonnonnähtävyyksien perusteella.
Lue myös:
Miten niin vaellusretkellä ei voi kokata gourmet-ateriaa?