Kerttu Rissanen kakoo silmät kiinni pöydän äärellä. Tarjolla on herkkuja – muun muassa pastan päällä
liikkuvia matoja. Toisessa jaksossa kilpailijat työntävät päänsä laatikkoon, jossa kaverina on käärme, rottia ja hämähäkkejä.
Ympärillä on villi eteläamerikkalainen viidakko, jonka reunamilla 15 suomalaista julkisuuden henkilöä ovat kisaamassa Olen julkkis… Päästäkää Minut Pois! -ohjelmassa rahapotista. Fyysisiä ja henkisiä rajoja haastavat tehtävät ovat tositv-sarjoista tuttuja, mutta tällä kertaa ei kampiteta kaveria, vaan kanssakilpailijoita tsempataan. Voitto ei taida olla se ensisijainen päämäärä, vaan se, että voittorahat menevät joka tapauksessa hyväntekeväisyyteen.
”Olen varmaan vähän hullu, kun lähden tuollaiseen”, Kerttu hymähtää.
Huolimatta selkäpiitä karmivista tehtävistä, pahinta viidakossa oli kuitenkin silloin, kun ei tapahtunut mitään. Ja tuota aikaa kilpailijoille tarjoiltiin paljon. Silloin joukko vietti aikaansa pienellä, rajatulla alueella, jossa tekemistä oli varsin vähän.
”Olen tottunut siihen, että olen koko ajan liikkeessä. Nyt en saanutkaan itse päättää mitä teen, ja se kävi raskaaksi henkisesti.”
Kerttu kertoo oikein odottaneensa tehtäviä. Toisaalta hän pohtii, että ehkä teki hyvääkin oppia pysähtymistä ja sietää sitä, ettei koko ajan tapahdu jotain. Nuotion äärellä syvällisiä jutellessa
tutustui toisiin leiriläisiin nopeasti.
Vaikka viikot viidakossa eivät olleetkaan mikään huvimatka, Kerttu ei sanoisi ei, jos pyydettäisiin mukaan toiseen mielenkiintoiseen ohjelmaan.
”Se, että pääsen haastamaan kehoa ja mieltä, kiehtoo minua.”
Kerttu Rissanen joogamatkalla
Arjessa Kerttu toimii ryhmäliikuntaohjaajana. Hän on erikoistunut Les Mills -ohjelmiin, ja kalenteriin mahtuu niin levytangoilla tehtäviä Bodypump-lihaskuntotreenejä kuin taistelulajeista koostuvia Bodycombat-tunteja. Lisäksi hän ohjaa joogaan, taijiin ja pilatekseen pohjautuvaa Bodybalancea. Siinä Kerttu ovat jo pitkään kiehtoneet erityisesti joogaelementit.
”Olen levoton ihminen, ja minun on hankala pysähtyä. Ajattelin, että jooga voisi opettaa minulle omassa liikkumisessani rauhallisuutta, armollisuutta ja levollisuutta.”
Niinpä Kerttu päätti opiskella joogaopettajaksi ja suoritti Ryt 200 -sertifikaatin. Siihen kuuluu yhteensä 200 tuntia opetusta: joogaharjoittelun lisäksi muun muassa anatomiaa, fysiologiaa sekä joogan historiaa ja filosofiaa.
”Joogaopinnot ovat avanneet uusia ovia ja tuoneet uutta elämänkatsomusta. Ymmärrän nykyisin myös paremmin, ettei kaiken tarvitse olla puskemista ja suorittamista. Ymmärrän myös, miten tärkeää lepo ja palautuminen ovat.”
Samalla Kerttu on oppinut kuuntelemaan omaa kehoaan. Jos tuntuu, ettei ole palautunut riittävästi, ei tarvitse tehdä omaa treeniä ennen ohjauksia. Opit ovat muuttaneet myös ryhmäliikuntaohjaamista, ja Kertun on ohjatessa helpompi ottaa tarvittaessa iisimmin.
”Uskon, että asiakkaille on hyvä välillä näyttää, että ohjaajakin voi tehdä ne kevyemmät vaihtoehdot.”
Ohjatessa tulee liikuttua paljon, mutta silloin ei ehdi keskittyä omaan itseen vaan kaikki huomio on aina asiakkaissa, siinä miten he liikkeistä suoriutuvat. On mietittävä, miten heitä voi tarvittaessa auttaa.
Joten vaikka jumppatyö on rakasta, siitä puuttuu liikkumisen ilo itseä varten. Niinpä Kerttu on vähentänyt ohjaustunteja jotta ehtisi huolehtia omasta kunnosta ja hyvinvoinnista. Joskus nuorempana hänellä oli 20 ohjaustuntia viikossa, silloin ei paljon omalle harjoitukselle jäänyt aikaa.
”Haluaisin joogalle aikaa ja käydä hyvien opettajien tunneilla imemässä oppeja. Kirjoista voi lukea teoriaa, mutta käytäntö on paras opettaja.”
Joogamatkansa aikana Kerttu on ymmärtänyt senkin, kuinka vähän jooga loppujen lopuksi on fyysinen harjoitus ja kuinka paljon siinä on henkistä puolta.
”On mielenkiintoista, kuinka esimerkiksi yin-jooga voi herättää muistoja tai tunteita. Ehkä myös auttaa käsittelemään asioita. Tai kuinka pelkkään hengittämiseen keskittyminen voi rauhoittaa raskaan työpäivän jälkeen.”
Omaan ohjaukseen jooga on tuonut ymmärryksen auttaa asiakkaita muokkaamaan asennot omalle keholle sopiviksi. Jokaisen oma liikkuvuus määrittää sen, miltä asanat näyttävät. Ei edes välttämättä ole keholle hyväksi, jos pyrkii näyttämään samalta kuin ohjaaja.
”Jokaisen alaspäin katsova koira näyttää omanlaiselta. Tärkeää on, että ihmiset saavat oikean tuntemuksen ja oikean tekniikan.”
Kerttu Rissanen opiskelee personal traineriksi
”Olen kiitollinen, että lähdin joogamatkalle. Se on kuitenkin vielä aivan alussa, peruskoulutukset on tehty, mutta mitä enemmän opiskelen, sitä paremmin tajuan, että on vielä paljon opittavaa.”
Kertun tarkoituksena on kouluttautua lisää ja päästä liikunta-alalla eteenpäin. Hän on juuri aloittanut personal trainer -opinnot. Hän on huomannut, että vetäessään joogatunteja opettaja pystyy keskittymään asiakkaisiin paremmin kuin nopeatempoisilla ryhmäliikuntatunneilla. Niinpä yksilövalmennukset alkoivat kiinnostaa.
”Olisi ihana auttaa ihmisiä löytämään liikunnan ilo ja siitä syntyvä hyvä olo. Olisi kiva olla matkalla pidempään ja nähdä ihmisen kehittyminen ja onnistumiset.”
Pt-opintojen jälkeen haaveissa on tehdä Ryt 300 -joogaopinnot jossain ulkomailla, mieluiten Uudessa-Seelannissa. Siellä pääsisi joogakuplan lisäksi treenaamaan parhaiden Les Mills -ohjaajien kanssa.Legendaarinen ryhmäliikuntakonsepti kun on kotoisin Uudesta-Seelannista.
Korona vei motivaation
Kertulla on tarkoitus tasapainottaa oma arki koronarajoitusten jälkeen. Vaikka hän työskenteleekin liikunta-alalla, treenaamisen aloittaminen oli todella vaikeaa sulkuajan jälkeen.
”Todella iso osa elämää on ollut jäissä. Ei pelkästään se, että oma harjoittelu on ollut tauolla, myös sosiaalinen elämä on ollut tauolla.”
Kertulle kuntosalit ovat kohtauspaikkoja, ja vuorovaikutus on tärkeä osa treenaamista. Kun on tottunut siihen, että liikkuu ryhmässä, on vaikea muuttaa rutiineja. Loppuvaiheessa hän alkoikin kaivata oman elämän rytmiä. Kävelylenkeille lähteminenkin tuntui tuskaiselta.
Hän ymmärtää hyvin sen, ettei kaikille kotijumppaaminen ole maistunut. Ryhmäliikunnan
ihanuus kun on se, että ympärillä olevat ihmiset tsemppaavat ja kannustavat jatkamaan ja jaksamaan loppuun asti.
”On tärkeää tietää, että muitakin väsyttää ja tuntuu pahalta. Ryhmän tuki on monille hyvin
tärkeää.”
Kun salit sitten avautuivat, ei rytmiin pääseminen kuitenkaan ollut helppoa. Pitkään tuntui
siltä, ettei jaksaisi lähteä jumpalle.
”Olen ihminen, joka tekee kaiken joko 100-prosenttisesti tai sitten ei ollenkaan. Olen nyt opetellut armollisuutta: tämä riittää, ei tarvitse pakottaa itseään heti tekemään täysillä.”
Asiakkaillekin Kerttu on sanonut, että tauon jälkeen ei tarvitse edes yrittää jatkaa siitä, mihin jäi. On hyvä olla itselleen armollinen ja aloittaa kevyesti. Ja olla tyytyväinen pienestäkin treenistä.
”Jos jaksoi tehdä yhdenkin biisin täysillä, on se jo riittävä suoritus.”
Lue myös:
Jenni Alexandrova: ”Olen naurettavan tyytyväinen itseeni, kun tanssin”