Ilma-akrobaatti Elina Turunen sietää kipua ja sulkee pelon pois mielestään.
Keho
Ilma-akrobatia vaatii hyviä käsivoimia. Alussa en päässyt edes kiipeämään kankaalle omin avuin, saatikka pystynyt tekemään temppuja. Olin aina ollut hentorakenteinen ja ennemmin heikko kuin vahva.
Jonkin aikaa treenattuani aloin ihmetellä, miksi näytän niin kummalliselta hihattomissa topeissa. Ilmassa temppuilu oli tuonut minulle vaivihkaa hauikset. Nykyään luotan jo siihen, että pärjään yhdelläkin kädellä ilmassa.
Treenaan ilma-akrobatiaa kolmisen kertaa viikossa ja toisinaan käyn myös joogassa ja venyttelyssä. Kankaalla temppuilu kysyy hyvää keskivartalon hallintaa ja ymmärrystä siitä, mistä välistä omat raajat kuuluu pujottaa.
Vahvuuteni on, että pystyn roikkumaan pää alaspäin melko pitkiäkin aikoja. Pitkien raajojeni ansiosta liikkeistäni tulee helposti näyttäviä. Välillä tosin potkin vahingossa treenikavereitani päähän, ja muut tietävätkin pakittaa, kun nousen kankaalle.
Kivunsieto on lajissa koko ajan läsnä. Liinaan kietoutuminen saa kropan jatkuvasti ruhjeille ja nirhaumille. Välillä ihoni on käsittämättömän törkeillä mustelmilla. Siitä huolimatta treenien jälkeen on aina tosi hyvä olo. Laji on tuonut huomattavasti lisää energiaa arkeeni.
Lue myös: Akrojoogaan ihastunut: ”Flowssa kehoni tietää mitä tehdä”
Mieli
Aluksi kaikki temput tuntuivat absurdeilta. En uskonut, että voisin mitenkään pysyä ilmassa pelkään kankaan varassa. Palasin kuitenkin aina uudestaan treeneihin, sillä katon rajassa killuminen ja itsensä haastaminen oli ihan älyttömän siistiä.
Liinalla temppuillessa muu maailma unohtuu, sillä koko ajan on pakko keskittyä siihen, mihin jalat ja kädet menevät. Parasta on, kun uskaltaa irrottaa otteensa kankaasta ja kieriä vapaapudotuksella alas. Tiputuksista saa valtavasti adrenaliinia.
Kerran muksahdin kankaalta päälleni lattialle. En ollut ajatellut lainkaan, mitä tein, vaan lähtenyt vain yrittämään temppua. Vaikka selvisinkin pelkällä säikähdyksellä, putoaminen jätti jälkensä. Pystyn tekemään monia paljon haastavampiakin liikkeitä, mutta kyseistä temppua kartan yhä. Pelko on kuitenkin vain pakko sulkea mielestään, jos lajia haluaa harrastaa.
Ilma-akrobatian myötä olen myös alkanut luottaa rohkeammin omiin mahdollisuuksiini. Lähes kymmeneen vuoteen en harrastanut liikuntaa enkä edes rohjennut kokeilla mitään. Nykyään olen paljon avoimempi kaikelle uudelle. Olen tajunnut, että saatankin pystyä moniin asioihin, ja jopa pitää niistä.
Lue myös:
Treeneissä loukkaantuminen ei ole maailmanloppu – näin selviät pakkolomasta
Inka Tiitto kehitti tuulitunnelitanssin: ”Esiinnyn Sian ja Pinkin musiikkivideolla”