Laulaja Hanna Pakarinen, 39, ryhtyi juoksemaan. Tarkoitus on, että uudesta lajista tulee luonteva osa elämää.
”Harrastin ihan nuorena kilpauintia, koska siskokin harrasti ja äiti oli uimahallilla töissä. Kun kaikki muut lähtivät tiistai-iltana hallille, minunkin oli lähdettävä. En koskaan tykännyt uimisesta hirveästi, mutta nyt ajattelen, että olen onnekas: osaan uida, jos joudun veden varaan. Saan uinnista myös kuntoilumuodon, jos joskus haluan.
Olen kävellyt vuosien mittaan paljon, mutta juossut en ole koskaan aikaisemmin lukuun ottamatta yhtä Naisten kymppiä 15 vuotta sitten. Ajatus juoksuharrastuksen aloittamisesta syntyi Suvi Teräsniskan innoittamana. Olin hänen kanssaan viime syksynä Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Suvi kertoi, että hän haluaa kolmen lapsen jälkeen parantaa kuntoaan ja että hän on ottanut tavoitteeksi puolimaratonin. Mietin asiaa syksyn ja päätin antaa puolimaratonin itselleni syntymäpäivälahjaksi. Itsensä kuntoon saaminen ja se, että pitäisi tehdä jotain, on aika raskas ajatus. Siksi on hyvä, että minulla on selkeä tavoite, jonka eteen pitää tehdä töitä.
Minulla on vaarana vetää asioita överiksi.
Minulla on vaarana vetää asioita överiksi. Hurahdin kerran aikuisiällä totaalisesti joogaan. Jossain vaiheessa tuli tunne, etten jaksa enää joogata, ja paikatkin alkoivat mennä rikki. Se oli kuitenkin hieno vuosi siksi, että opin sen aikana esimerkiksi venyttelemään, mistä on hyötyä jokapäiväisessä elämässä. Minun pitää myös varoa asioiden mittaamista, koska tiedän, että se voi kääntyä itseään vastaan. Tässä juoksuprojektissa minulle riittää, että pystyn juoksemaan 21 kilometriä. Olen myös ihan tietoisesti ulkoistanut projektia valmentajalle. Hän neuvoo, tekee ohjelman ja opettaa tekniikkaa, ja minä vain toteutan asioita tyytyväisenä.
Minulla on motivoitunut fiilis, ja yritän olla miettimättä sitä, että matka on kauhean pitkä. Enemmänkin haluan ajatella sitä, miten ihanaa on sitten, kun jaksan juosta. Senkin olin unohtunut, miten kipeäksi paikat tulevat, kun aloittaa treenaamisen. Vielä juoksu ei tunnu helpolta, mutta toivon, että opin pitämään siitä.
Täytän huhtikuussa neljäkymmentä. Minulla ei ole mitään neljänkympin kriisiä, mutta olen havahtunut siihen, että nyt jos koskaan on aika opetella liikuntarutiineja. On fakta, että kun ikää tulee lisää ja jos on sukurasitteita, sairauksia voi alkaa pian tulla. Itsestään on pakko ruveta pitämään huolta. Suurin syy juoksemisen aloittamiseen on kuitenkin poikani, joka täyttää keväällä kolme vuotta. Hän on ihan superreipas tapaus, joka rakastaa ulkoilua. Haluan pysyä hänen perässään myös tulevina vuosina.
Ulkonäköajattelusta on ollut ihanaa päästää irti.
Olen tehnyt laulajana työtä, joka on ulkonäkökeskeistä. Ulkonäköajattelusta on ollut ihanaa päästää irti. Juoksemiseni ei olekaan mikään laihdutusprojekti vaan halua tulla parempaan kuntoon ja vahvemmaksi. Siksi on tärkeää myös syödä monipuolisesti ja hyvin – kitudieettejä ei jaksa pitkään. Ja vaikka olen kertonut juoksemisestani Instassa, kyseessä ei ole mikään kesäksi kuntoon -someprojekti. Sen sijaan on hienoa, jos joku innostuu myös kokeilemaan uutta. Olen saanut monilta naisilta viestejä siitä, että heillä on samanlaisia ajatuksia kuin minulla.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tapahtuma päästään järjestämään, juoksen tavalla tai toisella toukokuussa puolimaratonin Helsinki City Runilla. Minulla on juoksukaverina ystäväni Kristiina, joka täyttää 40 parin vuoden päästä. Hänen kanssaan on ollut puhetta, että sitten juostaan täysmaraton. Maraton tai puolimaraton on kuitenkin vain välitavoite. Tarkoitus on, että juokseminen jatkuu niidenkin jälkeen ja että juoksemisesta tulisi osa elämää.”
Lue myös:
Kirjailija Riikka Ala-Harja: ”Keski-ikäisenäkin voi aloittaa uuden ja vaikean”