Lentopallo on ollut Ensitreffit alttarilla -ohjelman terapeutti Hanna Myllymaalle tärkeässä roolissa lapsuudesta lähtien. Myös koko Myllymaan kuusihenkinen perhe on hurahtanut lajiin.
Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa terapeuttina toimiva Hanna Myllymaa rentoutuu kävelylenkeillä, uimalla ulkovesissä ja katsomalla Netflixiä. Rakkain harrastus on kuitenkin lentopallo. Treenien jälkeen parasta on venytellä treenistä lämpimiä lihaksia television äärellä.
Hanna Myllymaa on harrastanut nuoresta pitäen liikuntaa monipuolisesti. Hän pitääkin tärkeänä, ettei jäisi kiinni yhteen liikuntalajiin, vaan kokeilisi kaikkea mahdollista.
− Kun harrastaa nuorena monipuolisesti, siitä jää sellainen lajitaituruus, että aikuisenakin on helpompi lähteä kokeilemaan uutta.
Seuraavaksi hän haluaisi testata padelia ja laitepilatesta.
− Padelia olen ajatellut kokeilla vanhimman lapseni kanssa.
Hanna Myllymaa innostuu yhteistreeneistä
”Olen aina ollut sosiaalinen liikkuja. Siksi olenkin hurahtanut helposti joukkuelajeihin. Olen kotoisin Pohjanmaalta, jossa lentopallo ja pesäpallo ovat suosittuja lajeja ja myös minulla valikoimassa 6-vuotiaasta lähtien. Saman tiiviin porukan kanssa pelasimme kesät pesistä ja talvet lentistä. Molemmissa voitimme myös junioreiden Suomen mestaruudet, ja 14-vuotiaana pelasin lentopalloa Suomen maajoukkueessa.
Minut on kasvatettu sporttisuuteen, ja harrastin myös yleisurheilua, suunnistusta ja hiihtoa. Kaikissa niissä olen nauttinut eniten yhteistreeneistä. Kilpailuviettini herää, kun toinen painelee vierellä yhtä innoissaan.
Nykyään pelaan lentopallon sarjapelejä naisten joukkueessa Pirkkalan Pirkoissa. Treenejä on kahdesti viikossa, ja koska aikuisten salivuorot ovat vasta iltakahdeksalta, pystyn irrottautumaan kotoa ja työstä hyvin.
En ikinä mieti, jaksanko mennä treeneihin, sillä minua motivoi jo etukäteen se energinen olo, joka tulee hikisen ja korkeasykkeisen harjoittelun jälkeen. Kotona venyttelen, käyn suihkussa ja syön iltapalaa kaikessa rauhassa muun perheen jo nukkuessa. Treeni-illan jälkeen myös oma uni on normaalia syvempää.
Koko perheen harrastus
Olen pitänyt taukoa lentopalloilusta ne neljä kertaa, kun olen ollut raskaana. Lentopallo on intensiivistä ja siinä on paljon hyppyjä, joten ihan heti synnytyssairaalastakaan ei ole voinut pelaamaan lähteä. Esikoista odottaessa olin tosin vielä kolme kuukautta ennen laskettua aikaa kentällä, ja silloin jotkut tutut kommentoivat, että Hanna, apua, pois jo sieltä kentältä. Ei se vaarallista silti ollut, sillä pitkällä kokemuksella tekniikka on kuitenkin niin hyvin hallussa.
Nykyään koko perheemme eli mieheni ja kaikki neljä lastamme harrastavat lentopalloa. Kun aloimme kuusi vuotta sitten miettiä harrastusta nyt 12-vuotiaalle esikoiselleni, lentopallo oli hänelle aika selvä ja tuttu valinta. Emme löytäneet sijainniltaan ja kooltaan sopivaa seuraa, niinpä perustimme yleisseuran alle uuden lentopallojaoston junioreille. Pikkuhiljaa sinne alkoi löytyä mukaan sekä lapsia että aikuisia. Nyt juniorijoukkueita on jo viisitoista ja muutama aikuistenkin joukkue.
Toimin jaostossa puheenjohtajana, ja tulevana syksynä liikutamme yhteensä noin 130 lentopalloilijaa. Mieheni myös valmentaa, ja nyt 4-vuotias kuopuksemmekin on välillä hänen mukanaan treeneissä.
Lentiksen lisäksi käymme uimassa, pyöräilemässä ja suunnistamassa. Omat treenit kaksi kertaa viikossa ovat oikeastaan töiden lisäksi ainoita hetkiä, jolloin olen itsekseni.
Lentopallo on tuonut Hanna Myllymaalle ikuisia muistoja
Joskus nuorempana saatoin mennä sillä rajoilla, että treenaanko liikaa. Olin aina valmis jäämään ekstratreeneihin vaikka kolmeksi tunniksi putkeen. Aikuisena sitä on elämässä jo niin paljon muutakin, kuten työ ja perhe, ettei mitään liikunnan ylikuormitusta pääse syntymään.
Ikimuistoisia hetkiä lentopallourallani on ollut C-ikäisten Suomen mestaruus. Turnaus pidettiin kotipaikkakunnallani Nurmossa 300 hengen kotisalissa. Sali oli täynnä, ja oli mieletön fiilis voittaa mestaruus kaikkien niiden tuttujen silmien alla. Ihana muisto on myös vuoden takaa, jolloin Suomen Lentopalloliitto ry palkitsi minut Vuoden seuratoimijana.
Joukkueessamme emme jaa toistemme ammatteihin ja työhön liittyviä asioita. On helpottavaa, että elämässä on olemassa porukka, jossa saa olla jotain ihan muuta, kuin mitä tekee työkseen. Kun tekee intensiivistä istumatyötä pitkälti koneen ääressä, on tärkeää, että sille on vastapainona harrastus, johon oma mieli palaa ja jota lähtee aina innolla treenaamaan. Jo sen ajatteleminenkin saa minut hymyilemään.”
Lue myös: