Ennen juoksukoulua Charlotta Sandbergin, 39, into juoksuun oli lopahtanut monesti. Sitten hän löysi porukasta korvaamattoman kirittäjän.
”Olen aloittanut juoksemisen kolme kertaa elämässäni ja lopettanut kahdesti. Ensimmäisen kerran aloin juosta 7-vuotiaana ja pärjäsin ihan mukavasti. Teini-iässä yksin treenaaminen tuntui niin tylsältä, että lopetin. Seuraava kierros alkoi parikymppisenä. Juoksin aktiivisesti vuoden, mutta homma tyssäsi pieleen menneeseen puolimaratoniin, jonka myötä motivaatio katosi täysin.
Sain kaksi lasta, ja ajan löytäminen liikkumiselle oli vaikeaa. Nurinaani kuunnellut mieheni yllytti minut osallistumaan viiden kilometrin juoksutapahtumaan päivän varoitusajalla. Taapersin lenkin loppuun jotenkuten. Tapahtuman jälkeen yritin taas elvyttää juoksuharrastustani. Kolme viikkoa jaksoin, ennen kuin into lopahti taas – juoksemisen tylsyys ei ollut muuttunut vuosien aikana mihinkään.
Päätin kuitenkin hakea vielä kerran hölkkäintoa juoksukoulusta. Tuosta kokeilusta on nyt viisi vuotta, enkä sen jälkeen ole jättänyt yhtään treeniä väliin paitsi sairastumisen tai loukkaantumisen takia.
Lue myös: Julkisuuden juoksijanaiset kertovat: 6 syytä rakastua juoksuun
”Nyt olen pinkonut puolimaratonin”
Minulle kaikkein tärkeintä on porukassa juokseminen. Rakastan myös sitä, että joku kertoo mitä pitää tehdä – treenaaminen on ihanan aivotonta. Joukossa jaksan paremmin. Jos juoksen yksin kovaa vetoa, vauhtini hyytyy 700 metrin kohdalla, mutta porukassa jaksan kilometrin.
Juoksukoulussa vedämme ylämäkitreenejä, tiukkoja intervalleja, leikkimielisiä kisoja ja erilaisia yhteislenkkejä. Vaihtelevuus pitää homman mielenkiintoisena ja kammoamani tylsyyden kaukana.
Kun menin juoksukouluun, tavoitteenani oli juosta viisi kilometriä. Nyt olen pinkonut puolimaratonin ja suunnittelen pidempiä arkilenkkejä, että seuraavalla kerralla puolikkaan viimeisetkin kilometrit tuntuisivat mukavilta. En halua kasata itselleni liikaa paineita vaan nauttia harrastuksesta. Juokseminen tuntuu nykyään hyvältä. Se on joskus helppoa, joskus vaikeaa, mutta aina tekee mieli jatkaa.
Juoksukoulun aloittaessani päätin, etten ikinä neuvottele treeneihin lähtemisestä. Menen aina, piste. Jos juoksisin yksin, harrastaminen loppuisi jälleen kerran, kun ei olisi ketään kirittämässä.”
Lue myös nämä vinkkijutut:
Takkuileeko juoksu? Ammattilainen antaa parhaat vinkit lajin aloitukseen