Musiikkipiireissä Jani Sutelainen, 34, tunnetaan artistinimellä Aste. Harva tietää, että hän on myös moninkertainen brasilialaisen jujutsun Euroopan mestari.
”Kävelin ensimmäisen kerran brassisalille aika leveänä. Olin varma, että paini- ja vapaaottelutaustani ansiosta omaksuisin myös brasilialaisen jujutsun helposti. Laji on yhdistelmä japanilaista judoa sekä jujutsua ja brasilialaisia kamppailutekniikoita. Otteluissa vastapuoli yritetään viedä mattoon mahdollisimman nopeasti, jossa matsi lopetetaan joko lukotuksella tai kuristuksella. Oli pieni yllätys, kun 50-kiloinen, mustavöinen Emilia Tuukkanen kuristi minut ekoissa treeneissä pariinkin otteeseen. En voinut ajatella muuta, kuin että haluan oppia tekemään saman. Olin aivan koukussa, ja vaikka ensin kelasin, että treenaan tällä kertaa vain omaksi ilokseni, niin kuinkas kävikään. Kuukauden päästä olin jo kisoissa.
Paini oli minulle pienenä luontainen laji. Kaikki pikkupojat tykkäävät painia, mutta minä erotuin muista siinä, etten osannut lopettaa. Vanhemmat veivät minut painikouluun alle kouluikäisenä ja innostuin siitä nopeasti. Muistan kuinka päiväkodissa kaverit jonottivat, että pääsivät heitettäväksi, sillä osasin tehdä sen pehmeästi. Olin ensimmäisissä kisoissani 7-vuotiaana ja siitä varmaan joka viikonloppu 14-vuotiaaksi asti, kunnes muut asiat alkoivat kiinnostaa ja fysiikkakin alkoi tulla vastaan. Poikien kanssa liikettä riitti, mutta miespainin puolella homma raaistui niin, etten enää pärjännyt tuttujen vastustajien kanssa. Kun yläaste päättyi, paini jäi, ja musiikki sekä breakdance veivät mennessään.
Parikymppisenä menin silloisessa kotikaupungissani Lahdessa katsomaan vapaaottelua, mikä ei vielä tuolloin ollut Suomessa kovin iso juttu. Matseja katsellessani mietin, että painitaustallani voittaisin nämä kaikki. Kun kaverit houkuttelivat treeneihin, kävi selväksi, ettei matseja voitettaisi pelkästään vanhoilla painiopeilla. Treenasimme päivittäin niin kovaa, että lopulta jouduin lopettamaan ottelun loukkaantumisten takia. Samaan aikaan UFC-vapaaotteluissa näytti olevan yksi ylivoimainen mies, Royce Gracie, joka oli voittanut kaikki matsinsa. Gracien isä on kehittänyt brasilialainen jujutsun. Kiinnostuin lajista, joka muistutti lukkopainia, mutta siinä ei otella voimalla voimaa vastaan. Brassijujutsussa voi huijata ja kehittää omia tekniikoita. Loukkaantumisista kärsinyt olkapääni ei haittaa menoa, sillä olen kehittänyt oman tekniikan, kuinka voin sitä käyttää.
Brassijujutsu on nörttien laji, sillä mitä enemmän tekniikoita opiskelee, sitä vähemmällä fysiikalla pärjää. Kunnon ei tarvitse olla täydellinen, jos on vaikkapa nopea tai vahva. Sitten ei tarvitse muuta kuin miettiä omat ongelmakohdat ja kehittää niitä. Vaikeimpia vastustajia ovat juuri ne, jotka ovat opiskelleet paljon erilaisia tekniikoita ja omaavat yhden selkeän vahvuuden.
Olen itse kehässä aggressiivinen ja nopea. Painista on jäänyt päälle se, etten mielelläni häviä tilanteita, vaikka vastustaja olisi minua parempikin. Keskittymiseni kehässä häiriintyy, jos en saa matsia äkkiä poikki. Kansainvälisissä kisoissa monilla ottelijoilla on sellainen tyyli, että he ottavat fiksusti ensin voittoon tarvittavat pisteet ja sitten jäädyttävät matsin. Kun huomaan vastapuolen passivoituvan, enkä saa haluamaani lopetusliikettä läpi, turhaudun ja pahimmillaan lakkaan kuuntelemasta ohjeita.
Treenaan nykyään 3–5 kertaa viikossa. En käy ohjatuissa treeneissä, vaan otan yksityisopetusta ja sparrailen omalla porukalla. En koe mielekkäänä treenata tekniikoita, joista näen heti, etteivät ne sovi minulle. Brassijujutsussa on paljon samaa kuin skeittauksessa. Kun perusteet ovat hallussa, voit alkaa rakentaa omaa peliä. Yksin tekniikoiden hiomisesta ei myöskään ole hyötyä, sillä matseja voitetaan vaan sparraamalla.
Ennen kisoja tiukennan ruokavaliota. Jätän sokerit sekä iltahiilarit pois. Olen otellut nyt muutaman kerran 76 kiloisten sarjassa, joka ei vaadi minulta kovaa ruokavalion kiristelyä. Aikaisemmin, kun ottelin 68 kiloisten sarjassa, se vaati rajumpia vetoja, kuten 24 tunnin täyspaaston ennen punnitusta. Toisin kuin nyrkkeilyssä, punnituksesta joutuu suoraan kehään, joten itsensä kuivaksi vetäminen ei ole kovin fiksua. Maksoin tästä oppirahat 2017 EM-reissulla Lissabonissa, jossa olin koko kisoja edeltävän viikon kolme kiloa ylipainoinen. Vaikka join pari päivää ennen punnitusta pelkkää proteiinijuomaa, ei painoni pudonnut grammaakaan. Koska en jaksanut vetää lenkkiäkään, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä saunaan. Olin aivan pyörryksissä, kun odotin kehään viemistä pienessä karsinassa muiden kanssa. Katsoin porukan pahimman näköistä tyyppiä ja ajattelin, että tietenkin tuo on vastustajani. Ja näin kävi. Kestin kolme minuuttia.
Kehonhuoltopaikkana sauna on kuitenkin paras. Käyn kolme kertaa viikossa avannossa ja istun saunassa kuuntelemassa vanhojen ukkojen juttuja. Meininki kylänmiesten kanssa on letkeä ja tykkään avantouinnin ja löylyjen jälkeisestä rennosta fiiliksestä.”
Lue myös: