Miten herkuttelunhimoon pitäisi suhtautua?
– Kaikilla ihmisillä on syvällä itsessään tarve nautintoon ja tyydyttäviin kokemuksiin, psykologi Lea Polso kertoo. Nautinnon tavoitteleminen herkuttelemalla on siksi hyvin inhimillistä ja meihin syvälle sisään kirjattua.
Lea Polson arvion mukaan ruoasta hakevat herkästi nautintoa myös ne, joita on lapsena lohdutettu ja palkittu ruoalla. Ruoka ja syöminen on silloin opittu yhdistämään miellyttäviin kokemuksiin, ja niistä haetaan helposti rikkautta ja sisältöä elämään myöhemminkin.
Perittyä vai opittua?
Himojen kohteena makea tuntuu olevan ylivoimainen ykkönen, mutta pian sen perässä tulevat erilaiset suolaiset ja rasvaiset herkut: popcornit, sipsit, naksut ja juustot.
Ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia on työskennellyt paljon makeanhimoisten kanssa ja myöntää makeanhimon asuvan osittain geeneissä. Himo suolaiseen ja rasvaiseen sen sijaan on Saarnian mukaan enemmän opittu tapa. Tapojen oppimisessa mielihyvä on keskeinen tekijä, sillä ihminen on äärimmäisen altis toistamaan mitä tahansa sellaista toimintaa, joka aiheuttaa mielihyvää. Toisaalta opitut tavat eivät ole ikuisia seuralaisia – niistä voi päästä eroon itseään kouluttamalla.
Saarnian mukaan valtaosa makeanhimon tai muun herkuttelun kanssa kamppailevista syö väärin ja kärsii siksi ruokahimoista. Suurimmat ongelmat syömisessä voi Saarnian mukaan tiivistää siihen, että syödään liian harvoin ja väärin koostettuja aterioita.
– Kun syödään liian vähän kuituja ja proteiinia ja ateriavälit venyvät kohtuuttomiksi, verensokeri ei pysy millään tasaisena, ja herkkuhimo iskee varmasti. Pienillä mutta merkittävillä ruokavalion muutoksilla herkutteluhimo vähenee kuin itsestään.
Mielen ja kehon liitto
Herkutteluntarpeessa on epäilemättä sekä psyykkinen että fyysinen puoli, ja joskus ne kietoutuvat monimutkaisella tavalla yhteen. Tästä ovat psykologi ja ravitsemusterapeutti yhtä mieltä. Molempien mielestä paras vaihtoehto olisi löytää kultainen keskitie sallimalla itselleen kohtuullinen määrä herkkuja, niin vaikeaa kuin se onkin.
Nollalinjalle lähteminen on yleensä pitkällä tähtäimellä kestämätön ratkaisu, mutta se voi olla tarpeen aluksi, kun yrittää suitsia hillittömäksi muuttunutta herkuttelua. Jotkut taas tarvitsevat selkeitä raameja, ja he saattavat kokea karkkipäivän toimivaksi ratkaisuksi. Tärkeää on löytää sellainen tapa, joka itselle sopii ja välttää mustavalkoista ajattelutapaa, jossa yksi repsahdus johtaa väistämättä taas holtittomuuteen.
Mielen kannalta asiat ovat kunnossa, jos osaa antaa itselleen luvan nauttia syömisestä ilman syyllisyyttä ja saa siitä oikeasti tyydytystä. Hyvä merkki on myös se, että syömiseen ei liity sääntöjä ja kieltoja, eikä pakkoa ja pelkoja.
Katso myös nämä:
Miksi rasvainen ja makea ruoka maistuvat?
Piilosokeri – viekö napostelu sinutkin huomaamatta sokeriloukkuun?