Vähäkalorinen ruoka ei välttämättä ole mautonta. Mieltymys makeisiin ja rasvaisiin herkkuihin on tapa, josta voi pyristellä eroon.
Epäterveelliset herkut ovat usein rasva- ja sokeripitoisia kaloripommeja. Terveellinen ruoka puolestaan mielletään kuivaksi, mauttomaksi ja tylsäksi. Mutta onko sokerin ja rasvan lisääminen ainoa tapa saada ruoka maistumaan hyvältä?
Aistimme ruuasta tuhansia erilaisia hajuja, mutta vain viisi makua. Vauvat ja lapset pitävät makeasta ja suolaisesta mausta. Hapan ja karvas puolestaan koetaan epämiellyttäviksi. Viides maku on umami, jota voi maistaa esimerkiksi sienissä. Umamin maun voi havaita myös lihassa, kalassa, tomaatissa ja merilevissä. Soija-, osteri- ja kalakastikkeet, misotahnat sekä luisesta lihasta, juureksista ja yrteistä keitetty liemi sisältävät paljon umamia. Mieltymystä makeaan ja rasvaiseen ruokaan on selitetty sillä, että se auttaa tunnistamaan ja valitsemaan runsaasti energiaa sisältävät ruoka-aineet. Tämä on auttanut entisajan ihmistä lihomaan ja näin pärjäämään myös kausina, jolloin ruokaa on ollut huonosti saatavilla. Makean suosiminen on historian saatossa myös auttanut valikoimaan tuoreet ruuat ja välttämään happaman ja karvaan makuisia pilaantuneita tai myrkyllisiä ruokia.
Rasva ei aina ratkaise
Syömisen aikana aromiaineisiin vaikuttavat monet tekijät. Eri maut, hajut ja tuntoaistimukset vaikuttavat suuresti toisiinsa. Rasva voimistaa makuja, koska monet makuaineet ovat rasvaliukoisia. Rasvan lisääminen antaa myös hieman täyteläisemmän suutuntumaan, joskin maallikon on usein vaikea erottaa esimerkiksi rasvaisempaa kastiketta vähärasvaisemmasta. Ruuan täyteläisyyttä voidaan lisätä myös muilla tavoin. Esimerkiksi rasvatonta, liivatteella tai muilla sakeuttamismenetelmillä käsiteltyä jogurttia on vaikea erottaa rasvaisemmasta vaihtoehdosta. Karvaat maut korostuvat rasvan vähentämisen myötä. Vähärasvaisen juuston maku voi olla pistelevämpi kuin pehmeämmän makuisten täysrasvaisten juustojen. Myös jotkin aromit, kuten pippurien polttavat maut, tuntuvat voimakkaammilta vähärasvaisissa ruuissa. Vähärasvaisuus voi siis myös lisätä ruuan makua. Toisaalta suolan maku heikkenee vähärasvaisissa ruuissa, mikä voidaan kokea mauttomuutena.
Tottumukset sanelevat
Vaikka ihmisellä on luontainen mieltymys runsaasti energiaa sisältävään ruokaan, tärkeämpää nuoruus- ja aikuisiän ruokatottumuksille ovat opitut tilanteet ja yhteydet, joissa makeaa tai rasvaista ruokaa nautitaan. Ruokamieltymysten muotoutumisessa sosiaalisilla tekijöillä on erityisen suuri merkitys. Ruuan maku voi yhdistyä positiivisiin mielikuviin, joita ruuan nauttimistilanteessa on aikaisemmin koettu.
Mieltymyksiä voi muokata
Ruokamieltymyksiin voidaan vaikuttaa totuttelulla. Rasvattomaan maitoon tottunut pitää kevytmaitoa ällöttävänä, kun taas rasvaista maitoa säännöllisesti juovan mielestä rasvaton maito on verrattavissa lähinnä tiskiveteen. Tottumukset ovat usein juurtuneet syvälle, ja niiden pysyvä muuttaminen vaatii motivaatiota. Motivaatio siirtyä muutoksen tielle voi syntyä vaikkapa tiedon kautta: esimerkiksi tutustuminen maitorasvan terveyshaittoihin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, voi antaa sysäyksen muutoksenteolle.
Ehdottomuus ei ole tarpeen
Terveellisen ruokavalion avainsana on kohtuus eli kaikista sokeripitoisista ja rasvaisista herkuista ei tarvitse aina kieltäytyä. Kokonaisuuden kannalta tärkeitä ovat fiksut arjen valinnat, jotka muodostavat ruokavalion perustan. Perusterveellinen ruokavalio yhdistettynä liikuntaharrastukseen antaa pelivaraa erityistilanteiden ruokavalintoihin. Satunnaiset herkutteluhetket tai esimerkiksi ruuan höystäminen juhlatilaisuuksiin voilla ja kermalla ei heikennä ruokavalion terveellisyyttä ratkaisevasti. Rasvaisia tai sokeripitoisia herkkuja voi siis toisinaan nauttia ja vieläpä hyvällä omallatunnolla.