Miksi asiatuntijat eivät suosittele pikadieettiä?

Pikadieetteihin on hurahdeltu laihtumisen, painonhallinnan ja elämäntapamuutoksen toivossa vuosikymmeniä. Ihmedieetit kuitenkin ohjaavat haitalliseen syömiskäyttäytymiseen ja vahingollisimmillaan jopa syömishäiriöön.

Tiputa neljä kiloa viikossa kaalikeitolla. Ota talteen 800 kalorin greippidieettiohjeet. Laihdu
takuuvarmasti lentoemäntädieetillä!

Erilaisia pikadieettejä on markkinoitu meille huomiota herättävillä lupauksilla vuosikymmenien ajan. Pika-apu painonpudotukseen on löytynyt toisinaan keitetyistä kananmunista ja valkoviinistä, toisinaan
taas kaalikeitosta tai karsimalla lautaselta kaikki hiilihydraatit.

Yhteistä ihmedieeteille on se, että ne lupaavat näkyviä tuloksia nopeasti – kunhan ruokavalion noudattajalla vain on tarpeeksi tahdonvoimaa ja kurinalaisuutta.

Nykyisin etenkin sosiaalinen media pursuaa laihdutusja elämäntapamuutosvinkkejä. Monet esitellyt keinot vaativat kuitenkin syömisen tiukkaa kontrollointia tai jopa suoranaista nälkiintymistä. Silti ajatus muutaman kilon nopeasta painonpudotuksesta vaikkapa ennen tärkeitä juhlia voi kuulostaa houkuttelevalta.

Se ei ole ihme, sillä laihuuteen liitetään helposti positiivisia ominaisuuksia, kuten menestys, luonteenlujuus ja onnellisuus. Ruotsalaisen Karlstadin yliopiston tutkija, psykologian tohtori Essi Sairanen sanoo, että laihduttamiseen voikin liittyä syvempiä merkityksiä kuin pelkkä dieetin noudattaminen. Sairasen väitöskirjatutkimus keskittyi syömiskäyttäytymiseen.

”Dieetti itsessään ei välttämättä ole motivaattori laihduttamiselle, vaan ajatus siitä, miten muut kokevat sinut. Ihminen saattaa ajatella, että laihtuminen tekee hänestä hyväksyttävämmän tai rakastettavamman. Kaikki me haluamme kokea olevamme hyviä ja hyväksyttyjä. Siksi on luonnollista, että ihminen hakee siihen tarjolla olevia pikaratkaisuja.”

Suurin lupauksin varustetut dieettiohjeet voivatkin vaikuttaa yksinkertaiselta keinolta saavuttaa ”parempi minä”. Mutta millä hinnalla?

Syömisen ei pitäisi vaatia itsekuria

Hinta pikadieeteistä voi olla hyvinkin kova, toteaa Tiedenaiset-asiantuntijayhteisön ravitsemusasiantuntija, terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava Heidi Kinnunen.

”Suurin haitta on se, että alttiilla yksilöllä dieetit voivat laukaista syömishäiriön. Syömishäiriöt ovat pitkälti geneettisiä, ja jo dieetistä syntyvä energiavaje voi olla laukaiseva tekijä sairaudelle. Myös
tiukat rajoitukset ja kapeneva syöminen voivat altistaa syömishäiriöille.”

Kaikilla dieetit eivät suinkaan johda syömishäiriöön asti, mutta niiden noudattaminen voi aiheuttaa silti usein enemmän pahoin- kuin hyvinvointia, etenkin jos ohjeet keskittyvät ulkomuodon muokkaukseen.

Jos ruoka näyttelee arjessa liian suurta roolia, elämä voi kaventua vain syömisen ja liikkumisen ympärille. Tämä voi johtaa kohti häiriintynyttä syömistä. Se tarkoittaa, että suhde ruokaan ei ole terve ajatusten ja tunteiden tasolla mutta ei vielä täytä syömishäiriön kriteereitä.

”Sekä syömisen että liikunnan pitäisi olla sellaista, josta itse nauttii. Tällöin niihin ei vaadita itsekuria. Itseään kun ei voi ikinä piiskata kohti lempeämpää ruokasuhdetta”, Kinnunen sanoo.

Lisäksi riskinä on, että yksipuolinen ruokavalio aiheuttaa ravintoainepuutoksia. Tällöin keho ei saa esimerkiksi sille välttämättömiä rautaa, kuituja tai pehmeitä rasvahappoja. Kinnunen muistuttaa, että aidosti terveellisen ruokavalion kulmakiviä ovatkin monipuolisuus ja vaihtelevuus, joista kumpikaan ei toteudu pikadieeteissä.

”Eri ruoat sisältävät eri ravintoaineita, joita vitamiinit tai pillerit eivät voi korvata. Lisäksi on uskallettava syödä riittävästi, sillä elimistömme tarvitsee energiaa”, hän sanoo.

Pikadieettien kiellot johtavat noidankehään

Mutta laihduttavatko pikadieetit? Vaikka orjallisella dieetillä saattaa olla hetkellisesti vaikutusta painoon, pitkällä aikavälillä tulokset eivät ole pysyviä, Essi Sairanen
sanoo.

”Dieetin päättyessä moni palaa kuitenkin vanhoihin syömistottumuksiinsa, jolloin paino lähtee taas nousuun. Ihmedieetit voivat myös pitkällä tähtäimellä lisätä riskiä painonnousuun ja jojoiluun. Paino
nousee ennalleen tai jopa yli lähtöpainon”, Sairanen toteaa.

Jäykkien sääntöjen noudattaminen voi luoda hetkittäisen kontrollin tunteen. Dieettejä on kuitenkin usein vaikea noudattaa juuri äärimmäisten kieltojen ja sääntöjen vuoksi. Tämä johtaa kokemuksiin ”repsahduksista”, jotka aiheuttavat tunteen kontrollin menetyksestä. Tällöin ihmiselle tulee helposti kokemus epäonnistumisesta ja hän pitää itseään huonona. Tämä taas voi johtaa ahmimiseen.

”Ihmedieetit ovat lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan, mutta ne voivat saada kokemaan epäonnistumisen omaan itseen liittyvänä ominaisuutena. Kun et saa ajatella herkkuja, se juuri saa sinut
ajattelemaan niitä. Tämä lisää riskiä repsahduksiin. Onkin hyvin ymmärrettävää, että ihminen väsyy jossain vaiheessa kontrollointiin ja dieetti katkeaa”, Sairanen sanoo.

Hän muistuttaa, että rajoituksiin ja ohjeisiin perustuva syöminen ei ohjaa kuuntele maan omaa oloa vaan tottelemaan erilaisia ulkopuolelta tulevia sääntöjä. Tällöin säännön noudattamisesta tulee tärkeämpää kuin se, miten oikeasti voi.

”Syötkö esimerkiksi terveellistä ruokaa siksi, että tunnet olosi virkeäksi vai siksi, että joku muu odottaa sitä sinulta?”

Myös Heidi Kinnunen sanoo, että kiellot lisäävät ruoan palkintoarvoa. Hänen mukaansa yksi yleinen virhe on se, että pikakuureja toistetaan peräkkäin. Tällöin nälkäja kylläisyysviestien toiminta häiriintyy, nälkä kasvaa suureksi ja ihminen ohjautuu helposti kohti korkearasvaisia
ja -sokerisia tuotteita.

”Palkintoarvoa kasvattaa myös ruokien luokittelu kiellettyihin ja sallittuihin. Niin sanottujen kiellettyjen ruoka-aineiden nauttiminen tuo siis pidemmällä aikavälillä kasvavissa määrin mielihyvää, ja niitä tekee mieli entistä enemmän. Tästä syntyy helposti noidankehä.”

Ruokaa ei tarvitse mitata

Pikadieetteihin kuuluu poikkeuksetta ruoan tarkka mittaaminen, kuten kalorien, grammamäärien tai muodikkaiden makrojen laskeminen.

Terveelle aikuiselle ei kuitenkaan ole juuri mitään hyötyä mitata ruokiaan, toteavat sekä Kinnunen että Sairanen. Päinvastoin mittaaminen vaikeuttaa usein arkea ja antaa liikaa painoarvoa syömiselle.

”Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi 1200 kilokaloria ei riitä edes lapselle. Aliravitsemus on elimistölle hirveä stressitila. Aliravittuna pää ja keho eivät toimi normaalisti. Aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin pystyä toimimaan arjessa”, Kinnunen alleviivaa.

Ihmedieetit ovat lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan

Poikkeuksiakin mittaamiselle kuitenkin on: kilpaurheilija voi joutua mittaamaan ruokansa, jotta hän tietää saavansa tarpeeksi energiaa kulutukseen nähden. Kinnunen toteaa, että ammattiurheilijan ruokavalion noudattaminen ei kuitenkaan ole järkevää harrastelijaliikkujalle.

”Arjessa on usein tärkeämpää saada ruoka pöytään kuin käyttää siihen suunnattomasti omia resursseja.”

Joskus taas vuosien kipuilu painon kanssa on saattanut laittaa ihmisen nälän ja kylläisyyden tunteen niin sekaisin, että uusien syömistapojen opettelu tarkkoja sääntöjä noudattamalla voi olla hetkellisesti järkevää. Tällöin se tulisi kuitenkin tehdä ammattilaisen, kuten ravintoterapeutin tukemana.

”Ruoan mittaamisen kanssa tulee kuitenkin aina olla varuillaan ja miettiä, liittyykö siihen esimerkiksi ulkonäköön liittyviä paineita”, Essi Sairanen sanoo.

Lempeästi eteenpäin ilman pikadieettejä

Moni meistä tuntee perinteisen lautasmallin kaavan mutta ei silti innostu siitä. Muodikkaiden erityisruokavalioiden maailmassa monipuolisen ja säännöllisen perusruokavalion noudattaminen voi nimittäin tuntua tylsän arkiselta. Ammattilaisten mukaan lautasmalli on kuitenkin hyvä perusta terveelliselle syömiselle, sillä se soveltuu kaikkiin ruokavalioihin ja makumieltymyksiin.

Mutta entä jos ympäristön tarjoamat dieettiohjeet kuitenkin houkuttelevat? Miten voi oppia pois haitallisesta syömismallista?

Kontrollointia vaativien raoitusten sijaan tulisi opetella kuuntelemaan oman kehon viestejä, sen lähettämiä nälän ja kylläisyyden tunteita.

”Kehon viestejä ei kannata laiminlyödä. Lisäksi on helpompi syödä terveellisesti, jos on läsnä, kun syö”, Sairanen sanoo. Muutosta ei myöskään pidä yrittää tehdä yhdessä yössä vaan edetä pienin askelin, jotta siitä muodostuu pysyvä tapa.

Heidi Kinnunen vinkkaa, että kontrolloimisen sijaan voikin opetella tervettä joustavuutta syömisen suhteen.

”Se ei ole rajoittavaa vaan lähtee siitä, että ihminen haluaa pitää itsestään huolta. Kun arvostaa itseään ja kehoaan, on helpompi löytää tasapaino myös syömisen suhteen. Tällöin voi halutessaan tilata pitsan ja syödä sitä hyvällä omallatunnolla. Seuraavana päivänä voi sitten syödä jotain muuta tietäen, että kyllä sitä pitsaa saa taas uudestaan, kun tekee mieli.”

Painonhallinnasta on jo voinut muodostua mittari oman itsen arvioimiseen. Sairasen mukaan siksi olisi oleellista tiedostaa, kuinka tarve painonhallintaan liittyy käsitykseen itsestä.

”Yritä selvittää, millaisia tunteita tai kokemuksia dieetille ryhtymisen taustalla on. Syömisen kontrollointi voi olla myös keino peitellä hankalia kokemuksia. Ensimmäinen askel on, että alkaa tiedostaa näitä ajatusmalleja. Sitten niitä voi opetella tarkkailemaan reagoi matta niihin automaattisesti”, hän sanoo.

Samalla omiin ajatuksiin on hyvä suhtautua lempeästi. Monet niistä ovat nimittäin sattumanvaraisia ja historiamme määrittelemiä. Itsensä kritisoimisen sijaan olisikin hyvä opetella kunnioittamaan omaa kehoaan.

”Mieti, millainen suhde sinulla on itseesi ja omaan kehoosi. Oletko hyvä ja arvokas riippumatta vaa’an lukemasta? Entä miten haluat kohdella itseäsi, piiskaten vai lempeästi?”

 

Tunnista vahingolliset pikadieetit

  • Dieetti lupaa nopeita tuloksia, kuten kilojen tai senttien pikaista vähenemistä.
  • Dieettiä myy guru: “Voit näyttää minulta, kun noudatat näitä ohjeita”.
  • Dieettiä mainostavalla henkilöllä ei ole tarvittavaa koulutusta: etenkin ruoan laskemista tai mittaamista edellyttävien ohjeiden takana tulisi olla yliopistokoulutuksen saanut asiantuntija.
  • Ruokavalio koostuu tiukoista rajoituksista ja säännöistä eikä huomioi ihmisten erilaisuutta.
  • Ohjeissa ruokavaliosta karsitaan kokonaisia ravintoaineryhmiä tai ruokia, esimerkiksi kaikki hiilihydraatit tai kastikkeet.
  • Dieetti sisältää detox- tai paasto-ohjeita, joiden väitetään buustaavan aineenvaihduntaa. Kyseessä on markkinointikikka, johon ei kannata uskoa.

Lue myös:

Hyvinvointivalmentaja Nana Heikkilä: Nopeiden tulosten tavoittelusta syntyy itseruoskinnan kehä

Pia Penttala painonpudotuksestaan: Halusin kuntoon ja olla terve

Teksti Saara Ritvos
Kuvat iStock