Supernanny Pia Penttala rakastaa haasteita. Oli kyse sitten uusista harrastuksista tai elämäntapamuutoksesta, hän ryhtyy toimeen kunnianhimoisesti.
Kun Supernanny Pia Penttala astuu moukarikehään ja viskoo neljän kilon rautapalloa, kaikki muu unohtuu.
”Moukarinheitto on valtavan kivaa vaikka onkin vaikeaa. Siinä tarvitaan paljon rytmiä ja keskittymistä”, pari vuotta sitten lajiin hurahtanut Pia kertoo.
Innokkaalle yleisurheilufanille tarjoutui mahdollisuus kokeilla moukarinheittoa sattumalta. Hän oli jäänyt katsomaan yleisurheilukisoja kotiin, vaikka ratsastustreenit olivat alkamassa. Tytär oli mennyt edellä ja naureskellut äidin jääneen kotiin tuijottamaan moukarinheittoa. Kun Pia sitten täytti 50 vuotta, tallikaverit järjestivät hänelle tapaamisen tyttöjen maajoukkuetta valmentaneen Petri Puhakaisen kanssa. Rakkaus lajiin syntyi heti.
”Pidän siitä, että voin käydä heittelemässä myös yksin ja saan treenit helposti mahdutettuani omaan aikatauluuni.”
Mukavaa on sekin, että treenaamiseen ei kulu tuhottomasti aikaa, vaan 30−45 minuuttiin mahtuu myös alkulämppä ja loppuvenyttelyt. Silti keho tietää treenin jälkeen tehneensä töitä.
Hevoset tuovat vastapainoa työlle
Viisikymppisenä uuden harrastuksen aloittaminen ei ollut haasteita rakastavalle Pialle mitenkään erikoista. Samaan tapaan, suurella innostuksella, hän aloitti ratsastuksen kahdeksan vuotta sitten. Ensin hevosiin hurahti tytär, sitten äiti.
”Ajattelin alussa, että hankin hepan, jonka kanssa nautiskelen ja puskaratsastelen. Mutta ei siinä tietystikään niin käynyt. Kunnianhimoni vuoksi hankin valmentajan ja pistin itseni likoon.”
Kun päättää, että uusista tottumuksista tulee uusi normaali, asiaan myös sopeutuu.
Pia Penttala rakastaa haasteita. Oli kyse sitten uusista harrastuksista tai elämäntapamuutoksesta, hän ryhtyy toimeen kunnianhimoisesti. Ratsastus on Pialle jatkuvaa oppimista, jossa siinä mennään kohti piaffeja, piruetteja ja passageja. Viikko-ohjelmaan kuuluu myös maastossa ratsastusta, ja välillä parivaljakko hyppelee kavaletti-esteitä.
”Harrastan kunnianhimoisesti ja haluan oppia koko ajan enemmän. Haaveenani on, että joskus vetäisen valkoiset housut jalkaani ja osallistun kisoihin.”
Hevosharrastus on hyvää vastapainoa psykoterapeutintyölle, jossa Pia joutuu tekemään paljon päätöksiä ja kannattelemaan ihmisiä. Tallilla hevonen se, joka kannattelee Piaa.
”Olen vahva persoona, haisen, näyn ja kuulun. Hevonen on iso, pääsen sen kainaloon ja tiedän, että se kestää tunnepuolella mitä vain.”
Salakavala verenpainetauti pysäytti Pia Penttalan
Samalla päättäväisellä asenteella kuin Pia hyppää satulaan tai tarttuu moukariin, hän lähti muutama vuosi sitten elämäntapamuutokseen. Pysähdys tuli, kun hän sai kuulla sairastavansa verenpainetautia.
”Sairastin pitkään tietämättäni, mikä vaikutti paljon olooni. Vasta nyt ymmärrän, miksi minulla oli paha olo ja esimerkiksi aamut olivat vaikeita. Kroppa voi niin huonosti.”
Toki painoa oli kertynyt parinkymmenen vuoden aikana, mutta Pia ei ollut ollut tyytymätön itseensä. Ylipainostaan huolimatta hän oli pitänyt itseään hyväkuntoisena, olihan hän aina liikkunut monipuolisesti.
Heti kun hän tajusi, että hoitamaton verenpainetauti voisi olla hengenvaarallinen, hän tarttui toimeen. Selvisi, että syy ylipainoon oli aineenvaihdunnassa; hän liikkui ja söi terveellisesti, mutta paino ei pudonnut. Hän ajatteli, että vaikka söisi tiiliskiviä, ne muuttuisivat kehossa sokeriksi ja rasvaksi.
”Epäsäännöllinen ruokailu oli paheeni. Olin jumissa – saatoin vasta kolmen aikaan iltapäivällä laittaa jotain suuhuni hammasharjan jälkeen.”
Pia sai ammattitaitoista apua, ja ensin aloitettiin verenpainelääkitys. Lisäksi hän päätti melko nopeasti, että hänen tiensä pudottaa painoa olisi vatsalaukun pienennysleikkaus.
”Päätin, etten lähde leikkimään asian kanssa. En edes ajatellut, miten kroppa muuttuisi. Tärkeämpää oli, etteivät verisuoneni poksahtelisi auton ratissa. Halusin kuntoon ja olla terve.”
Vaikka elämäntapamuutoksessa kiloja on lähtenyt 35, ei Pia tähtää täydelliseen kehoon. Terveys on paljon täkeämpää. Supernannynä tunnettu Pia Penttala opastaa vanhempia kasvatustehtävässään tiukan hellästi. ”Hevonen on minulle voimaeläin. Se antaa minulle valtavasti energiaa.”
Pia Penttala syö elääkseen
Vatsalaukun pienennysleikkauksen jälkeen ruo kailutottumukset muuttuvat. Annoskoot pienenevät, ja ruokaa pitää syödä viisi kertaa päivässä. Lisäksi leikkauksen jälkeen tarvitaan kirurgien kehittämää vitamiinilisää, jota pitäisi syödä loppuelämän ajan. Ennen leikkausta Pia joutui harjoittelemaan aamupalan syöntiä. Oikeastaan ainoa uusi asia oli säännöllinen ruokailurytmi.
”Syön edelleen samaa ruokaa, mutta rytmitän sen uudella tavalla. Nyt koneeseen tulee bensaa pienissä määrin tasaisesti. Se on se elämäntapamuutos.”
Pia painottaakin, ettei leikkaus ole oikotie onneen, vaan sen jälkeen tarvitaan omaa vastuuta opettaa keho uudenlaisiin ruokailutottumuksiin. Sellaisiin, joihin ihminen on anatomisesti rakennettukin.
Ennen leikkausta moni kyseli, eikö Pia ymmärrä, että operaation jälkeen hän ei voisi koskaan syödä ravintola-annoksia tai nauttia monen ruokalajin dinnereistä.
”Kun olin asian äärellä, tajusin, ettei noilla asioilla ole niin suurta merkitystä. Ymmärsin, että syön elääkseni, en elä syödäkseni.”
Pia myös tiesi, että ihminen kyllä tottuu ja sopeutuu kaikkeen. Kun päättää, että uusista tottumuksista tulee uusi normaali, asiaan myös sopeutuu. Ja tokihan hän voi käydä edelleenkin ravintolassa.
”Kyse on valinnasta: joudun maksamaan koko annoksen, vaikka en syö siitä kaikkea. Se ei minua kuitenkaan häiritse.”
Muutokset eivät tuntuneet senkään takia vaikeilta, että ne toivat tuloksia. Jo parin kuukauden kuluttua leikkauksesta päästiin pienentämään verenpainelääkitystä, ja Pia varmistui olevansa oikealla tiellä.
Nyt, kaksi vuotta leikkauksen jälkeen paino on pudonnut 35 kiloa. Joskus kuntosalilla Pia on heittänyt kaverin syliin 25 kiloa painoa ja sanonut, että tässä ei edes vielä ole se, mitä on lähtenyt.
”Se on hirveä määrä. En edes pysty nostamaan tuota painoa suorille käsille, ja kaikki se on ollut kehossani. Pysäyttää, kun sitä miettii.”
Tukea perheeltä
Pia lähti elämäntapamuutokseen yksin, mutta perhe änkesi mukaan. Mies ilmoitti, että leikkaus on yhteinen asia ja oli Pian vastusteluista huolimatta mukana kaikissa lääkäripalavereis sa. Onneksi niin, sillä Pia on ymmärtänyt, miten paljon matkansa aikana on tarvinnut perhettään.
”Avun pyytäminen on osaamiskysymys. En ole aina osannut. Luulen, että onneni on, että minulla on valtavan läheiset suhteet perheeseen. Olen perheen sisäisessä vuoropuhelussa oppinut, että en ole yksin.”
Tytär kyselee, onko Pia muistanut syödä monipuolisesti silloinkin, kun ruoka ei maistu. Mies muistuttelee vitamiineista, ja personal trainerina työskentelevä poika on antanut arvokkaita vinkkejä oikeanlaiseen salitreenaamiseen.
Kun luottaa ympärillä oleviin ihmisiin, saa kyllä apua. Silloin uskaltaa lähteä tekemään uusia asioita ja saa mielenkiintoista sisältöä elämään.
”Tykkään haasteista ja kun olen täydellä sydämellä mukana, en jää yksin.”
Lue myös:
Näin Jaana laihtui 23 kiloa meal preppaus -metodilla
Elina laihtui 40 kiloa – mahalaukun ohitusleikkaus muutti suunnan