Juha Hulmi

Lihas­tohtori Juha Hulmi: ”Luotan intuitiiviseen syömiseen”

Lihas­tohtori Juha Hulmi kuuntelee kehoaan, eikä syö itseään ähkyyn. Hän luottaa tieteeseen ja tekee niiden avulla ajoittain pientä hienosäätöä syömisiinsä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Juha Hulmi, 39

Akatemia­tutkija, liikunta­tieteellinen tiedekunta, ­Jyväskylän ­yliopisto
Kirjoittanut kaksi Lihastohtori-kirjaa (Fitra)

Asuu
Jyväskylässä ­vaimonsa kanssa

Harrastaa
voimaharjoittelua ja rantalento­palloa sekä metalli­musiikin kuuntelua, mökkeilyä ja huumoria monissa muodoissa

Unelmoi
huippututkimuksista, terveydestä, tieteellisestä ja ­taiteellisesta vapaudesta sekä ­Ilveksen ­mestaruudesta

Viime aikoina olen ollut varsin kiireinen. On ­ollut Lihas­tohtori 2 ­-kirjaani liittyviä kissanristiäisiä ja työreissuja, jolloin treenaamiseni ei ole ollut niin säännöllistä. Ruokarytmistäni pyrin silti pitämään tarkasti kiinni. Se on osoittanut toimivaksi ja helpottaa elämääni.

Tämän olen oppinut kantapään kautta. Nuorempana söin liian vähän siihen nähden, miten treenasin. En todennäköisesti saanut tarpeeksi energiaa kehittyäkseni ­optimaalisesti. Motivaationi oli kova, joten pystyin monta vuotta pitämään kiinni turhan tiukasta syömisestä. En syönyt tuotteita, joissa oli lisättyä ­sokeria, ­leivonnaisille ja karkeille ­sanoin jyrkästi ei.

Rasvaprosenttini pyöri 6−8 prosentissa. Ryhdyin miettimään asiaa tarkemmin, koska tutkimustietoa riittävän energiansaannin merkityksestä oli tullut lisää ja lopulta vaimokin huomautti, että olin välillä liian rasvaton. Kun lisäsin energiansaantiani, huomasin, että palautuminen oli nopeampaa. Nykyisin olen ravintoasioissa rennompi.

Pyrin treenaamaan salilla neljä kertaa viikossa, arkena iltaisin ja viikonloppuina aamupäivisin. Nykyisin yritän keskittyä liikesarjoihin ja heikompien kehonosien kehittämiseen. Harjoittelen monipuolisesti, jotta motivaatio pysyy yllä. Liian usein olen keskittynyt enemmän vahvuuksiini kuin heikkouksiini. Syöhän se miestä, kun on jossain huono. Edelleenkin minulla voisi olla enemmän massaa, mutta olen luontaisesti hoikka, enkä pysty syömään määrääni enempää.

Minulla voisi olla enemmän massaa, mutta olen luontaisesti hoikka, enkä pysty syömään määrääni enempää.

Pidän itseäni sporttisen ­rationaalisena. Puhun sporttaus-ruokavaliosta, joka ei ­perustu kieltoihin. Siinä syödään pääosin terveellistä ­perusruokaa, ja 10−20 prosenttia ravinnosta voi silloin olla sellaista, joka ei välttämättä ole terveellistä. Tämä vaatii tietysti hieman kurinalaisuutta, eikä toimi, jos on liian joustava. ­Minulla tuppaa toimimaan.

En laske kaloreita, koska olen oppinut itselleni toimivan tavan syödä. Sen sijaan luotan intuitiiviseen syömiseen. Kuuntelen kehoani, enkä syö itseäni ähkyyn. Liiasta syömisestä tulee plösö ja vetelä olo. Luen työni puolesta ravitsemukseen liittyviä tekstejä ja teen tutkimusten pohjalta ajoittain pientä hienosäätöä syömisiini.

Pyrin siis syömään oppieni mukaan. En pidä sokerijuomista enkä leivonnaisista, joten ne eivät kuulu ruokavaliooni. Sen sijaan pidän suklaa­jäätelöstä ja grilliruoasta, enkä jättäisi niitä pois siksi, että ne eivät välttämättä ole terveellisiä. Suosin kotimaista, tutkitusti turvallista kotiruokaa, perunamuussia, lihapullia sekä lohta ja muikkuja. Vaihtelun vuoksi välillä on mukava maustaa ruokaa tulisesti itämaisin maustein.

Taito tehdä ruokaa on tärkeää. Monella se tuntuu olevan ruosteessa. Itse opin kokkaamaan lapsuudenkodissani. Myöhemmin vaimoni on opettanut lisää. Työpaikalla käyn lounaalla työpaikkaruokalassa, sillä silloin voin viettää aikaa kollegoideni kanssa. Sosiaalinen syöminen on sekin ­tärkeää.

Juha Hulmi
Luotan tieteeseen.Valintani perustuvat tutkittuun tietoon omilla mieltymyksilläni höystettyinä: kotimaisuus ja moni­-puolisuus ovat myösitselleni tärkeitä.

Juhan ruokapäiväkirja

7.30 Kaurapuuro, johon sekoitan maitoa ja ­pari ruokalusikallista suklaaheraa, mustikoita ja noin puolikkaan banaanin. Lisäksi kiivi ja teetä.

11.15 Tukeva lounas työpaikkaravintolassa: ­pieni lautasellinen kasviksia ja isompi lautasellinen peruna­muusia ja lohta kermakastikkeessa.

14.00 Tee ja pähkinöitä.

16.15 Kuntosalitreeni

17.45 Palautusjuoma: heraa ja kreatiinia + banaani.

18.30 Päivällinen. Tavallista kotiruokaa: riisiä ja ­kanaa sekä hieman kasviksia.

21.00 Iltapala. 2−3 viipaletta kauraleipää juustolla, kananmunalla ja kasviksilla, jogurttia ja mysliä.

Päivän aikana pari litraa nestettä, pääosin ­vettä mutta myös maitoa ja teetä. Joskus myös light-limsaa.intuitiivinen syöminen

lihastohtori.­wordpress.com

Tilaa Fit!

Lue myös:

Voiko intuitiivinen syöminen olla terveellistä?

Intuitiivinen syöminen – itsestään selvä vai pelottava ajatus?

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson: ”Painoin säästöliekillä liian pitkään”

Teksti Päivi Ekola
Kuvat Petri Blomqvist