Emili Kumpuniemi: ”Vatsavaivat johtuivat ylikuormitustilasta”

Ruokabloggaaja ja urheiluhieroja Emili Kumpuniemi ymmärsi refluksinmyötä, kuinka tär-keitä säännöllinen syöminen ja liikunta ovat.

Emili Kumpuniemi on hyvinvointialan yrittäjä, urheiluhieroja, sosiaalisen median sisällöntuottaja ja reseptiikan kehittäjä. Hänelle ruoka voi olla samaan aikaan terveellistä ja nautinnollisen hyvänmakuista. Ne eivät poissulje toisiaan.

Emili Kumpuniemi kiinnostui ruoanlaitosta teininä

Suhtautumiseni ruokaan on aina ollut rento. Opin lapsena elämäntavan, jossa hyvää ja terveellistä ruokaa syödään säännöllisesti. Vanhempani tekivät aina peruskotiruokaa, josta löytyivät kaikki tarvittavat hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat ja lisäksi riittävästi marjoja ja hedelmiä.

Kotona myös leivottiin paljon, ja totuin siihen,että myös herkut kuuluvat tasapainoiseen ruokavalioon. Minä ja neljä vuotta vanhempi siskoni harrastimme aktiivisesti urheilua, ja koska vanhempamme tekivät vuorotyötä, he pitivät huolta siitä, että jääkaapissa oli aina valmista, itse tehtyä ruokaa, jota pystyimme lämmittämään. Kiinnostuimme siskoni kanssa jo yläasteikäisinä tekemään myös itse ruokaa, kun vanhemmat olivat ostaneet ainekset valmiiksi.

Outoja vatsavaivoja

Hyvinvoinnilleni on tärkeää syödä ja harrastaa liikuntaa monipuolisesti ja säännöllisesti. Noin kaksi vuotta sitten minulla alkoivat aika yhtäkkiä älyttömät vatsa- ja ruokatorvivaivat. Kroppani ei tuntunut kestävän mitään ruokaa − se ei sulanut, vaan aiheutti kipuja. Kun oireita tutkittiin, kävi ilmi, että ne ovat todennäköisesti refluksiperäisiä. Lääkäri suositteli kokeilemaan fodmap-ruokavaliota, jota noudatinkin hyvin tiukasti pari kuukautta. Oli oikeastaan aika silmiä avaavaa huomata, ettei se tuonut lopulta mitään helpotusta olooni. Kun oireitani tutkittiin lisää, selvisi, ettei kehossani tapahtunut mitään, mikä selittäisi oireet. Kyse olikin siitä, että kehoni ja mieleni olivat ylikuormitustilassa.

Palasin takaisin normaaliin ruokavalioon ja aloin järjestellä elämääni radikaalisti uudelleen. Vähensin työmäärääni ja aloin pitää huolta siitä, että ehdin  palautua viikonloppuisin ja että pystyn pitämään kunnon lomia ja viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Pikku­hiljaa sain purettua ylikuormitusta ja stressiä, ja ref­luksioireet vähenivät huomattavasti. Edelleen minun pitää olla tarkkana ja ajoittaa ruokailuni niin, että syön hyvissä ajoin ennen urheilua tai nukkumaanmenoa.

Emili Kumpuniemi syö säännöllisesti, riittävästi ja  terveellisesti

Liikun paljon sekä työssäni urheiluhierojana että vapaa-ajalla, ja tarvitsen neljä kunnon ateriaa päivässä. Koska ruoka ei ole minulle vain polttoainetta ja haluan sen olevan hyvää ja ravit­sevaa, harrastan meal-
preppausta. Sunnuntaisin teen seuraavalle viikolle valmiiksi muutaman eri ruokalajin, esimerkiksi keiton sekä kala-kasvisaterian, ja jaan ne valmiiksi annoksiksi lasisiin eväsrasioihin. Pilkon valmiiksi myös tuoreita vihanneksia, kuten paprikaa, porkkanaa ja kurkkua omiin rasioihin. Näin saan syötyä säännöllisesti, riittävästi ja  terveellisesti hyvää ruokaa.

En ole ääripäiden ihminen missään asiassa. Haluan tehdä ruokaa, jotka eivät sulje pois mitään. Syön sekä liha- että kasvisruokaa. Välillä leivon sokeripommeja, välillä jotain terveellisempää, kuten banaanileipää. Välttelen ainoastaan gluteenia, koska olen huomannut sen pahentavan vatsaoireitani. En kuitenkaan ole ehdoton senkään kanssa, vaan kahvilassa tilaan korvapuustin. Pizzataikinan teen vehnäjauhoista. En sinänsä vastusta erikoisruokavalioita, esimerkiksi vähähiilarista tai maidotonta, mutta mielestäni on tärkeää, että jokainen syö juuri sellaista ruokaa, mikä tuntuu itselle sopivalta, eikä sitä, mikä on trendikästä.

Rakastan sokerisia herkkuja, mutta jos syön paljon sokeria, se vaikuttaa vatsani hyvinvointiin ja energiatasoihin. Irtokarkit ja pullat nautin lähinnä viikonloppuisin. Silloin valmistan usein myös jotain arkiruoasta poikkeavaa ja tuhdimpaa, kuten pizzaa, burgereita tai tortilloja.

Olen visuaalinen ihminen, ja vaikka ruoan terveellisyys ja ravitsevuus on tärkeää, yhtä tärkeää on se, että ruoka on hyvänmakuista ja nättiä. Kun syön aamiaisen kotona yksin tai vaikka poikaystävän kanssa, katan sen aina kauniisti.

Lue myös:

Ruokakirjailija Tara Junker: Kasvoin ruokaa laittavien naisten keskellä

Pikajuoksija ­Lotta ­Kemppinen: Valitsen ruokani aina maun perusteella

Teksti Mirja Aarnio
Kuvat Elina Simonen