Pikajuoksija Lotta Kemppinen, 21, rakastaa ruokaa ja ruuanlaittoa. Ruokavaliovillityksiin hän ei kuitenkaan ole koskaan lähtenyt mukaan.
Lotta Kemppinen, 21
Opiskelija ja pikajuoksija. Voitti tänä vuonna 100 metrin Suomen mestaruuden ja pronssia 200 metriltä.
Asuu: Helsingissä poikaystävänsä kanssa.
Opiskelee: Elintarvike- ja ravitsemustieteitä sekä elintarviketaloutta Helsingin yliopistossa.
Harrastaa: Pianonsoittoa, ruuanlaittoa ja kiipeilyä.
Unelmoi: Inspiroivasta työstä, mikä mahdollistaisi sen, että pystyisi ostamaan juuri sellaista ruokaa kuin haluaa.
Olen aina suhtautunut ruokaan maku edellä: hyvänmakuinen ja herkullinen ruoka on parasta, mitä tiedän. Tykkään myös todella paljon laittaa ruokaa niin yksin kuin yhdessä poikaystäväni kanssa. Arkena teen yleensä helppoa, perushyvää ruokaa. Kun aikaa on enemmän, kokeilen innolla uusia reseptejä. Seuraan MasterChef-ohjelmaa ja yritän välillä tehdä yhtä hienoja annoksia. Lopputulos ei välttämättä ole aina niin onnistunut kuin ohjelmassa, mutta kokeiluja on silti aina hauska tehdä. Täytyy myös tunnustaa, että vaikka pidän ruoasta ja sen tekemisestä, en kuitenkaan tykkää yhtään kaupassa käymisestä. Olisi mahtavaa, jos kaikki tarvittavat raaka-aineet vain ilmestyisivät itsestään kaappeihin.
Opiskelen elintarvike- ja ravitsemustieteitä sekä elintarviketaloutta, mutta en koe tiedon määrän lisäävän tuskaa vaan tuovan pikemminkin uusia näkökulmia ravitsemukseen. Olen aina pitänyt sekä urheilusta että opiskelusta, ja koen että urheilu ja opiskelu tukevat hyvin toinen toisiaan. Samalla oppii ajanhallintaa, koska esimerkiksi esseen tekemiseen on mahdollista käyttää vain tietty aika treenien ja kisojen takia.
En laske kaloreita tai syö tiukan ruokavalion mukaisesti.
Vaikka olen urheilija, en laske kaloreita tai syö tiukan ruokavalion mukaisesti. Syön monipuolisesti, riittävästi ja tarpeeksi usein sekä valitsen ruokani aina maun perusteella. Ruokavaliooni kuuluvat myös herkut silloin, kun niitä tekee mieli. Ruokavaliovillityksistä en ole koskaan erityisesti innostunut, mutta luen niistä mielelläni ja kokeilen esimerkiksi uusia raaka-aineita. Kun nyhtökaurabuumi oli suurin, testasin nyhtökauraa itsekin ja tajusin, että voisin välillä syödä muutakin kuin lihaa ja kalaa. Olen todella iloinen siitä, että minulla ei ole mitään ruoka-aineallergioita ja voin syödä niin monipuolisesti, ettei minun tarvitse ottaa purkista kuin silloin tällöin magnesiumia ja talvisin D-vitamiinia.
Uskon, että olen pystynyt säilyttämään terveen suhtautumisen ruokaan kotoa saamani mallin takia. Rakkauteni ruokaan on varmasti myös persoonakysymys, sillä olen tykännyt hyvästä ruuasta lapsesta asti. Osa urheilijoista saattaa vältellä hiilareita, mutta itse en näe niissä mitään pahaa, päinvastoin. Treenit ovat sen verran rankkoja, että voin hyvin syödä ison annoksen pastaa niiden jälkeen.
Treenimääräni vaihtelevat: välillä treenejä on viidestä kuuteen kertaan viikossa, välillä seitsemästä kahdeksaan. Myös treenien sisältö on vaihtelevaa. Mukana on erilaisia juoksutreenejä, mutta myös voima- ja lihaskuntoharjoituksia sekä tekniikkaan keskittyviä treenejä. Jos minulla on kahdet treenit päivässä, energiaa ei hirveästi riitä enää muuhun liikuntaan, vaan jämähdän illalla suosiolla hetkeksi tv:n ääreen. Sen sijaan kauden ulkopuolella on ihana kokeilla erilaisia urheilulajeja.
Olen ollut aina nopea juoksemaan ja hyvä latautumaan lyhytkestoisiin suorituksiin, minkä vuoksi olen aina nauttinut pikamatkoista. Oman kehitykseni seuraaminen on ollut hienoa, ja odotan innolla, miten nopeasti pystyn vielä joskus juoksemaan. Vaikka jännitän ennen suoritusta, jännitys antaa valtavasti energiaa juoksuun, sillä saan muutettua jännityksen positiiviseksi voimavaraksi. Positiivisuus on vahvuuteni myös kisoihin latautumisessa. Esimerkiksi ennen Kalevan kisojen 100 metrin finaalia ajattelin, että jos onnistun hyvin, niin kaikki on mahdollista. Nyt uskon siihen entistä enemmän.
Lue myös:
Aitajuoksija Lotta Harala:”Ortoreksia sai stressaamaan jokaista suupalaa”
Manuela Bosco: ” ruokaa, jossa on paljon valoa”