Varpu Hintsanen on mielenvalmentaja, joka tietää, mistä puhuu. Mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on jaksamisen kannalta tärkeintä.
Psykiatrinen sairaanhoitaja, mielenvalmentaja ja personal trainer Varpu Hintsanen, 42, järjestää mielentaitojen verkkokursseja sekä luentoja mielen hyvinvointiin liittyen. Hän asuu Toijalassa aviomiehensä Sami Hintsasen ja tyttärensä Sennin kanssa. Perheeseen kuuluu myös Samin kaksi lasta.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja kiitollisuus kannattelevat Varpu Hintsasen arkea.
Lapsen sairaus laittoi arjen uusiksi
Mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on nykyisin jaksamiseni kannalta kaikkein tärkeintä. Kun mieleni lähtee mustalle alueelle, ryhdyn tietoisesti työskentelemään asian kanssa. En jää odottamaan parempaa päivää, vaan teen aktiivisesti työtä mieleni kanssa.
Olen aina halunnut pitää ohjat käsissä ja hallita omaa elämääni. Kun tyttäreni Senja sairastui syöpään, elämästä katosi suunnitelmallisuus ja lapsen sairaus hallitsi kaikkea elämässä.
Se oli aluksi hirveää, sillä olin oppinut, että kun tekee itse kaiken täydellisesti ja jaksaa painaa, asiat kyllä sujuvat. Kun nämä omat selviytymiskeinoni vietiin, piti etsiä muita keinoja. Oli opettavaista oivaltaa, että keinoja löytyy, jos haluaa.
Keskityn kiitollisuuteen päivittäin. Usein ajattelemme, että on tärkeää olla kiitollinen, mutta siihen ei liity minkäänlaista toimintaa. Kiitollisuuden eteen pitää tehdä aktiivisesti töitä.
”Kiitollisuus suojaa katkeruudelta.”
Vaikka elämässä olisi runsaasti raskaita ja ikäviä asioita, kannattaa silti opetella poimimaan pienetkin onnellisuuden lähteet. Hyvä keino on kirjoittaa ne päivittäin ylös, tai ainakin sanoa ääneen.
Fitness vaihtui kävelylenkkeihin
Olen suorittajatyyppi, se on pätenyt myös hyvinvoinnissani. Minulta meni monta vuotta siihen, etten välttämättä muistanut, mikä viikonpäivä oli, mutta muistin kuitenkin oliko selkä- vai jalkapäivä.
Fitness-treenaaminen lopahti, kun Senja sairastui. Kävin välillä salilla, sillä se toi hyvää mieltä ja minusta oli tärkeää pitää huolta itsestäni. Olin kuitenkin henkisesti niin kuormittunut, ettei raskas salitreeni tehnyt enää hyvää.
Vähitellen opin kuuntelemaan itseäni ja löysin lempeämmät tavat liikkua. Silloin ryhdyin kävelemään luonnossa. Nykyisinkin kävelen paljon, sillä se tekee hyvää mielelle ja samalla saan liikettä keholleni. Liikunnasta voi siis nauttia, vaikkei koko ajan olisi verenmaku suussa.
Rentoutta elämään
Sami on opettanut minulle rentoutta. Kun tapasimme, ei ravintoloissa viihtyvän muusikko-näyttelijän ja päihteettömän fitness-urheilijan elämäntavoissa juuri ollut yhtymäkohtia. Lähdimme kulkemaan toisiamme kohti, ja se teki meille kummallekin hyvää.
Vuonna 2016 Sami teki oma-aloitteisesti päätöksen, ettei enää käytä alkoholia. Se on ollut hyvä päätös. Minä puolestani opettelin uudella tavalla rentoutta. Ymmärsin, että maailma ei kaadu, vaikka en enää laskisikaan kaikkia syömisiäni grammoissa.
Varpu Hintsanen toteuttaa nyt unelmiaan
Senja kuoli vuosi sitten kesäkuussa. Hänen viimeinen vuotensa oli raskas, pieni lapsi mureni pala palalta fyysisesti. Päällimmäiseen ajatukseen – tästä ei tule mitään – ei voinut kuitenkaan jäädä. Oli lähdettävä miettimään, mitä kivaa pystyi tekemään sairauden puitteissa. Aina on asioita, joita voi tehdä, ja on itsestä kiinni, tyytykö tilanteeseen. Olen elänyt kaikesta huolimatta täyttä elämää.
Mielen joustavuus mitataan kriiseissä. Mitä joustavampi elämä on, sen paremmin kriiseistä selviää. Minua voi luonnehtia jääräpäiseksi, mutta onneksi minulla on ollut halua oppia joustavammaksi.
Edelleen minulla on äärettömän vaikeita päiviä, kun ikävä Senjaa kohtaan muuttuu lähes sietämättömäksi. Tunteelle olisi helppo antautua ja ajatella, ettei millään ole enää väliä. Tykkään kuitenkin elämästäni ja minulla on monta hyvä syytä olla täällä. Haluan nyt toteuttaa unelmiani ja elää itseni näköistä elämää.
Lue myös:
Hyvän mielen lähettiläs Seppo-koira: Olen onnellinen arjen pienistä asioista